Erostamme on kulunut nyt puoli vuotta.
Ei kulu päivääkään, etten ajattele sinua. Päivääkään ei kulu ilman, että ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme.
Sinä kuuntelit minua kun kukaan muu ei kuunnellut, sinä tuit minua kun tyhmät vihervasemmistolaiset kävivät sietämättömiksi, sinä tarjosit minulle aina lohdun kun tilanne vaikutti toivottamalta.
Muistan yölliset keskustelumme kahvikupin äärellä parvekkeellani; muistan kuinka ihanaa aamuisin oli herätä rakastavaan ja ymmärtävään seuraasi; muistan miten upeaa oli jakaa hellä hetki kanssasi ruokailun jälkeen; muistan myös miten kestimme yhdessä päivät kun rahaa ei ollut ruokaan.
Sinä et tuominnut minua, vaan hyväksyit minut sellaisena kuin olin ja aina seurassasi näytin paremmalta, kuin minulla oli mitään oikeutta näyttää. Olit aina niin tyylikäs ja edustava.
Mietin eroamme jatkuvasti, käyn läpi riitojamme ja mietin mitä olisin voinut sanoa tai tehdä toisin. Olen opetellut ulkoa keskustelun, jonka kävisin kanssasi, jos vielä joskus kohtaisimme ja voisin puhua itseni luottamaan sinuun taas. En vaan usko, että se on enää mahdollista, sillä vaikka suhteemme oli jännittävä, oli se myös tuhoisa. En tiedä voinko ottaa sinun kanssasi enää riskiä.
En ole jälkeesi tavannut ketään kaltaistasi, enkä usko että tapaan. Olit ainutlaatuinen osa elämääni ja toivon jonkinlaisen tuonpuoleisen olevan olemassa, jotta huuleni voisivat vielä joskus kohdata sinut - ilman riskejä, ilman vaaroja.
Kaikkein pahinta on päivittäin nähdä, kun vieraat miehet ja naiset imuttelevat sinua julkisilla paikoilla, silminnähden nauttien.
Ikävöin sinua, nyt ja aina. Rakkaani.
Marlboro Freshmint.
Tuesday 20 December 2011
Sunday 18 December 2011
Tuli on irti!
Oliver Wendell Holmes, Jr. totesi vuonna 1919, että sananvapauslaki ei suojele henkilöä, joka huutaa tulen olevan irti täydessä teatterissa.
Sanonta on peräisin kuuluisasta oikeudenkäynnistä, jossa Charles Schenckia syytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana asevelvollisuuden kritisoinnista, jonka todettiin aiheuttavan "selvän ja välittömän vaaran", eikä sen takia kuulunut sananvapauden piiriin.
Oikeuden päätös oli seuraava: "Sananvapaus ei suojele henkilöä, joka huutaa tulen olevan irti täydessä teatterissa. Oleellista jokaisessa tapauksessa on selvittää, käytettiinkö sanoja sellaisessa muodossa ja sellaisessa tilanteessa, että ne voivat aiheuttaa selvän ja välittömän vaaran, jotka kongressilla on velvollisuus estää."
Lähes 100 vuotta myöhemmin tuo oikeudenkäynnistä elämään jäänyt sanonta on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kouvolan hovioikeus tuomitsi perussuomalaisten James Hirvisaaren 1 425 euron sakkoihin viime vuonna julkaistusta blogitekstistä, jossa hän esitti kritiikkiä islamia kohtaan. Hovioikeus katsoi, että poliittisella puheella on rajansa, eikä sananvapaus suojele henkilöä, joka puheellaan aiheuttaa mahdollista vaaraa, ja sakkorangaistus on oikeutettu.
Aivan kuten Oliver Wendell Holmes, Jr. aikoinaan totesi, sananvapaus ei tälläkään kertaa suojellut henkilöä, joka huusi tulevan olevan irti täydessä teatterissa. Tilanteesta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että me emme oikeastaan tiedä palaako teatterissa tällä kertaa vai ei. Hirvisaaren sananvapaus vietiin, koska teatterissa ei välttämättä pala, vaikka huutaja itse uskoisikin, että palaa. Voi myös olla, että hovioikeus itse tiesi, että teatterissa palaa, mutta sitä ei saa kertoa.
Hirvisaari tuomittiin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Tekstin julkaisusta on kulunut vuosi, eikä maassa asuvia muslimeja kohtaan olla toteutettu väkivaltaista iskua, joka voitaisiin yhdistää Hirvisaaren blogitekstiin. Miten me siis tiedämme, että se kiihotti kansanryhmää vastaan? Miten tämä kiihottuminen on todennettavissa, miten sitä mitataan? Onko Kouvolan hovioikeudella käytettävissä jonkinlainen kiihottumismittari, joka blogitekstin havaitessaan voi antaa meille tarkan kiihottumislukeman? Missään ei määritelty sitä, miten ja millä tämän tämän vaaran mahdollisuus on mitattavissa.
Kysykin itseltäsi: kenelle haluat luovuttaa oikeuden päättää mitä sinä saat kuulla ja lukea? Osaatko nimetä yhden sellaisen henkilön, jolle sinä olet valmis luovuttamaan vastuun siitä, mitä asioita sinä saat kuulla, mistä asioista sinulle saa kertoa ja millaisia mielipiteitä sinä saat vastaanottaa. Kenelle sinä olet valmis antamaan oikeuden mahdollisesti jopa pimittää sinulta tieto siitä, että teatterissa saattaa olla tuli irti?
Ja jälleen: kenelle me luovutamme oikeuden päättää millainen puhe on haitallista? Huomioi, että puheen ei oikeasti tarvitse olla sinulle haitallista, vaan riittä vain, että puhe on kyseisen päättäjän mielestä haitallista.
Minäkään en keksi ketään. Vihapuhelainsäädäntö joka tapauksessa on sitä mieltä, että sellainen ihminen tai ryhmä ihmisiä on olemassa ja pitää olla olemassa, koska kansalaisilla itsellään ei ole oikeutta päättää millaista informaatiota he saavat vastaanottaa.
Sananvapaus on aivan merkityksetön vapaus, ellei se suojele ihmisiä, jotka nimenomaan ovat eri mieltä. Eihän sananvapaudella ole mitään käytännön merkitystä, jos se suojelee vain niitä, jotka ovat jo samaa mieltä. Sananvapaus on olemassa niitä ihmisiä varten, jotka ovat eri mieltä, Tämä siitä syystä, että erilainen mielipide vaatii ylimääräistä aivotyötä ja erilaiselle mielipiteelle on aina jokin muu syy, kuin laumamentaliteetin mukana kulkeminen. Vähemmistömielipide voi olla naurettava ja tyhmä ja sen takia se tulee aina jäämään vähemmistöön, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tuota mielipidettä saisi tuoda julki - päinvastoin, se tuleekin tuoda julki lauman tarkasteltavaksi, jotta voimme arvioida, onko sillä mitään painoarvoa. Jos ei ole, se jätetään omaan arvoonsa ja jos on, siitä voidaan oppia.
Mitään mielipidettä ei tarvitse sensuroida, eikä ole edes hyödyllistä sensuroida. Hyvät mielipiteet ovat hyviä ja hyödyllisiä, kun taas huonoja mielipiteitä tarkastelemalla voidaan oppia miksi ne nimenomaan ovat huonoja.
Kritiikki islamia kohtaan on Suomessa myös maalattu kritiikiksi sitä etnistä ryhmää kohtaan, joka islamia pääosin harjoittaa - ja termit "islamfobia" ja "rasismi" kulkevatkin käsi kädessä. Tästä väärinkäsityksestä on vihdoin tullut aika päästä eroon.
Verbaalinen hyökkäys uskontoa kohtaan ei ole hyökkäys etnistä ryhmää kohtaan.
Se, että minulle islam-voittoisista maista kotoisin olevat ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmisinä yhdenvertaisia kuin kaikki muutkin, ei poista sitä tosiasiaa, että vastustan islamia uskontona siinä missä kaikkia muitakin monoteistisiä järjestäytyneitä uskontoja, koska uskon niiden olevan pohjimmiltaan aseita pahaan, vaikka niillä voikin olla positiivisia lieveilmiöitä. Nämä positiiviset lieveilmiöt eivät kuitenkaan ole yksikään sellaisia, joita ei voisi saavuttaa ilman järjestäytyneitä uskontoja. On hyvä huomioda, että vastustan myös kristinuskoa, mutta en ole silti rasisti suomalaisia, tai mitään muutakaan kristinuskoa harjoittavaa kansanryhmää kohtaan. Toivoisin, että vähintään tämä viimein sisäistettäisiin.
Elämme esimerkiksi USA:han verrattuna positiivisen sekulaarisessa yhteiskunnassa, vaikkakin korjattavaa olisi edelleen paljon. Tästä huolimatta me olemme monikulttuurisuus-aatteen myötä ottaneet asiaksemme pyllistää islamille ja hymyillä sen vetäessä meitä hanuriin.
Ilmeisesti tämä johtuu ainakin osittain siitä, että islamia vastustavat kaikki muut kuin islamistit, ja islamin koetaan olevan sorretussa asemassa. Syy, miksi islamin suuntaan kohdistetaan enemmän kritiikkiä tällä hetkellä, kuin muiden järjestäytyneiden uskontojen suuntaan, on yksinkertaisesti se, että mikään muu monoteismi ei juuri nyt edusta yhtä suurta vaaraa sanan- ja ilmaisunvapaudelle, kuin islam.
Ei ole muuten syytä kuitenkaan uskoa, etteikö tämä voisi muuttua, eli en ota minkään muun järjestäytyneen uskonnon "puolta" tässä aiheessa, vaan suhtaudun vain asioihin sen perusteella mitä sillä hetkellä näen, luen, kuulen ja koen.
Yritänkö tekstilläni väittää, että kaikki islamia harjoittavat ihmiset kautta maailman ovat pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja tekoja? En. Tapoja harjoittaa uskontoja on yhtä paljon kun on uskovaisia, uskonnosta riippumatta - ja se on hyvä muistaa. Osaan jopa sympatiseerata islamiin kehdosta asti kasvatetun ihmisen puolesta, joka ei toiminnallaan vahingoita muita kanssaihmisiä, mutta joka joutuu jatkuvasti lukemaan hänen uskonsa nimeen tehdyistä rikoksista ja joutuu niiden seurauksena negatiivisten ennakkoluulojen kohteeksi. Koen empatiaa siis siksi, koska tiedän, että lapsesta asti harjoitetun aivopesun tuloksia on vaikea, ellei miltei mahdotonta, täysin ohjelmoida pois, eikä tuo aivopesu ole hänen syytään. Minä en myöskään tiedä kovin montaa raivostuttavampaa asiaa, kuin islamkriittinen kristitty, koska "Mun moniteismillä on pidempi penis kun sun monoteismillä!" on jotain hirveää.
