Teemu vs. Jumala, osa 2: Jeesuksen ylösnousemus ja Uuden Testamentin luotettavuus

Tämä on toinen osa projektissani, jossa käyn läpi yleisimmät Jumalan olemassaolon puolesta esitetyt argumentit ja esitän, miksi ne eivät selviä lähemmästä tarkastelusta, eivätkä onnistu todistamaan kristinuskon Jumalan olemassaoloa.

Maailmassa on lukemattomia erilaisia uskontoja, useat niistä järjestäytyneitä. Nämä uskonnot eivät kaikki voi olla totta, sillä ne ovat kaikki tavalla tai toisella ristiriidassa keskenään. Usea uskonto myös rankaisee epäjumalan palvomisesta, joten palvellessaan jonkinlaista jumalaolentoa, on parasta olla varma palvovansa oikeaa jumalaa.

Miten sitten kukaan voi olla varma siitä, mikä uskonto on oikea? Uskonnot kuitenkin vaikuttavat olevan voimakkaasti nimenomaan kulttuurisidonnaisia ja se, mihin uskot, määräytyy paljolti sen perusteella, että mihin maahan ja kulttuuriin satut syntymään.

Kristittyjen Jumalalle ja sille, että Jeesus oli kuka väitti olleensa, esitetään todisteeksi Jeesuksen ylösnousemus.

Koska ylösnousemus on yliluonnollinen ihme, joka tavalliselle kuolevaiselle on mahdotonta, on se todiste siitä, että Jeesus oli yliluonnollinen ja kuka väitti olleensa, eli Jumalan poika.

Jos ylösnousemus on totta, kristinuskon on siis oltava totta.

Ongelmana on, että meillä ei oikeastaan ole mitään varsinaista syytä uskoa, että ylösnousemus oikeasti tapahtui.

Kuolleista herääminen on selvästi yliluonnollinen tapahtuma ja ihme, ja tästä syystä sellaisen väittäminen vaatii tuekseen ällistyttäviä todisteita. Pelkät huhupuheet eivät riitä.

Mistä nykyajan ihminen voi lähteä etsimään vastauksia liittyen Jeesuksen elämään ja väitettyyn ylösnousemukseen? Maalaisjärki sanoisi, että asiasta on oltava muitakin todisteita kuin Raamatun kirjat ja jotta Raamatun kirjoja voi käyttää todisteena, niiden paikkansapitävyys tulisi voida jotenkin verifioida. Näin ei itse asiassa kuitenkaan ole. Jeesuksen elämästä ja teoista meillä ei ole käytettävissä kuin Raamatun Uuden Testamentin kirjat, ja näistä tarkemmin neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit.

Uuden testamentin kirjat ovat kreikkaa puhuneiden kristittyjen ensimmäisellä vuosisadalla kirjoittamia kirjoja, jotka kaikki kertovat tarinan Jeesuksen Kristuksen elämästä ja teoista, sekä hyvän elämän etiikasta ja uskon tärkeydestä. Kirjojen tarkoitus oli jakaa yhteisön kesken kirjoittajan näkemyksiä näistä hänelle tärkeistä asioista.

Oletetaan, että Markuksen evankeliumin kirjoittaja kirjoittaa evankeliuminsa yhteisössään vaikkapa Roomassa, ja joku haluaa itselleen kopion tästä evankeliumista. Nyt puhumme siis ajanlaskumme ensimmäisestä vuosisadasta, eli ajasta kauan ennen kopiokoneita. Miten kirjat kopioitiin aikana ennen kopiokoneita? Kirjat kopioitiin käsin - yksi sivu, yksi lause, yksi sana, yksi kirjain kerrallaan. Saadakseen siis kopion Markuksen evankeliumista, on halukkaan joko suostuteltava kirjoittaja itse teettämään yksi kopioi, tai halukkaan on itse kopioitava kirja. Nykyaikanakin virheitä sattuu, jos jostain syystä jotain kopioi käsin, vaikka kyse olisi lyhyemmästäkin tekstistä ja apuna on tietokone. Voimme siis olettaa, että kopiointiprosessin aikana kopioija on tehnyt virheitä.

Tässä kohtaa syntyy ongelma.