Joka tapauksessa minä varaan oikeuden puhua vihaisesti islamista, jos koen sille tarvetta ja puhun vielä vihaisemmin niille, jotka tätä oikeutta yrittävät minulta tai keneltäkään muulta viedä pois.
Sananvapauden kieltäminen onkin yhteiskunnallemme ja koko länsimaiselle maailmalle jopa vaarallisempaa, kuin islam. Suomessa on kirkkoja, joihin kokoontuvat ihmiset palvovat Jumalaa, jonka pyhässä kirjassa käsketään tappamaan homoseksuaalimiehet seksuaalisuutensa harjoittamisen vuoksi. Tällainen toiminta kuitenkaan ei ole yhteisten arvojemme mukaista ja tällainen toiminnan harjoittaminen tuomittaisiin maassamme yksimielisesti.
Ja se on hyvä.
Mutta mitä jos ei tuomittaisi? Mitä jos me emme saisi julkisesti puhua siitä, miten on väärin, että homoseksuaalit joutuvat fyysisten hyökkäysten kohteeksi ainoastaan oman seksuaalisen orientaationsa vuoksi? Mitä jos tällaisen toiminnan katsottaisiin olevan vihapuhehyökkäys kristinuskoa kohtaan, josta seuraisi vähintään sakkorangaistus, hyvässä lykyssä vankeusrangaistus?
Kuinka moni hyväksyisi tällaisen toiminnan? Minä en hyväksyisi sitä alkuunkaan.
Sanan- ja ilmaisunvapaus sallii yhteisölle tuoda esille, että jokin toiminta on yhteisön mielestä väärin ja tuomittavaa ja se tulee estää. Yhteisön jäsenille tulee ehdottomast turvata oikeus saada äänensä kuuluviin, jotta yhteisön hyvinvointi voidaan parhaalla tavalla turvata. Islam-kritiikki kohdistuu islaminuskon kohtiin, joiden koetaan olevan potentiaalisesti vaarallisia tai ristiriidassa länsimaisen demokratian kanssa. Näitä asioita ei haluta tuoda julki sen takia, että ollaan rasisteja, vaan ne asiat halutaan tuoda julki sen takia, että ne ovat tärkeitä. Minä esimerkiksi en pidä siitä, että islaminusko lupaa paratiisin väkivaltaisille marttyyreille. Mielestäni se rohkaisee itsekkyyteen, vastuuttomuuteen ja tuhoon. Sukupuolien yhdenvertaisuuteen uskovana ihmisenä en pidä Koraanin suhtautumisesta naisiin ja on sanomattakin selvää, ettei islaminuskon käsitys naisten asemasta sovi yksi yhteen länsimaisen käsityksen kanssa.
Toisin kuin esimerkkiäni homoseksuaalien tappamisesta, islaminuskossa esiintyviä ristiriitoja suhteessa länsimaiseen yhteiskuntamalliin ei saa avoimesti kritisoida ilman pelkoa vihapuheleimasimesta. Vihapuhelainsäädäntö saa aikaan sen, että tilanteissa, joissa ristiriitoja mahdollisesti esiintyy, se on länsimaan kansalainen, joka hymyillen laskee housut alas ja pyllistää - ei koskaan toisinpäin. Suvaitseminen on aina meidän vastuulla ja pahoin pelkään, että tulee olemaan siihen asti kunnes on jo liian myöhäistä.
Ja sen takia sananvapauden rajoittavat vihapuhelainsäädännöt ovat pelottava uhka vapaudellemme.
Tuli on ollut irti teatterissa jo pitkän aikaa.
Sanonta on peräisin kuuluisasta oikeudenkäynnistä, jossa Charles Schenckia syytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana asevelvollisuuden kritisoinnista, jonka todettiin aiheuttavan "selvän ja välittömän vaaran", eikä sen takia kuulunut sananvapauden piiriin.
Oikeuden päätös oli seuraava: "Sananvapaus ei suojele henkilöä, joka huutaa tulen olevan irti täydessä teatterissa. Oleellista jokaisessa tapauksessa on selvittää, käytettiinkö sanoja sellaisessa muodossa ja sellaisessa tilanteessa, että ne voivat aiheuttaa selvän ja välittömän vaaran, jotka kongressilla on velvollisuus estää."
Lähes 100 vuotta myöhemmin tuo oikeudenkäynnistä elämään jäänyt sanonta on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kouvolan hovioikeus tuomitsi perussuomalaisten James Hirvisaaren 1 425 euron sakkoihin viime vuonna julkaistusta blogitekstistä, jossa hän esitti kritiikkiä islamia kohtaan. Hovioikeus katsoi, että poliittisella puheella on rajansa, eikä sananvapaus suojele henkilöä, joka puheellaan aiheuttaa mahdollista vaaraa, ja sakkorangaistus on oikeutettu.
Aivan kuten Oliver Wendell Holmes, Jr. aikoinaan totesi, sananvapaus ei tälläkään kertaa suojellut henkilöä, joka huusi tulevan olevan irti täydessä teatterissa. Tilanteesta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että me emme oikeastaan tiedä palaako teatterissa tällä kertaa vai ei. Hirvisaaren sananvapaus vietiin, koska teatterissa ei välttämättä pala, vaikka huutaja itse uskoisikin, että palaa. Voi myös olla, että hovioikeus itse tiesi, että teatterissa palaa, mutta sitä ei saa kertoa.
Hirvisaari tuomittiin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Tekstin julkaisusta on kulunut vuosi, eikä maassa asuvia muslimeja kohtaan olla toteutettu väkivaltaista iskua, joka voitaisiin yhdistää Hirvisaaren blogitekstiin. Miten me siis tiedämme, että se kiihotti kansanryhmää vastaan? Miten tämä kiihottuminen on todennettavissa, miten sitä mitataan? Onko Kouvolan hovioikeudella käytettävissä jonkinlainen kiihottumismittari, joka blogitekstin havaitessaan voi antaa meille tarkan kiihottumislukeman? Missään ei määritelty sitä, miten ja millä tämän tämän vaaran mahdollisuus on mitattavissa.
Kysykin itseltäsi: kenelle haluat luovuttaa oikeuden päättää mitä sinä saat kuulla ja lukea? Osaatko nimetä yhden sellaisen henkilön, jolle sinä olet valmis luovuttamaan vastuun siitä, mitä asioita sinä saat kuulla, mistä asioista sinulle saa kertoa ja millaisia mielipiteitä sinä saat vastaanottaa. Kenelle sinä olet valmis antamaan oikeuden mahdollisesti jopa pimittää sinulta tieto siitä, että teatterissa saattaa olla tuli irti?
Ja jälleen: kenelle me luovutamme oikeuden päättää millainen puhe on haitallista? Huomioi, että puheen ei oikeasti tarvitse olla sinulle haitallista, vaan riittä vain, että puhe on kyseisen päättäjän mielestä haitallista.
Minäkään en keksi ketään. Vihapuhelainsäädäntö joka tapauksessa on sitä mieltä, että sellainen ihminen tai ryhmä ihmisiä on olemassa ja pitää olla olemassa, koska kansalaisilla itsellään ei ole oikeutta päättää millaista informaatiota he saavat vastaanottaa.
Sananvapaus on aivan merkityksetön vapaus, ellei se suojele ihmisiä, jotka nimenomaan ovat eri mieltä. Eihän sananvapaudella ole mitään käytännön merkitystä, jos se suojelee vain niitä, jotka ovat jo samaa mieltä. Sananvapaus on olemassa niitä ihmisiä varten, jotka ovat eri mieltä, Tämä siitä syystä, että erilainen mielipide vaatii ylimääräistä aivotyötä ja erilaiselle mielipiteelle on aina jokin muu syy, kuin laumamentaliteetin mukana kulkeminen. Vähemmistömielipide voi olla naurettava ja tyhmä ja sen takia se tulee aina jäämään vähemmistöön, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tuota mielipidettä saisi tuoda julki - päinvastoin, se tuleekin tuoda julki lauman tarkasteltavaksi, jotta voimme arvioida, onko sillä mitään painoarvoa. Jos ei ole, se jätetään omaan arvoonsa ja jos on, siitä voidaan oppia.
Mitään mielipidettä ei tarvitse sensuroida, eikä ole edes hyödyllistä sensuroida. Hyvät mielipiteet ovat hyviä ja hyödyllisiä, kun taas huonoja mielipiteitä tarkastelemalla voidaan oppia miksi ne nimenomaan ovat huonoja.
Kritiikki islamia kohtaan on Suomessa myös maalattu kritiikiksi sitä etnistä ryhmää kohtaan, joka islamia pääosin harjoittaa - ja termit "islamfobia" ja "rasismi" kulkevatkin käsi kädessä. Tästä väärinkäsityksestä on vihdoin tullut aika päästä eroon.
Verbaalinen hyökkäys uskontoa kohtaan ei ole hyökkäys etnistä ryhmää kohtaan.
Se, että minulle islam-voittoisista maista kotoisin olevat ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmisinä yhdenvertaisia kuin kaikki muutkin, ei poista sitä tosiasiaa, että vastustan islamia uskontona siinä missä kaikkia muitakin monoteistisiä järjestäytyneitä uskontoja, koska uskon niiden olevan pohjimmiltaan aseita pahaan, vaikka niillä voikin olla positiivisia lieveilmiöitä. Nämä positiiviset lieveilmiöt eivät kuitenkaan ole yksikään sellaisia, joita ei voisi saavuttaa ilman järjestäytyneitä uskontoja. On hyvä huomioda, että vastustan myös kristinuskoa, mutta en ole silti rasisti suomalaisia, tai mitään muutakaan kristinuskoa harjoittavaa kansanryhmää kohtaan. Toivoisin, että vähintään tämä viimein sisäistettäisiin.
Elämme esimerkiksi USA:han verrattuna positiivisen sekulaarisessa yhteiskunnassa, vaikkakin korjattavaa olisi edelleen paljon. Tästä huolimatta me olemme monikulttuurisuus-aatteen myötä ottaneet asiaksemme pyllistää islamille ja hymyillä sen vetäessä meitä hanuriin.
Ilmeisesti tämä johtuu ainakin osittain siitä, että islamia vastustavat kaikki muut kuin islamistit, ja islamin koetaan olevan sorretussa asemassa. Syy, miksi islamin suuntaan kohdistetaan enemmän kritiikkiä tällä hetkellä, kuin muiden järjestäytyneiden uskontojen suuntaan, on yksinkertaisesti se, että mikään muu monoteismi ei juuri nyt edusta yhtä suurta vaaraa sanan- ja ilmaisunvapaudelle, kuin islam.