Markuksen evankeliumista on nyt siis olemassa kopio, jossa on mahdollisesti virheitä. Oletetaan nyt, että joku haluaa tästä kopiosta kopion. Kopiossa on kuitenkin virheitä ja seuraava kopioja mahdollisesti tekee kopiointiprosessin aikana omat virheensä. Meillä on siis virheellinen kopio, joka kopioidaan ja kopioinnin aikana syntyy mahdollisesti uusia virheitä vanhojen lisäksi. Sama toistuu kun joku haluaa kopion tästä kopiosta. Ja niin edelleen. Sitten joku Rooman ulkopuolinen vierailija haluaa kopion yhdestä näistä kopioista, vie sen omalle paikkakunnalleen, jossa se jälleen kopioidaan. Ja niin edelleen. Vuosi toisensa jälkeen.

Vanhin kopiomme Markuksen evankeliumista on suunnilleen vuodelta 200. Se on noin 150 vuotta alkuperäisen Markuksen evankeliumin kirjoittamisen jälkeen.

Evankeliumejahan ei siis kirjoitettu Jeesuksen elämän aikaan, vaan usea vuosikymmen Jeesuksen oletetun kuoleman jälkeen. Kirjojen tarinat levisivät siis huhupuheina usean vuosikymmenen ajan ennen kuin ikuistettiin tekstimuotoon. Kaikki, jotka ovat ala-asteella koulussa leikkineet rikkinäistä puhelinta, tietävät, miten huhupuheille käy, kun huhuajia on tarpeeksi monta.

Alkuperäisiä Raamatun kirjoja ei enää ole olemassa.

Ainoa tapa, miten edellisessä kopioinnissa mahdollisesti tapahtunut virhe korjattiin, oli jos kirjassa esiintyi lause, jossa ei uuden kopioijan mielestä ollut järkeä. Tämä lause sitten muokattiin muotoon, jossa se kuulosti järkevämmältä. Mitään varmuutta tuon korjauksen paikkansapitävyydestä ei tietenkään ole, tai siitä, että korjaaja korjasi edes sellaista, mitä alkuperäisessä kirjassa oli tarkoitus lukea.

Tämä sama koitui kaikkien Uuden testamentin kirjojen kohtaloksi. Uuden testamentin kirjat ovat myös maailmanhistorian eniten kopioituja kirjoja, joka nostaa potentiaalisten virheiden määrän tähtitieteelliseksi. Uuden testamentin kirjoista on olemassa yli 5 700 kopiota kreikan kielellä. Kaikki kopiot eivät tietenkään ole kokonaisia kirjoja, vaan kopioiden laatu vaihtelee kokonaisista kirjoista satunnaisiin osioihin kirjoista. Kreikankielisten kopioiden lisäksi kopioita tehtiin tottakai myös muille kielille, kuten latinaksi, koptiksi, syyriaksi, ja niin edelleen. Käännöskopiointi tuo luonnollisesti mukanaan myös oman vivahteensa virhepotentiaaliin.

On toki rehellisyyden nimissä huomautettava, että suurin osa eri kopioista löydetyistä eroista ja mahdollisista virheistä on lähinnä mitättömiä kirjoitusvirheitä, tai kömpelön käännöksen tuotoksia, eivätkä siis seikkoja, jotka vaikuttaisivat ratkaisevasti kyseisen kirjan totuusarvoon.

Näiden lisäksi on silti suurempia virheitä, joita on syytä epäillä jopa tahallisiksi muutoksiksi.

Esimerkkinä Markuksen evankeliumin alun erilaiset versiot. Markuksen evankeliumi alkaa: "Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan: 'Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, Hän raivaa sinulle tien." - Mark 1: 1-2. Lainattu lause kuitenkaan ei ole Jesajan kirjassa, vaan se löytyy itse asiassa Toisesta Mooseksen kirjasta. Tämä voi olla vilpitön virhe, mutta myöhemmistä kopioista on löydetty versio Markuksen evankeliumista, joka alkaa: "Profeettojen kirjassa sanotaan.." eli ilman, että tarkennetaan, kenestä profeetasta on kyse. Tällainen toiminta haiskahtaa vahvasti siltä, että kopioija on huomannut, että joku voisi mahdollisesti tulkita tuon kohdan virheeksi ja tätä virjettä on yritetty peitellä. Tämän virheen kohdalla muutos ollaan huomattu, mutta kirjat voivat olla täynnä samanlaisia muutoksia, joita ei olla havaittu.