Ei ole muuten syytä kuitenkaan uskoa, etteikö tämä voisi muuttua, eli en ota minkään muun järjestäytyneen uskonnon "puolta" tässä aiheessa, vaan suhtaudun vain asioihin sen perusteella mitä sillä hetkellä näen, luen, kuulen ja koen.
Yritänkö tekstilläni väittää, että kaikki islamia harjoittavat ihmiset kautta maailman ovat pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja tekoja? En. Tapoja harjoittaa uskontoja on yhtä paljon kun on uskovaisia, uskonnosta riippumatta - ja se on hyvä muistaa. Osaan jopa sympatiseerata islamiin kehdosta asti kasvatetun ihmisen puolesta, joka ei toiminnallaan vahingoita muita kanssaihmisiä, mutta joka joutuu jatkuvasti lukemaan hänen uskonsa nimeen tehdyistä rikoksista ja joutuu niiden seurauksena negatiivisten ennakkoluulojen kohteeksi. Koen empatiaa siis siksi, koska tiedän, että lapsesta asti harjoitetun aivopesun tuloksia on vaikea, ellei miltei mahdotonta, täysin ohjelmoida pois, eikä tuo aivopesu ole hänen syytään. Minä en myöskään tiedä kovin montaa raivostuttavampaa asiaa, kuin islamkriittinen kristitty, koska "Mun moniteismillä on pidempi penis kun sun monoteismillä!" on jotain hirveää.
Joka tapauksessa minä varaan oikeuden puhua vihaisesti islamista, jos koen sille tarvetta ja puhun vielä vihaisemmin niille, jotka tätä oikeutta yrittävät minulta tai keneltäkään muulta viedä pois.
Sananvapauden kieltäminen onkin yhteiskunnallemme ja koko länsimaiselle maailmalle jopa vaarallisempaa, kuin islam. Suomessa on kirkkoja, joihin kokoontuvat ihmiset palvovat Jumalaa, jonka pyhässä kirjassa käsketään tappamaan homoseksuaalimiehet seksuaalisuutensa harjoittamisen vuoksi. Tällainen toiminta kuitenkaan ei ole yhteisten arvojemme mukaista ja tällainen toiminnan harjoittaminen tuomittaisiin maassamme yksimielisesti.
Ja se on hyvä.
Mutta mitä jos ei tuomittaisi? Mitä jos me emme saisi julkisesti puhua siitä, miten on väärin, että homoseksuaalit joutuvat fyysisten hyökkäysten kohteeksi ainoastaan oman seksuaalisen orientaationsa vuoksi? Mitä jos tällaisen toiminnan katsottaisiin olevan vihapuhehyökkäys kristinuskoa kohtaan, josta seuraisi vähintään sakkorangaistus, hyvässä lykyssä vankeusrangaistus?
Kuinka moni hyväksyisi tällaisen toiminnan? Minä en hyväksyisi sitä alkuunkaan.
Sanan- ja ilmaisunvapaus sallii yhteisölle tuoda esille, että jokin toiminta on yhteisön mielestä väärin ja tuomittavaa ja se tulee estää. Yhteisön jäsenille tulee ehdottomast turvata oikeus saada äänensä kuuluviin, jotta yhteisön hyvinvointi voidaan parhaalla tavalla turvata. Islam-kritiikki kohdistuu islaminuskon kohtiin, joiden koetaan olevan potentiaalisesti vaarallisia tai ristiriidassa länsimaisen demokratian kanssa. Näitä asioita ei haluta tuoda julki sen takia, että ollaan rasisteja, vaan ne asiat halutaan tuoda julki sen takia, että ne ovat tärkeitä. Minä esimerkiksi en pidä siitä, että islaminusko lupaa paratiisin väkivaltaisille marttyyreille. Mielestäni se rohkaisee itsekkyyteen, vastuuttomuuteen ja tuhoon. Sukupuolien yhdenvertaisuuteen uskovana ihmisenä en pidä Koraanin suhtautumisesta naisiin ja on sanomattakin selvää, ettei islaminuskon käsitys naisten asemasta sovi yksi yhteen länsimaisen käsityksen kanssa.
Toisin kuin esimerkkiäni homoseksuaalien tappamisesta, islaminuskossa esiintyviä ristiriitoja suhteessa länsimaiseen yhteiskuntamalliin ei saa avoimesti kritisoida ilman pelkoa vihapuheleimasimesta. Vihapuhelainsäädäntö saa aikaan sen, että tilanteissa, joissa ristiriitoja mahdollisesti esiintyy, se on länsimaan kansalainen, joka hymyillen laskee housut alas ja pyllistää - ei koskaan toisinpäin. Suvaitseminen on aina meidän vastuulla ja pahoin pelkään, että tulee olemaan siihen asti kunnes on jo liian myöhäistä.
Ja sen takia sananvapauden rajoittavat vihapuhelainsäädännöt ovat pelottava uhka vapaudellemme.
Tuli on ollut irti teatterissa jo pitkän aikaa.
Friday 16 December 2011
Christopher Hitchens 1949-2011
Minulla ei ole tapana laatia muistokirjoituksia kuolleille julkisuuden henkilöille, joita en henkilökohtaisesti tuntenut ja pidän karoliinakestien muistoyhteisöillä huomiohuoraavia ihmisiä ärsyttävinä, mutta sen verran minulle tärkeä henkilö on poissa, että sanon muutaman sanan.
Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.
En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.
Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.
Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".
Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.
http://www.youtube.com/watch?v=mQorzOS-F6w
Kiitos kaikesta, Hitch.
Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.
En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.
Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.
Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".
Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.
http://www.youtube.com/watch?v=mQorzOS-F6w
Kiitos kaikesta, Hitch.
Uskoon tuleminen
Minulle tapahtui jotain aivan uskomatonta. Se oli niin upeaa, että osaan pukea sen sanoiksi vasta nyt, usea päivä sen jälkeen, kun se tapahtui.
Se oli aivan tavallinen lauantai-ilta. Olin nukkunut vapaapäivän kunniaksi vähän pidempään, juonut herättyäni rauhassa aamukahvit, selaten päivän uutiset. Tämä ei eronnut mitenkään normaalista lauantaipäivästäni, eikä ollut mitään syytä olettaa, että se sellaisesta tulisi eroamaankaan.
Enpä olisi osannut arvata, että iltaan mennessä tämä päivät tulisi muuttamaan koko loppuelämäni. Löysin vihdoin sen, mitä olin kaikki nämä vuodet etsinyt.
Illalla koin jotain niin kaunista, että maalliset sanat eivät riitä sen kuvailemiseen; voin vain yrittää asettaa järjestykseen mitättömiä kirjaimia muodostaakseni lauseita, jotka ovat vain säälittäviä rakennelmia verrattuna tähän maagiseen, ällistyttävään ja mahtavaan kokemukseen, tähän taivaalliseen nautintoon, tähän yliluonnolliseen kauneuteen.
Sinä päivänä, lauantaina 10.12.2011, minä virallisesti tulin Uskoon.
Se oli maailman tuskallisin kipu yhdistettynä rajattomaan nautintoon, yhtäaikaisesti. Se oli itku yhdistettynä nauruun. Se oli uutta ja jännittävää, mutta jollain oudolla tavalla tuttua ja turvallista. Se oli kaikkea kuviteltavissa olevaa ja enemmän. Tunsin itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi, olin vihdoin sujut itseni kanssa ja koin, että viimein täytin potentiaalini ihmisenä ja olin kokonainen.
Olin tullut Uskoon.
Tämän jälkeen me huokasimme Uskon kanssa helpotuksesta ja nukuimme vierekkäin koko yön. Hän on elämäni mies.
T: Toivo
Usko + Toivo = Rakkaus. :)
Se oli aivan tavallinen lauantai-ilta. Olin nukkunut vapaapäivän kunniaksi vähän pidempään, juonut herättyäni rauhassa aamukahvit, selaten päivän uutiset. Tämä ei eronnut mitenkään normaalista lauantaipäivästäni, eikä ollut mitään syytä olettaa, että se sellaisesta tulisi eroamaankaan.
Enpä olisi osannut arvata, että iltaan mennessä tämä päivät tulisi muuttamaan koko loppuelämäni. Löysin vihdoin sen, mitä olin kaikki nämä vuodet etsinyt.
Illalla koin jotain niin kaunista, että maalliset sanat eivät riitä sen kuvailemiseen; voin vain yrittää asettaa järjestykseen mitättömiä kirjaimia muodostaakseni lauseita, jotka ovat vain säälittäviä rakennelmia verrattuna tähän maagiseen, ällistyttävään ja mahtavaan kokemukseen, tähän taivaalliseen nautintoon, tähän yliluonnolliseen kauneuteen.
Sinä päivänä, lauantaina 10.12.2011, minä virallisesti tulin Uskoon.
Se oli maailman tuskallisin kipu yhdistettynä rajattomaan nautintoon, yhtäaikaisesti. Se oli itku yhdistettynä nauruun. Se oli uutta ja jännittävää, mutta jollain oudolla tavalla tuttua ja turvallista. Se oli kaikkea kuviteltavissa olevaa ja enemmän. Tunsin itseni hyväksytyksi ja rakastetuksi, olin vihdoin sujut itseni kanssa ja koin, että viimein täytin potentiaalini ihmisenä ja olin kokonainen.
Olin tullut Uskoon.
Tämän jälkeen me huokasimme Uskon kanssa helpotuksesta ja nukuimme vierekkäin koko yön. Hän on elämäni mies.
T: Toivo
Usko + Toivo = Rakkaus. :)
Tuesday 6 December 2011
Kansallinen Mokuneuvosto
Minä, Pentti Siion, olen päättänyt kutsua kokoon Kansallisen Mokuneuvoston, eli lyhennelmällä KMN. Se tarkoittaa sitä, että Kansallinen Mokuneuvosto on suomalaisten kosmopoliittisen sivistyneistön jäsenten yhteistyöjärjestö. Järjestön toiminta on neuvoa-antava, eikä sido jäsenjärjestöään mihinkään, koska kaikki jäsenjärjestöt voivat käyttää omia tunnuksiaan, omia jäseniään ja omia asiapapereitaan.
KMN:n tarkoitus on ajaa monikulttuurisuuden unelmaa Suomessa, sekä nousta uusperussuomalaista oikeudenmukaisuuden fasismia ja sortoa vastaan.
Kansallisen Mokuneuvoston johtajana toimii automaattisesti alalla pisimpään toiminut aktivisti, eli tässä tapauksessa se olen minä. Missään tapauksessa en silti ole mikään kukkahattupelle, vaikka näin rasistit väittääkin.
KMN:n toimintaperiaatteet ovat selkeälinjaisia, iskeviä, kovia ja jopa epärehellisiäkin, koska suuret kansanjoukot huomaavat vain radikaalit keinot ja muista huomattavasti erottuvan tyylin. Jos afrikkalaiset, kurdit, arabit, mustalaiset ja muut haluavat pysyä elintasopummeina ja jatkaa raiskaamista, meidän on nyt lähdettävä pohtimaan niitä syitä miksi äärioikeisto nousee - ja se nousee vain ja ainoastaan siksi, että luonto on määrännyt niin, että ihminen vastustaa epäoikeudenmukaisuutta. On eräitä vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka ovat nyt havainneet epäoikeudenmukaisuutta ja nousseet vastustamaan sitä ja houkutelleet omaan liikkeeseensä henkilöitä.
Esimerkiksi minun täytyy sanoa kyllä Jussi Halla-ahosta en diggaa lainkaan. Hän on ollut rotujenvälisen yhdenvertaisuuden asiamies. Hän kannattaa oikeudenmukaisuutta. Hänellä on internetissä blogi, jossa paljastaa meidän mokuttajien valheita erinäisten tilastojen, tutkimuksien ja faktatietoon pohjautuvien julkaisujen muodossa. Esimerkiksi raiskaustilastot ovat usein tarkoituksenmukaisesti tulkittuja niin, että ulkomaalaistaustaisten tekijöiden yliedustus tilastoissa on huomattava. Meillä KMN:ssä onkin raiskaustilastoihin liittyen sanonta: "Ei siellä oo mitään raiskailtu, ei yhtään, älä puhu paskaa!"
Meillä on erittäin paljon poliittisissa järjestöissä ja puolueissa myötämielisiä voimia. Suurin osa hyväksyy meidän toimintamme ja meillä on paljon ystäviä muun muassa Suomen eduskunnassa. Tämä rotuviha ei kohdistu Suomessa asuvia afrikkalaisia tai arabeja kohtaan, vaan ainoastaan näitä saastaisia valkonaamoja kohtaan, joita synnytetään tänne veroja maksamaan.
Mutta kaikesta huolimatta.
Olen kivenkova stalinisti, feministi ja monikultturisti. Siitä minä nautin. Faktat on sairautta. Meidän kanssa ei koskaan tule kantasuomalaiset pelleillemään, sillä olkiukot on täällä aina valmiina! Naisia, tyttöjä, homoja, mustia, muslimeja, romaneja, vammaisia tai jehovantodistajia en ammu. Mutta jos tulee joku muu.
Todellinen mokuttaja on valehtelija, rasisti ja seksisti. Jokainen mokuttaja valehtelee, syrjii ja fraaseilee tyhjiä, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä moku-upseerina tunnustan ne kaikki.
Joo. Näin on marjat.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Kuvake. Rakkaudella, Schattenjäger.
KMN:n tarkoitus on ajaa monikulttuurisuuden unelmaa Suomessa, sekä nousta uusperussuomalaista oikeudenmukaisuuden fasismia ja sortoa vastaan.
Kansallisen Mokuneuvoston johtajana toimii automaattisesti alalla pisimpään toiminut aktivisti, eli tässä tapauksessa se olen minä. Missään tapauksessa en silti ole mikään kukkahattupelle, vaikka näin rasistit väittääkin.
KMN:n toimintaperiaatteet ovat selkeälinjaisia, iskeviä, kovia ja jopa epärehellisiäkin, koska suuret kansanjoukot huomaavat vain radikaalit keinot ja muista huomattavasti erottuvan tyylin. Jos afrikkalaiset, kurdit, arabit, mustalaiset ja muut haluavat pysyä elintasopummeina ja jatkaa raiskaamista, meidän on nyt lähdettävä pohtimaan niitä syitä miksi äärioikeisto nousee - ja se nousee vain ja ainoastaan siksi, että luonto on määrännyt niin, että ihminen vastustaa epäoikeudenmukaisuutta. On eräitä vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka ovat nyt havainneet epäoikeudenmukaisuutta ja nousseet vastustamaan sitä ja houkutelleet omaan liikkeeseensä henkilöitä.
Esimerkiksi minun täytyy sanoa kyllä Jussi Halla-ahosta en diggaa lainkaan. Hän on ollut rotujenvälisen yhdenvertaisuuden asiamies. Hän kannattaa oikeudenmukaisuutta. Hänellä on internetissä blogi, jossa paljastaa meidän mokuttajien valheita erinäisten tilastojen, tutkimuksien ja faktatietoon pohjautuvien julkaisujen muodossa. Esimerkiksi raiskaustilastot ovat usein tarkoituksenmukaisesti tulkittuja niin, että ulkomaalaistaustaisten tekijöiden yliedustus tilastoissa on huomattava. Meillä KMN:ssä onkin raiskaustilastoihin liittyen sanonta: "Ei siellä oo mitään raiskailtu, ei yhtään, älä puhu paskaa!"
Meillä on erittäin paljon poliittisissa järjestöissä ja puolueissa myötämielisiä voimia. Suurin osa hyväksyy meidän toimintamme ja meillä on paljon ystäviä muun muassa Suomen eduskunnassa. Tämä rotuviha ei kohdistu Suomessa asuvia afrikkalaisia tai arabeja kohtaan, vaan ainoastaan näitä saastaisia valkonaamoja kohtaan, joita synnytetään tänne veroja maksamaan.
Mutta kaikesta huolimatta.
Olen kivenkova stalinisti, feministi ja monikultturisti. Siitä minä nautin. Faktat on sairautta. Meidän kanssa ei koskaan tule kantasuomalaiset pelleillemään, sillä olkiukot on täällä aina valmiina! Naisia, tyttöjä, homoja, mustia, muslimeja, romaneja, vammaisia tai jehovantodistajia en ammu. Mutta jos tulee joku muu.
Todellinen mokuttaja on valehtelija, rasisti ja seksisti. Jokainen mokuttaja valehtelee, syrjii ja fraaseilee tyhjiä, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä moku-upseerina tunnustan ne kaikki.
Joo. Näin on marjat.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Kuvake. Rakkaudella, Schattenjäger.
FeministFrequency
Löysin internetistä jotain kauheaa ja jaan sen kanssanne. Linkin avaus kuitenkin omalla vastuulla.
Kyseessä on siis ilmeisesti aikansa pop-mediaa tutkien käyttävä feministi, joka kokee tehtäväkseen raportoida kaikelle kansalle mediassa esiintyvästä seksismistä. Okei, idean tasollahan tämä on ihan okei. Kyllähän minäkin blogaan internetiin tärkeileviä tekstejä ihmisryhmien välisestä tasa-arvosta, koska koen sen tärkeäksi asiaksi. Käyttäjänimeen "Feminist Frequency" kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta haluan antaa naikkoselle mahdollisuuden esittää kantansa ja katson, että mistä hän puhuu. Voihan siellä olla asiaakin.
http://www.youtube.com/watch?v=tnJxqRLg9x0
No niin no.
FeministiTaajuutta tuntuu nyt harmittavan siis tapa, jolla feministit kuvataan elokuvissa ja TV-sarjoissa. Tämä tapa on kärjistävä, yksinkertaistava, stereotypisoiva sekä yleistävä. Toisin sanoen feministiä harmittaa siis se, että TV:ssä esitetyt feministit esitetään ihan samaan tapaan, kuin ketkä tahansa muutkin tietyn ryhmän jäseniksi tunnustautuvat henkilöt. Pitääkö tässä nyt ihan toden totta alkaa listata jokaikinen amerikkalainen TV-sarja, jossa perheen mies on hieman pullea, kaljuuntuva, republikaneeja äänestävä ja olutta TV:n äärellä siemaileva misogyyninen kristitty? Tai vaikkapa ammatteihin liittyvät stereotypiat? Kansalliset stereotypiat?
Syy tähän on yksinkertaisesti se, että stereotypiat ovat yleisölle helppoja asioita käsittää ja tällaiset TV-ohjelmat ovat yleensä tähdätty yleisölle, joka hakee mahdollisimman kevyttä viihdettä. Ääriliikkeet ovat helppo lähde helpolle komiikalle ja se ääriliike voi olla ihan mikä tahansa. Ja tällaisia olkiukkoja on rakennettu kautta aikain aivan jokaikisestä ihmisryhmästä. Tämäkin jälleen kerran kertoo, että taistelussa seksismiä vastaan feministi näkee vain naisiin kohdistuvan seksismin, vaikkei se aina edes olisi seksismiä, eikä ainakaan naisiin yksinoikeudella kohdistuvaa seksismiä.
http://www.youtube.com/watch?v=YtIRnp2f_l8
Väite: "Median olkinukkefeministit ovat haitallisia, koska ne luovat yleisölle kuvan, että sukupuolet ovat oikeasti tasa-arvoisia."
Niin, onko mitään kauheampaa? Kuvitella, että yleisö voisi saada kuvan siitä, että sukupuoltenvälinen sodankäynti on typerää ajanhukkaa, ja että sukupuoltenvälinen tasa-arvo oltaisiinkin jo saavutettu ja nyt voitaisiin riitelyn sijaan keskittyä tulemaan toimeen keskenään. Sehän veisi täysin pohjan koko feministiliikkeen alt.. no niinpä tietysti.
Ilmeisesti TV-sarja Veronica Mars (en ole koskaan katsonut, mutta se päähenkilö on kuuma) on myös haitallinen, koska sen päähenkilö, naispuolinen Veronica on itseäinen, fiksu, toimeentuleva ja vahva nainen, kuulumatta feminismiliikkeeseen. Ilmeisesti on siis aivan hirveää, että nainen länsimaisessa yhteiskunnassa voisi tosiaankin olla kykenevä, lahjakas, taitava ja älykäs ilman feminististä liikettä kävelykeppinään ja lasikattoa tekosyynä jokaiselle epäonnistumiselleen.
Anteeksi, mutta ketkäs sitä naisen huonoutta nyt tosiaan mainostivatkaan? Ne, jotka kirjoittavat tällaisia, miesten kanssa yhdenvertaisia naishahmoja, vai feministit, jotka kritisoivat sitä, että nainen tulee toimeen ilman feminismiä?
Seuraavaksi Frequency kritisoi lastenohjemia yksiulotteisten hahmojen käytöstä, ja tuollaisen toiminnan kritisoiminen osoittaa lähinnä Frequencyn oman ajattelun yksiulotteisuuden.
Powerpuff Girls alkaa kohtauksilla, missä tytöt ja pojat leikkivät omia leikkejään ja tulevat toimeen keskenään, kunnes tarinan äärifeministiä parodioiva pahis puuttuu peliin. Tämä feministiä parodioiva pahis on siis huono juttu ja "feministiolkiukko", mutta kuitenkin Frequencyn mukaan hänen kritiikkinsä liittyen mm. naishenkilöiden puuttumiseen setelirahasta on kuitenkin täysin validia. Tämä feministinen superpahis siis aivopesee Powerpuff Girlsit feministisellä propagandallaan, kunnes heistäkin tulee feministejä ja miesvihaajia, jotka näkevät naisten patriarkaalista sortoa kaikkialla ja koko ajan.Tämä on siis kuulemma epärealistista, vaikka jo Frequencyn itsensä videot todistavat, että juuri tästä ilmiöstä on kyse!