Johanneksen evankeliumista löytyy kertomus, jossa ihmisjoukko tuo Jeesuksen eteen naisen, joka on jäänyt kiinni aviorikoksesta. Jeesusta pyydetään kivittämään Mooseksen lakia vastaan rikkonut nainen. Jeesuksella on tarinassa edessään tietenkin se dilemma, että naisen kivittäminen sotisi hänen opettamaansa rakkauden ja anteeksiannon sanomaa vastaan. Jeesus ratkaisee tilanteen huutamalla väkijoukolle: "Synnitön heittämään ensimmäisen kiven!" - Joh. 8:7-11.

Hieman erilaisessa versiossa kertomuksesta kivi lentää ihmisjoukosta suoraan naista päin naamaa ja Jeesus sanoo: "Äiti, joskus sä ihan oikeesti vitutat mua."

Okei, tuon keksin itse.

Kertomukseen liittyvä aito tosiasia on kuitenkin se, että se ei alunperin ollut osa Johanneksen evankeliumia, vaan lisättiin myöhemmin. Tämä voidaan selvittää tutkimalla aiempia kopioita Johanneksen evankeliumista, joista kertomusta tosiaan ei löydy.

Sen lisäksi, että evankeliumit ovat lukemattomien kopioiden kopioiden, kaikki neljä evankeliumia, jotka kuvaavat pääosin samoja tapahtumia, eroavat myös kaikki keskenään.

Vielä yhtenä esimerkkinä kaksi Pietarin kirjettä. Raamattuasiantuntijoiden konsensus on, että ensimmäinen ja toinen Pietarin kirje eivät ole saman ihmisen kirjoittamia. Syynä tähän oletukseen on täysin erilaiset kirjoitustyylit kun kirjeet lukee niiden alkuperäiskielellä, eli kreikaksi. On olemassa myös vankka epäilys asiantuntijoiden keskuudessa, että Toinen Pietarin kirje ei ole Pietarin kirjoittama. Mutta on syytä epäillä myös Ensimmäisen Pietarin kirjeen autenttisuutta.

Raamatun Pietari oli arameaa puhuva kalastaja. Kirjoitustaito kalastajien keskuudessa oli Uuden testamentin tapahtumien aikaan oli erittäin harvinaista ja itse asiassa Pietarin mainitaan mainitaan olevan lukutaidoton yhessä kirjoista. Ensimmäinen Pietarin kirje on kuitenkin kirjoitettu käyttäen erittäin eleganttia kreikan kieltä. On toki teoriassa mahdollista, että Palestiinassa Pietari kävi yösnousemuksen jälkeen vuosia kouluja ja opetteli kreikan kieltä, jotta voisi kertoa kokemistaan tapahtumista kreikaksi, mutta todennäköisempää on, että kyseessä on yksinkertaisesti väärennös.

Tämän kaiken tarkoitus on ollut antaa jonkinlaista kuvaa siitä, miten nykyään tuntemamme Raamattu on syntynyt. Kyseessä ei siis ole virheetön Jumalan sana, vaan satojen vuosien ja lukuisten käännösten kautta muokkautunut joukko erilaisia kirjoja, joidenka kaikista kirjoittajista meillä ei edes ole varmaa tietoa. Uuden testamentin kirjojen lisäksi meillä siis ei ole olemassa todistusaineistoa Jeesuksen elämästä ja teoista ja, kuten huomaamme, nämä kirjat ovat syntyperiltään huteria teoksia, joidenka käyttäminen todisteena etenkin yliluonnollisen tapahtuman todentamisessa on vähintäänkin kyseenalaista.

Mitä ylipäänsä tapahtui päivänä, jolloin Jeesuksen ylösnousemus tapahtui?

Ketkä menivät haudalle? Mitä he löysivät sieltä? Kenet he näkivät siellä ja kuinka monta ihmistä ja oliko paikalla enkeli? Mitä heille kerrottiin ja menivätkö he kertomaan mitään kenellekään? Ja jos menivät, mitä he kertoivat?

Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin riippuvat aivan siitä, mitä evankeliumia satut lukemaan.

Meillä ei siis ole mitään varmuutta oikeastaan tietää, mitä tapahtui Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen aikaan, vaikka hyväksyisimmekin Raamatun luotettavaksi historialliseksi lähteeksi.