Frequency kritisoi Powerpuff Girlsejä, koska se luo nuorille tytöille kuvan siitä, että kaikki on salajuonta, jolla pyritään sortamaan naisia.
MITÄ TÄMÄ TÄHÄNASTINEN VIDEO ON SITTEN OLLUT JOS EI JUURI SITÄ?
Ällistyttävää.
Ja mun mielestä tuo kuvattu Powerpuff Girlsien jakso lähettää ihan positiivisen viestin: sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja voivat tulla toimeen keskenään, mutta feminismiliike syövyttää ihmisten aivot näkemään patriarkaalisen salajuonen aivan kaikkialla ja jokapuolella, mikä nimenomaan synnyttää tarpeetonta katkeruutta ja vihaa sukupuolien välillä. Kuka tahansa feminististä liikettä objektiivisesti tarkkaileva voi todeta, että tämä toteutuu. En näe mitään mitään pahaa tässä.
"The writers of the Powerpuff Girls have carefully created a fantasy world without gender oppresson, so that they can have the girls start seeing oppression where none exists."
Nii-i.
"The problem is that girls actually ARE getting bullied in schoolyards!"
Anteeksi mitä? Siis anteeksi mitä? On suuri sukupuoltenvälinen, seksistinen ongelma, että tyttöjä kiusataan koulussa? Aina toisinaan sitä kuulee tai lukee jotain niin uskomattoman typerää, ettei tiedä mistä päästä siihen alkaisi tarttua. Ensinnäkin, luulisi olevan selvää, että, kyllä, ihmisiä kiusataan koulussa ja se onkin valitettavaa, mutta on kyllä aika uskomatonta, miten kokonaisen videon seksismin vastaiselle taistelulle omistanut ihminen rivien välistä myöntää pitävänsä tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista vakavampana, kuin poikiin kohdistuvaa. Lapsia kiusataan koulussa! Pojat kiusaavat poikia, pojat kiusaavat tyttöjä, tytöt kiusaavat poikia, tytöt kiusaavat tyttöjä, lapset kiusaavat toisiaan! Joko feministi siis tiedostaa vain tyttöihin kohdistuvan kiusaamisen tai pitää ainoastaan tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista mainitsemisen arvoisena ongelmana, mutta seksismi paistaa läpi mailien päähän.
Powerpuff Girlsissä mun mielestä joka tapauksessa toistuu sama positiivinen viesti, kuin aikaisemmassa Veronica Marsissa: Tehotytöt ovat tarinan sankareita, vaikka eivät ole feministejä, vaan aidosti pärjääviä naisia, jotka ilmeisesti jakson lopussa vieläpä päihittävät propagandaa suoltavan femakkopahiksen. Tämä viestihän on naisia kohtaan ainoastaan positiivinen: ei nainen tarvitse feminismiä pärjätäkseen, eikä mies ole vihollinen.
Family Guyssa sarjan päähenkilö Peter aivopestään naiselliseksi ilmeisesti jonkinlaisessa terapiassa, johon hänet määrätään seksuaalirikoksen seurauksena. Lopputulos on stereotyyppinen miespuolinen feministi, joka julistaa miespuolisille ystävilleen jälleen kerran patriarkaalisen miesvallan naisia sortavasta salajuonesta. Tämä on kieltämättä selvää, häpeilemätöntä kritiikkiä feministejä kohtaan, mutta Frequency hämmästyttää jälleen todetessaan sarkastiseen sävyyn: "Because there is nothing worse in a patriarchal society than being a woman!"
EI!
Tämä ei selvästikään ole tarinan pointti, vaan pointti on parodioida feministejä, ei naisia. Peterin suoltama jargon on feminististä, eikä edes naispuolisen feministin, vaan miespuolisen. On monia feministimiehiä, jotka vasaroivat läpi aivan samoja pointteja siitä, miten maailma olisi parempi naisten hallitsemana, miten naiset olisivat parempia johtajia ja miten naisvalta poistaisi väkivallan. Jaksossa tehdään pilaa typeristä väitteistä, eikä sukupuolesta. Typeristä väitteistä saakin tehdä pilaa. Järkevät väitteethän kestävät kritiikkin.
Loppuvideo on vaan samojen pointtien toistoa, eli en jaksa niihin syventyä. Muihin kuin tähän väitteeseen: "Women falsely accusing men of rape is an overexaggerated myth."
Feministi siis tekee aika suuren väitteen, että naisten väärät raiskaus-ilmiannot ovat vain yliliioiteltu myytti. Okei, väite on aika uskalias, eli sillä varmaan on tarjota tälle jotain tilastoitua tietoa. Paitsi, että ei tietenkään ole. Ainoa tieto, jonka feministi tarvitsee väitteensä tueksi on, että se tuntuu hänestä epämiellyttävältä. Ei ole kiva todellisuus, jossa hänen edustamansa viiteryhmä tekee joskus jotain väärää ja ansaitsevat sen takia kritiikkiä. Ei asiaa tarvitse tutkia yhtään pidemmälle.
Onneksi minä tutkin: http://www.mediaradar.org/research_on_false_rape_allegations.php
Täältä löytyi heti muutaman vuoden vanhaa tilastoa erillisistä tutkimuksista, joiden välisen konsensuksen mukaan noin 50% raiskaus-ilmoituksista paljastuukin perättömäksi. No mutta eihän se ole kuin puolet, eli ehkä se ei ole FeministFrequencyn mielestä vielä tarpeeksi paljon ollakseen kovin paha lukema.
Kiteyttäen siis: feministi HALUAA säilyttää feministit ryhmänä ja hän HALUAA säilyttää feministien voimakkaan ryhmäidentiteetin, mutta feministejä kuitenkaan EI saa TV-mediassa käsitellä.. öö, ryhmänä, vaan he ovat kaikki yksilöitä.. mitä vittua nyt taas? Eivät nuo videossa esitetyt hahmot älykkäistä, itsenäisistä ja pärjäävistä, ei-feministisistä naisista ole pienille tytöille haitallisia milläänlailla.
Jos jokin on pienille tytöille haitallista propagandaa, niin FeministFrequencyn YouTube-kanava.
Billy, mitä sinä olet mieltä FeministFrequencystä?
http://www.youtube.com/watch?v=5hfYJsQAhl0
Kiitos.
Kyseessä on siis ilmeisesti aikansa pop-mediaa tutkien käyttävä feministi, joka kokee tehtäväkseen raportoida kaikelle kansalle mediassa esiintyvästä seksismistä. Okei, idean tasollahan tämä on ihan okei. Kyllähän minäkin blogaan internetiin tärkeileviä tekstejä ihmisryhmien välisestä tasa-arvosta, koska koen sen tärkeäksi asiaksi. Käyttäjänimeen "Feminist Frequency" kohdistuvista ennakkoluuloista huolimatta haluan antaa naikkoselle mahdollisuuden esittää kantansa ja katson, että mistä hän puhuu. Voihan siellä olla asiaakin.
http://www.youtube.com/watch?v=tnJxqRLg9x0
No niin no.
FeministiTaajuutta tuntuu nyt harmittavan siis tapa, jolla feministit kuvataan elokuvissa ja TV-sarjoissa. Tämä tapa on kärjistävä, yksinkertaistava, stereotypisoiva sekä yleistävä. Toisin sanoen feministiä harmittaa siis se, että TV:ssä esitetyt feministit esitetään ihan samaan tapaan, kuin ketkä tahansa muutkin tietyn ryhmän jäseniksi tunnustautuvat henkilöt. Pitääkö tässä nyt ihan toden totta alkaa listata jokaikinen amerikkalainen TV-sarja, jossa perheen mies on hieman pullea, kaljuuntuva, republikaneeja äänestävä ja olutta TV:n äärellä siemaileva misogyyninen kristitty? Tai vaikkapa ammatteihin liittyvät stereotypiat? Kansalliset stereotypiat?
Syy tähän on yksinkertaisesti se, että stereotypiat ovat yleisölle helppoja asioita käsittää ja tällaiset TV-ohjelmat ovat yleensä tähdätty yleisölle, joka hakee mahdollisimman kevyttä viihdettä. Ääriliikkeet ovat helppo lähde helpolle komiikalle ja se ääriliike voi olla ihan mikä tahansa. Ja tällaisia olkiukkoja on rakennettu kautta aikain aivan jokaikisestä ihmisryhmästä. Tämäkin jälleen kerran kertoo, että taistelussa seksismiä vastaan feministi näkee vain naisiin kohdistuvan seksismin, vaikkei se aina edes olisi seksismiä, eikä ainakaan naisiin yksinoikeudella kohdistuvaa seksismiä.
http://www.youtube.com/watch?v=YtIRnp2f_l8
Väite: "Median olkinukkefeministit ovat haitallisia, koska ne luovat yleisölle kuvan, että sukupuolet ovat oikeasti tasa-arvoisia."
Niin, onko mitään kauheampaa? Kuvitella, että yleisö voisi saada kuvan siitä, että sukupuoltenvälinen sodankäynti on typerää ajanhukkaa, ja että sukupuoltenvälinen tasa-arvo oltaisiinkin jo saavutettu ja nyt voitaisiin riitelyn sijaan keskittyä tulemaan toimeen keskenään. Sehän veisi täysin pohjan koko feministiliikkeen alt.. no niinpä tietysti.
Ilmeisesti TV-sarja Veronica Mars (en ole koskaan katsonut, mutta se päähenkilö on kuuma) on myös haitallinen, koska sen päähenkilö, naispuolinen Veronica on itseäinen, fiksu, toimeentuleva ja vahva nainen, kuulumatta feminismiliikkeeseen. Ilmeisesti on siis aivan hirveää, että nainen länsimaisessa yhteiskunnassa voisi tosiaankin olla kykenevä, lahjakas, taitava ja älykäs ilman feminististä liikettä kävelykeppinään ja lasikattoa tekosyynä jokaiselle epäonnistumiselleen.
Anteeksi, mutta ketkäs sitä naisen huonoutta nyt tosiaan mainostivatkaan? Ne, jotka kirjoittavat tällaisia, miesten kanssa yhdenvertaisia naishahmoja, vai feministit, jotka kritisoivat sitä, että nainen tulee toimeen ilman feminismiä?
Seuraavaksi Frequency kritisoi lastenohjemia yksiulotteisten hahmojen käytöstä, ja tuollaisen toiminnan kritisoiminen osoittaa lähinnä Frequencyn oman ajattelun yksiulotteisuuden.
Powerpuff Girls alkaa kohtauksilla, missä tytöt ja pojat leikkivät omia leikkejään ja tulevat toimeen keskenään, kunnes tarinan äärifeministiä parodioiva pahis puuttuu peliin. Tämä feministiä parodioiva pahis on siis huono juttu ja "feministiolkiukko", mutta kuitenkin Frequencyn mukaan hänen kritiikkinsä liittyen mm. naishenkilöiden puuttumiseen setelirahasta on kuitenkin täysin validia. Tämä feministinen superpahis siis aivopesee Powerpuff Girlsit feministisellä propagandallaan, kunnes heistäkin tulee feministejä ja miesvihaajia, jotka näkevät naisten patriarkaalista sortoa kaikkialla ja koko ajan.Tämä on siis kuulemma epärealistista, vaikka jo Frequencyn itsensä videot todistavat, että juuri tästä ilmiöstä on kyse!
Frequency kritisoi Powerpuff Girlsejä, koska se luo nuorille tytöille kuvan siitä, että kaikki on salajuonta, jolla pyritään sortamaan naisia.
MITÄ TÄMÄ TÄHÄNASTINEN VIDEO ON SITTEN OLLUT JOS EI JUURI SITÄ?
Ällistyttävää.
Ja mun mielestä tuo kuvattu Powerpuff Girlsien jakso lähettää ihan positiivisen viestin: sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja voivat tulla toimeen keskenään, mutta feminismiliike syövyttää ihmisten aivot näkemään patriarkaalisen salajuonen aivan kaikkialla ja jokapuolella, mikä nimenomaan synnyttää tarpeetonta katkeruutta ja vihaa sukupuolien välillä. Kuka tahansa feminististä liikettä objektiivisesti tarkkaileva voi todeta, että tämä toteutuu. En näe mitään mitään pahaa tässä.
"The writers of the Powerpuff Girls have carefully created a fantasy world without gender oppresson, so that they can have the girls start seeing oppression where none exists."
Nii-i.
"The problem is that girls actually ARE getting bullied in schoolyards!"
Anteeksi mitä? Siis anteeksi mitä? On suuri sukupuoltenvälinen, seksistinen ongelma, että tyttöjä kiusataan koulussa? Aina toisinaan sitä kuulee tai lukee jotain niin uskomattoman typerää, ettei tiedä mistä päästä siihen alkaisi tarttua. Ensinnäkin, luulisi olevan selvää, että, kyllä, ihmisiä kiusataan koulussa ja se onkin valitettavaa, mutta on kyllä aika uskomatonta, miten kokonaisen videon seksismin vastaiselle taistelulle omistanut ihminen rivien välistä myöntää pitävänsä tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista vakavampana, kuin poikiin kohdistuvaa. Lapsia kiusataan koulussa! Pojat kiusaavat poikia, pojat kiusaavat tyttöjä, tytöt kiusaavat poikia, tytöt kiusaavat tyttöjä, lapset kiusaavat toisiaan! Joko feministi siis tiedostaa vain tyttöihin kohdistuvan kiusaamisen tai pitää ainoastaan tyttöihin kohdistuvaa kiusaamista mainitsemisen arvoisena ongelmana, mutta seksismi paistaa läpi mailien päähän.
Powerpuff Girlsissä mun mielestä joka tapauksessa toistuu sama positiivinen viesti, kuin aikaisemmassa Veronica Marsissa: Tehotytöt ovat tarinan sankareita, vaikka eivät ole feministejä, vaan aidosti pärjääviä naisia, jotka ilmeisesti jakson lopussa vieläpä päihittävät propagandaa suoltavan femakkopahiksen. Tämä viestihän on naisia kohtaan ainoastaan positiivinen: ei nainen tarvitse feminismiä pärjätäkseen, eikä mies ole vihollinen.
Family Guyssa sarjan päähenkilö Peter aivopestään naiselliseksi ilmeisesti jonkinlaisessa terapiassa, johon hänet määrätään seksuaalirikoksen seurauksena. Lopputulos on stereotyyppinen miespuolinen feministi, joka julistaa miespuolisille ystävilleen jälleen kerran patriarkaalisen miesvallan naisia sortavasta salajuonesta. Tämä on kieltämättä selvää, häpeilemätöntä kritiikkiä feministejä kohtaan, mutta Frequency hämmästyttää jälleen todetessaan sarkastiseen sävyyn: "Because there is nothing worse in a patriarchal society than being a woman!"
EI!
Tämä ei selvästikään ole tarinan pointti, vaan pointti on parodioida feministejä, ei naisia. Peterin suoltama jargon on feminististä, eikä edes naispuolisen feministin, vaan miespuolisen. On monia feministimiehiä, jotka vasaroivat läpi aivan samoja pointteja siitä, miten maailma olisi parempi naisten hallitsemana, miten naiset olisivat parempia johtajia ja miten naisvalta poistaisi väkivallan. Jaksossa tehdään pilaa typeristä väitteistä, eikä sukupuolesta. Typeristä väitteistä saakin tehdä pilaa. Järkevät väitteethän kestävät kritiikkin.
Loppuvideo on vaan samojen pointtien toistoa, eli en jaksa niihin syventyä. Muihin kuin tähän väitteeseen: "Women falsely accusing men of rape is an overexaggerated myth."
Feministi siis tekee aika suuren väitteen, että naisten väärät raiskaus-ilmiannot ovat vain yliliioiteltu myytti. Okei, väite on aika uskalias, eli sillä varmaan on tarjota tälle jotain tilastoitua tietoa. Paitsi, että ei tietenkään ole. Ainoa tieto, jonka feministi tarvitsee väitteensä tueksi on, että se tuntuu hänestä epämiellyttävältä. Ei ole kiva todellisuus, jossa hänen edustamansa viiteryhmä tekee joskus jotain väärää ja ansaitsevat sen takia kritiikkiä. Ei asiaa tarvitse tutkia yhtään pidemmälle.
Onneksi minä tutkin: http://www.mediaradar.org/research_on_false_rape_allegations.php
Täältä löytyi heti muutaman vuoden vanhaa tilastoa erillisistä tutkimuksista, joiden välisen konsensuksen mukaan noin 50% raiskaus-ilmoituksista paljastuukin perättömäksi. No mutta eihän se ole kuin puolet, eli ehkä se ei ole FeministFrequencyn mielestä vielä tarpeeksi paljon ollakseen kovin paha lukema.
Kiteyttäen siis: feministi HALUAA säilyttää feministit ryhmänä ja hän HALUAA säilyttää feministien voimakkaan ryhmäidentiteetin, mutta feministejä kuitenkaan EI saa TV-mediassa käsitellä.. öö, ryhmänä, vaan he ovat kaikki yksilöitä.. mitä vittua nyt taas? Eivät nuo videossa esitetyt hahmot älykkäistä, itsenäisistä ja pärjäävistä, ei-feministisistä naisista ole pienille tytöille haitallisia milläänlailla.
Jos jokin on pienille tytöille haitallista propagandaa, niin FeministFrequencyn YouTube-kanava.
Billy, mitä sinä olet mieltä FeministFrequencystä?
http://www.youtube.com/watch?v=5hfYJsQAhl0
Kiitos.
Sunday 4 December 2011
Pettäminen on parasta mitä tiedän
Rakkaus on parhaimmillaan kuin vuoristorata, joka tarjoaa päivittäin ylä- ja alamäkiä, sekä tunnetilojen koko kirjon. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu ja pahimmillaan parisuhde voi tuntua velvollisuusmaiselta pakkopullalta vailla jännitystä. Monet parit kärsivät jälkimmäisen kaltaisen suhteen aiheuttamasta ikävystymisen tunteesta ja suhde ajautuu auttamatta karille molemminpuolisen masennuksen seurauksena.
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan tähän kaikkeen on olemassa apu.
Uuteen suhteeseen alettuani nautin täysin siemauksin molemminpuolisesta ensihuumasta, mutta kuten me kaikki tiedämme, ei se koskaan kestä muutamaa kuukautta pidempään. Tässä vaiheessa voi joko tyytyä osaansa onnettomassa suhteessa, tai todeta "Minä olen arvokas ja minä ansaitsen parempaa! Minä ansaitsen olla onnellinen!"
On tullut aika pettää tylsäksi muuttunutta kumppania.
Ajatus voi tuntua rajulta ja varmasti herättääkin ensialkuun paljon närää ja vastalauseita, kuten "Solmittuaan suhteen, ihmiset sitoutuvat olemaan uskollisia kumppanilleen!" mutta siinähän on koko jutun juju: seksi saa aivan uuden merkityksen, kun sitä harrastaessa lisämausteen antaa mielikuva omasta kumppanista autuaan tietämättömänä keittiössä ruokaa laittamassa, kun itse riisuu itselle täysin vierasta, jumalaisen hyväkroppaista ihmistä alastomaksi vieraassa sängyssä. Ei pettäminen tuntuisi miltään ilman luottamuksen rikkomista, vaan siinä pitää olla tunteet pelissä. Pelkkä pettäminen on vain kylmää seksiä, todellinen rakkaus pettämiseen syntyy mahdollisimman luottavasta suhteesta itsensä ja kumppanin välillä.
Jos kuitenkin tunnet moraalista pahoinvointia pettämisestä, koska pelkäät loukkaavasi kumppanisi tunteita, älä huoli, sillä kumppanisi ei missään nimessä tarvitse tietää, että petät. Valehtelemalla säästät kumppanisi tunteita, etkä joudu itse edes vastuuseen teoistasi. Ei oikeastaan ole mitään järkevää syytä olla valehtelematta. Ei kuitenkaan kannata olla liian taitava valehtelija, sillä kiinnijäämisen riski lisää aina oman jännityselementtinsä pettämiseen.
Valehteleminen kannattaa aina, jos totuuden puhumisesta joutuu hankaluuksiin.
Liiallinen rutiininomaisuus voi myös tappaa mielenkiinnon pettämiseen pidemmän päälle ja onkin tärkeää muistaa pettää usealla eri tavalla, eri paikoissa, eri asennoissa ja eri ihmisten kanssa. Samasta baarista pettämisseuran pokaaminen myös lisää kiinnijäämisen riskiä, mistä koituu pelkkää harmia, joten vältä sitä. Jos löydät pokaat rikoskumppanin baarista, kannattaa pitää ainakin noin kahden kuukauden tauko ennen kuin hakee seuraa samasta baarista, sillä on aina olemassa riski, että baarin henkilökunta tai kanta-asiakkaat vahingossa möläyttävät jotain sinun ollessasi samaisessa baarissa kumppanisi kanssa. Kiinnijääminen ainoastaan loukkaisi aivan turhaan kumppanisi tunteita ja joutuisit kaiken lisäksi itse hankaluuksiin.