Itse asiassa yksikään neljästä Raamatun evankeliumista ei kuvaa itse ylösnousemusta.

Evankeliumien mukaan Jeesus kuolee ja haudataan, ja nousee kolmen päivän jälkeen kuolleista. Yksikään evankeliumi ei kuvaa miten ja milloin itse ylösnousemus tapahtui.

H. L. Mencken totesi aikoinaan teoksessaan "Treatise on the Gods", että tosiasiassa tuntemamme Uusi testamentti joukko hajanaisia ja helterskeltermäisiä dokumentteja, joista osa voi olla peräisin suhteellisen luotettavasta lähteestä, mutta ovat suurimmaksi osaksi ilmeisen apokryftisiä ja jotka osoittavat selviä merkkejä sormeilusta.

On hyvä ottaa myös huomioon, että kertomuksissa ylösnousseen Jeesuksen kohdanneista opetuslapsista ei ole aivan selvää onko kyse ylösnousseesta ruumiista, hengestä vai peräti näyistä. On esitetty näkemyksiä, joidenka mukaan alkuperäisissä tarinoissa opetuslapset kertovat fyysisen ruumiin sijasta kokemistaan näyistä. Edesmenneiden ystävien "näkeminen" on tänäkin päivänä tavattava psykologinen ilmiö, eli ei olisi ollenkaan tavatonta, että osa opetuslapsista olisi luulut näkevänsä kuolleen ystävänsä muutama päivä tämän kuoleman jälkeen. Varsinkin ottaen huomioon lupausket hänen ylösnousemuksestaan. Tämä siis jos uskoo tarinasta ylipäänsä mitään.

Kaikesta ylläolevasta huolimatta ylösnousemusta voi epäillä ihan terveellä maalaisjärjellä.

Ylösnousemuksen tarkoitushan oli olla Jumalan viesti maailmalle: hän lähetti Jeesuksen Maan päälle ihmisten joukkoon julistamaan sanaansa ja käännyttämään ihmiset oikealle polulle, koska rakasti ihmisiä niin paljon. Hän oli siis valmis uhraamaan poikansa ristille ihan van siksi, että sanoma hänen olemassaolostaan ja hänen sanomansa välittyminen ihmisille hänelle niin tärkeää. Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden, jotta hyväksymällä Jeesuksen messiaaksi syntiset ihmiset voisivat pelastua. Ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemistahan Jumala oli aika pitkään ollut tyytymätön ihmisiin, koska elivät synnissä ja rikkoivat Jumalaa vastaan - vaikka olivat juuri sellaisia, millaisiksi Jumala heidät itse kaikkivoipaisuudessaan oli luonut. Mutta se on toisen blogin aihe.

Jeesuksen kuoleminen ihmisten syntien tähden oli siis ainoa tapa, millä synnissä kylpevät ihmiset oli mahdollista pelastaa ikuiselta kadotukselta.

Loogistahan olisi siis, että viesti Jeesuksen ylösnousemuksesta julistettaisiin kiistattomassa muodossa kaikille maailman kansoille niin, että sen kyseenalaistaminen olisi täysin mahdotonta. Tämän luulisi olevan kaikkivoivalle Jumalalle yhtä helppoa ja mahdollista, kuin meile hengittäminen.

Hitto, joku tähdillä taivaalle kirjoitettu viesti, joka sanoo "Jeesus kuoli syntiesi tähden" kaikilla maailman kielillä olisi sekin ollut parempi, kuin muutamalle suureksi osaksi luku- ja kirjoitustaidottomalle silminnäkijälle ilmestyminen epämääräisellä Lähi-Idän alueella, jonka jälkeen vastuu ilosanoman levittämisestä jäi näille kouluttamattomille opetuslapsille.

Mitä helvetin järkeä siinä oli?

Pähkinänkuoressa, ihmisen herääminen omin avuin kuolleista on uskomaton tapahtuma ja selvästi yliluonnollinen ihme. Tällainen tapahtuma vaatii tuekseen yhtä hämmästyttäviä todisteita. Uuden testamentin kirjat eivät täytä hämmästyttävien todisteiden kriteerejä, eikä Jeesuksen ylösnousemus täten ole argumentti Jumalan olemassaolon puolesta.