Pettäessä ei tarvitse kuunnella puheita tunteista, ei tarvitse käydä shoppailemassa, ei tarvitse teeskennellä pitävänsä toisen vittumaisista sukulaisista, ei tarvitse edes katsoa typeriä TV-ohjelmia - pettäessä pääsee heti samana iltana suoraan siihen olennaiseen ja yhdessä vietetyn yön jälkeen toisesta pääsee heti eroon. Parhaassa tapauksessa kotiin päästyään pääsee suoraan vieläpä katettuun pöytään aterioimaan - ja on helppoa teeskennellä olevansa kiinnostunut kuuntelemaan kun toinen avautuu jostain aivan jonninjoutavasta paskasta kun on itse edellisyönä saanut aivan taivaallista seksiä. Kaikki voittavat: kumppanisi saa henkilön, jolle purkaa tärkeiksi kokemiaan asioita ja sinä saat seksiä. Terveessä pettämisessä ei ole häviäjiä, vaan ainoastaan voittajia ja se on terveen, tasapainoisen parisuhteen perusta. Kiinnijäädessäsi voit myös vedota esimerkiksi kumppaniisi ilmestyneisiin ylimääräisiin kiloihin, arpeuttaen hänen itseuntoaan niin vakavasti, että tämä laihduttaa itsensä terveisiin mittoihin. Tämäkään positiivinen elämäntapamuutos ei olisi mahdollinen ilman pettämistä.
Ennen kuin aloin pettämään, parisuhteeni kärsivät kumppaneiden ainaisesta pihtaamisesta, yhdessä vietetyn ajan aivan liian suuresta määrästä, sekä yleisestä jännityksen puutteesta arjessa. Nämä tekijät yhdistettyinä aiheuttivat masentuneisuutta sekä teki suhteesta rutiininomaista suorittamista. Ilman pettämistä, olisin ollut tuomittu epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen. Kiitos pettämisen, olen löytänyt aivan uuden ulottuvuuden rakkauteen, onnistunut maustamaan arkeani, onnistunut kehittämään nopeaälyisyyttäni hätävalheiden keksimisen ansiosta, ylläpitänyt itsetuntoani tietäen, että edelleen heruu ja ennen kaikkea olen jälleen nauttinut elämästäni.
Olen varma, että pettämistä paheksuvat moraalinvartijat vain joko valehtelevat itselleen, tai salaa tietävät, etteivät saa itselleen petettäviä ja tämän takia jäävät paitsi kaikesta kivasta. Yhdestä asiasta olen varma: et voi enää ikinä paheksua pettämistä, kun ensimmäisen kerran kokeilet. Sen verran upea kokemus se on. Älä tuomitse ennen kuin olet itse kokenut!
Kärsitkö sinä siis tapahtumaköyhästä, pitkästyttävästä ja kipinättömästä parisuhteesta? Älä pelkää pettää, se tekee hyvää.
Minun tyttöystävälläni ei ole täällä tunnuksia, eli jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä! Pettämisestä saa aina suurimman ilon irti kun se on molemminpuolista. Jaettu ilo on paras ilo, sanotaan.
Petä sinäkin jo tänään. :)
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan tähän kaikkeen on olemassa apu.
Uuteen suhteeseen alettuani nautin täysin siemauksin molemminpuolisesta ensihuumasta, mutta kuten me kaikki tiedämme, ei se koskaan kestä muutamaa kuukautta pidempään. Tässä vaiheessa voi joko tyytyä osaansa onnettomassa suhteessa, tai todeta "Minä olen arvokas ja minä ansaitsen parempaa! Minä ansaitsen olla onnellinen!"
On tullut aika pettää tylsäksi muuttunutta kumppania.
Ajatus voi tuntua rajulta ja varmasti herättääkin ensialkuun paljon närää ja vastalauseita, kuten "Solmittuaan suhteen, ihmiset sitoutuvat olemaan uskollisia kumppanilleen!" mutta siinähän on koko jutun juju: seksi saa aivan uuden merkityksen, kun sitä harrastaessa lisämausteen antaa mielikuva omasta kumppanista autuaan tietämättömänä keittiössä ruokaa laittamassa, kun itse riisuu itselle täysin vierasta, jumalaisen hyväkroppaista ihmistä alastomaksi vieraassa sängyssä. Ei pettäminen tuntuisi miltään ilman luottamuksen rikkomista, vaan siinä pitää olla tunteet pelissä. Pelkkä pettäminen on vain kylmää seksiä, todellinen rakkaus pettämiseen syntyy mahdollisimman luottavasta suhteesta itsensä ja kumppanin välillä.
Jos kuitenkin tunnet moraalista pahoinvointia pettämisestä, koska pelkäät loukkaavasi kumppanisi tunteita, älä huoli, sillä kumppanisi ei missään nimessä tarvitse tietää, että petät. Valehtelemalla säästät kumppanisi tunteita, etkä joudu itse edes vastuuseen teoistasi. Ei oikeastaan ole mitään järkevää syytä olla valehtelematta. Ei kuitenkaan kannata olla liian taitava valehtelija, sillä kiinnijäämisen riski lisää aina oman jännityselementtinsä pettämiseen.
Valehteleminen kannattaa aina, jos totuuden puhumisesta joutuu hankaluuksiin.
Liiallinen rutiininomaisuus voi myös tappaa mielenkiinnon pettämiseen pidemmän päälle ja onkin tärkeää muistaa pettää usealla eri tavalla, eri paikoissa, eri asennoissa ja eri ihmisten kanssa. Samasta baarista pettämisseuran pokaaminen myös lisää kiinnijäämisen riskiä, mistä koituu pelkkää harmia, joten vältä sitä. Jos löydät pokaat rikoskumppanin baarista, kannattaa pitää ainakin noin kahden kuukauden tauko ennen kuin hakee seuraa samasta baarista, sillä on aina olemassa riski, että baarin henkilökunta tai kanta-asiakkaat vahingossa möläyttävät jotain sinun ollessasi samaisessa baarissa kumppanisi kanssa. Kiinnijääminen ainoastaan loukkaisi aivan turhaan kumppanisi tunteita ja joutuisit kaiken lisäksi itse hankaluuksiin.
Pettäessä ei tarvitse kuunnella puheita tunteista, ei tarvitse käydä shoppailemassa, ei tarvitse teeskennellä pitävänsä toisen vittumaisista sukulaisista, ei tarvitse edes katsoa typeriä TV-ohjelmia - pettäessä pääsee heti samana iltana suoraan siihen olennaiseen ja yhdessä vietetyn yön jälkeen toisesta pääsee heti eroon. Parhaassa tapauksessa kotiin päästyään pääsee suoraan vieläpä katettuun pöytään aterioimaan - ja on helppoa teeskennellä olevansa kiinnostunut kuuntelemaan kun toinen avautuu jostain aivan jonninjoutavasta paskasta kun on itse edellisyönä saanut aivan taivaallista seksiä. Kaikki voittavat: kumppanisi saa henkilön, jolle purkaa tärkeiksi kokemiaan asioita ja sinä saat seksiä. Terveessä pettämisessä ei ole häviäjiä, vaan ainoastaan voittajia ja se on terveen, tasapainoisen parisuhteen perusta. Kiinnijäädessäsi voit myös vedota esimerkiksi kumppaniisi ilmestyneisiin ylimääräisiin kiloihin, arpeuttaen hänen itseuntoaan niin vakavasti, että tämä laihduttaa itsensä terveisiin mittoihin. Tämäkään positiivinen elämäntapamuutos ei olisi mahdollinen ilman pettämistä.
Ennen kuin aloin pettämään, parisuhteeni kärsivät kumppaneiden ainaisesta pihtaamisesta, yhdessä vietetyn ajan aivan liian suuresta määrästä, sekä yleisestä jännityksen puutteesta arjessa. Nämä tekijät yhdistettyinä aiheuttivat masentuneisuutta sekä teki suhteesta rutiininomaista suorittamista. Ilman pettämistä, olisin ollut tuomittu epäonnistuneisiin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen. Kiitos pettämisen, olen löytänyt aivan uuden ulottuvuuden rakkauteen, onnistunut maustamaan arkeani, onnistunut kehittämään nopeaälyisyyttäni hätävalheiden keksimisen ansiosta, ylläpitänyt itsetuntoani tietäen, että edelleen heruu ja ennen kaikkea olen jälleen nauttinut elämästäni.
Olen varma, että pettämistä paheksuvat moraalinvartijat vain joko valehtelevat itselleen, tai salaa tietävät, etteivät saa itselleen petettäviä ja tämän takia jäävät paitsi kaikesta kivasta. Yhdestä asiasta olen varma: et voi enää ikinä paheksua pettämistä, kun ensimmäisen kerran kokeilet. Sen verran upea kokemus se on. Älä tuomitse ennen kuin olet itse kokenut!
Kärsitkö sinä siis tapahtumaköyhästä, pitkästyttävästä ja kipinättömästä parisuhteesta? Älä pelkää pettää, se tekee hyvää.
Minun tyttöystävälläni ei ole täällä tunnuksia, eli jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä! Pettämisestä saa aina suurimman ilon irti kun se on molemminpuolista. Jaettu ilo on paras ilo, sanotaan.
Petä sinäkin jo tänään. :)
Mikael Jungner ja parodiahorisontti
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=68052:jungner-suomi-tarvitsee-lisaeae-maahanmuuttajia&catid=1:politiikka&Itemid=30
Mulla oli kesken eräs toinen teksti, mutta kohdataanpa pitkästä aikaa vanha kunnon arkkiviholliseni Jungner tässä joutessa.
"Maailmalla on syntymässä tiukka kisa osaajista ja yrittäjistä. Tässä kisassa on kaksi osapuolta: maat joista muutetaan ja maat joihin muutetaan. Edelliset kuihtuvat ja jälkimmäiset kukoistavat, Mikael Jungner kirjoittaa."
Kertookohan jotain niistä yhteiskunnista, joista muutetaan pois, että ne ovat kuihtumassa kasaan? Minun mielestäni se on aika kertova merkki siitä, että millaisen yhteiskunnan nämä poismuuttajat osaavat rakentaa ja millaista annettavaa heillä yhteiskunnalle on.
"- Maamme järjestelmät ja asenteet on viritetty toisaalta houkuttelemaan maahan turisteja euroineen ja toisaalta valvomaan, hallitsemaan ja rajoittamaan maahan pysyvämmin muuttavia."
Valvomisella, hallitsemisella ja rajoittamisella jos tarkoitamme hyssyttelyä, paapomista ja erityiskohtelua, olemme Jungnerin kanssa samaa mieltä. Houkuttelua kyllä tapahtuu ja se houkuttelu tuppaa usein tapahtumaan maan kantaväestön kustannuksella.
"Jungnerin mielestä maahanmuuton valvonta lähtee oletuksesta, jonka mukaan ”Suomi tekee maahanmuuttajille palveluksen päästäessään heidät tänne. Siksipä maahanmuuttajille asetetaan erilaisia tiukkoja ehtoja esimerkiksi työnteon osalta ja odotutetaan heitä hallintobyrokratian rattaissa jopa vuosikausia”."
Ai, tiukkoja ehtoja, kuten tämä ohjeistus: "Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva." Kyllä nyt ollaan tiukkoja kun sallitaan etnistä vähemmistöä edustavalta työnhakijalta vain ja ainoastaan lievä epäpätevyys suhteessa kantaväestöä edustavaan työnhakijaan.
"Suomenkin menestykselle maahanmuutto on välttämätöntä. Se lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää, lisäisi vientiä, avaisi huikeasti osaamista ja intoa nopeasti ja edullisesti. Maahanmuuttajista löytyy sitä riskinottoa, joka monelta suomalaiselta on ainakin tilapäisesti hukassa. Mikä parasta, voimakas maahanmuutto ratkaisisi maatamme uhkaavan ikääntymis- ja huoltosuhdeongelman kertaheitolla."
Tähän asti teksti on ollut lähinnä huumoria, mutta tässä vaiheessa kasvoi oikeesit jo kyrpä päähän. Suomen menestyksen kannalta maahanmuutto on välttämätöntä? Ihan oikeastiko, Mikael Jungner, sä väität, että Suomen kannalta on välttämätöntä, että Suomessa on maahanmuuttajia, jotka joko A) Tekevät alhaisesti koulutettujen kantaväestön edustajien hanttihommia, alentaen näin palkkatasoa ja työn hintaa ja samalla sysäten kantaväestöläisiä työntekijöitä sosiaalisen turvaverkon varaan, kuormittamaan omalta osaltaan valtiontaloutta, tai B) Olemalla itse tuon turvaverkon varassa, jolloin lopputulos on silloinkin ihan sama. Väite, jonka mukaan maahanmuuttajat tekevät työt, jotka eivät suomalaisille kelpaa on sekä suurilta osin myytti, että aivan typerä peruste yleiselle maahanmuuttomyönteisyydelle, vaikka olisikin täysin totta.
Ensinnäkin, vaikka jokin tietty työ ei suomalaiselle työntekijälle kelpaisikaan, ei kyse ole mistään suomalaisten "rotuominaisesta piirteestä", vaan suomalaisen yhteiskunnan luomasta ilmiöstä kannustinloukkuineen. Ratkaisu ongelmaan ei ole palkata työvoimaa ulkomailta, vaan korjata itse yhteiskunnassa piilevä ongelma sen suhteen, että aina ei ole kannattavaa mennä töihin. Mitäs sitten kun ennen siivoojan töitä tehneet maahanmuuttajat hoksaavat kannustinloukut ja toteavat, että ei siivoojan työt enää nappaa? Sitten palkataan lisää ulkopuolisia ja sama kierre jatkuu.
Toisekseen, kyseessä on muutenkin lähinnä myytti: "Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan." Todellisuudessa Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa, kunhan vaan voisivat. Tosiasia on kuitenkin se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti vain riitä kaikille halukkaille, ei nyt, eikä nykyjärjestelmässä tulevaisuudessakaan. Suomessa "hyvänä" työttömyyslukemana voidaan pitää noin viittä prosenttia, jonka alle on käytännössä mahdotonta päästä. Suomen työttömyysprosentti on tällä hetkellä päälle kahdeksan prosenttia ja 10 prosenttia on jo hälyttävän huono lukema. Viimeinen asia, mitä me tällä hetkellä tarvitsemme, on lisää populaa maahan joko kuormittamaan sosiaalista turvaverkkoamme oma-aloitteisesti, tai viemään potentiaalisia työpaikkoja kantaväestön työttömiltä, jolloin turvaverkkoa kuormittaa oma kansa.
Se yhtälö on järjetön, eikä siinä voita kukaan. On mun mielestä muutenkin suoraan sanoen loukkaavaa väittää, että Suomi maana ei voisi pärjätä ilman maahanmuuttoa. Suomi, jossa maahanmuutto on suhteessa tuore ilmiö ja johon maahanmuutto on tuonut hyvin vähän, jos ollenkaan mitään aitoa konkreettista hyötyä, jota ei oltaisi voitu saavuttaa ilman maahanmuuttoa. Poislukien etniset ravintolat. Suomi, joka usein valitaan koulutustason kärkimaiksi, ei Jungnerin mukaan voisi selvitä ilman ulkomaalaisvahvistuksia siivousalalla.
"Meidän on opittava elämään monikulttuurisessa maailmassa. Suomi tarvitsee lisää hindutemppeleitä, synagogia ja minareetteja. Edessä oleva tehtävä monikansallisen, monikulttuurisen, elinvoimaisen ja kukoistavan Suomen rakentamiseksi on mittava, mutta ei mahdoton."
Nerokasta! Historiankirjat kun osoittavat meille aukottomasti, miten kaikenlaiset erilaiset, päinvastaisia maailmankatsomuksia edustavat uskontokunnat sopivat yhden maan rajojen sisälle täysin rauhanomaisesti ja toisiaan kunnioittaen. Jos päämääränä on yhteiskuntarauha, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja yleisesti ottaen hyvinvoinnin maksimointi, ovat järjestäytyneet uskonnot ja niiden keskenään sekoittaminen ehdottomasti prioriteettilistan kärkisijolla. Hyvinvoiva yhteiskunta tarvitsee lisää taikauskoa!
Jungner ei taida olla tutustunut tilastoihin, jotka osoittavat, että mitä sekulaarisempi yhteiskunta, sitä pienemmät rikostilastot. Todistaako se aukottomasti, että uskontojen suurella edustuksella yhteiskunnassa on suora kausaalinen yhteys rikollisuuden kasvuun? Ei suoraan, mutta se antaa osviittaa sen suhteen, että sivistyneeseen ja hyvinvoivaan valtioon tuntuu kuuluvan olennaisena mahdollisimman laajalle levinnyt sekulaarisuus, kuten esimerkiksi pohjoismaat meille osoittavat verrattuna vaikkapa USA:han.
Tässähän tekisi mieli puhua vallan vihaisesti, mutta sehän ei tietenkään tällaisessa vapaassa länsimaisessa demokratiassa vaan käy.
Mulla oli kesken eräs toinen teksti, mutta kohdataanpa pitkästä aikaa vanha kunnon arkkiviholliseni Jungner tässä joutessa.
"Maailmalla on syntymässä tiukka kisa osaajista ja yrittäjistä. Tässä kisassa on kaksi osapuolta: maat joista muutetaan ja maat joihin muutetaan. Edelliset kuihtuvat ja jälkimmäiset kukoistavat, Mikael Jungner kirjoittaa."
Kertookohan jotain niistä yhteiskunnista, joista muutetaan pois, että ne ovat kuihtumassa kasaan? Minun mielestäni se on aika kertova merkki siitä, että millaisen yhteiskunnan nämä poismuuttajat osaavat rakentaa ja millaista annettavaa heillä yhteiskunnalle on.
"- Maamme järjestelmät ja asenteet on viritetty toisaalta houkuttelemaan maahan turisteja euroineen ja toisaalta valvomaan, hallitsemaan ja rajoittamaan maahan pysyvämmin muuttavia."
Valvomisella, hallitsemisella ja rajoittamisella jos tarkoitamme hyssyttelyä, paapomista ja erityiskohtelua, olemme Jungnerin kanssa samaa mieltä. Houkuttelua kyllä tapahtuu ja se houkuttelu tuppaa usein tapahtumaan maan kantaväestön kustannuksella.
"Jungnerin mielestä maahanmuuton valvonta lähtee oletuksesta, jonka mukaan ”Suomi tekee maahanmuuttajille palveluksen päästäessään heidät tänne. Siksipä maahanmuuttajille asetetaan erilaisia tiukkoja ehtoja esimerkiksi työnteon osalta ja odotutetaan heitä hallintobyrokratian rattaissa jopa vuosikausia”."
Ai, tiukkoja ehtoja, kuten tämä ohjeistus: "Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva." Kyllä nyt ollaan tiukkoja kun sallitaan etnistä vähemmistöä edustavalta työnhakijalta vain ja ainoastaan lievä epäpätevyys suhteessa kantaväestöä edustavaan työnhakijaan.
"Suomenkin menestykselle maahanmuutto on välttämätöntä. Se lisäisi kotimarkkinoiden kysyntää, lisäisi vientiä, avaisi huikeasti osaamista ja intoa nopeasti ja edullisesti. Maahanmuuttajista löytyy sitä riskinottoa, joka monelta suomalaiselta on ainakin tilapäisesti hukassa. Mikä parasta, voimakas maahanmuutto ratkaisisi maatamme uhkaavan ikääntymis- ja huoltosuhdeongelman kertaheitolla."
Tähän asti teksti on ollut lähinnä huumoria, mutta tässä vaiheessa kasvoi oikeesit jo kyrpä päähän. Suomen menestyksen kannalta maahanmuutto on välttämätöntä? Ihan oikeastiko, Mikael Jungner, sä väität, että Suomen kannalta on välttämätöntä, että Suomessa on maahanmuuttajia, jotka joko A) Tekevät alhaisesti koulutettujen kantaväestön edustajien hanttihommia, alentaen näin palkkatasoa ja työn hintaa ja samalla sysäten kantaväestöläisiä työntekijöitä sosiaalisen turvaverkon varaan, kuormittamaan omalta osaltaan valtiontaloutta, tai B) Olemalla itse tuon turvaverkon varassa, jolloin lopputulos on silloinkin ihan sama. Väite, jonka mukaan maahanmuuttajat tekevät työt, jotka eivät suomalaisille kelpaa on sekä suurilta osin myytti, että aivan typerä peruste yleiselle maahanmuuttomyönteisyydelle, vaikka olisikin täysin totta.
Ensinnäkin, vaikka jokin tietty työ ei suomalaiselle työntekijälle kelpaisikaan, ei kyse ole mistään suomalaisten "rotuominaisesta piirteestä", vaan suomalaisen yhteiskunnan luomasta ilmiöstä kannustinloukkuineen. Ratkaisu ongelmaan ei ole palkata työvoimaa ulkomailta, vaan korjata itse yhteiskunnassa piilevä ongelma sen suhteen, että aina ei ole kannattavaa mennä töihin. Mitäs sitten kun ennen siivoojan töitä tehneet maahanmuuttajat hoksaavat kannustinloukut ja toteavat, että ei siivoojan työt enää nappaa? Sitten palkataan lisää ulkopuolisia ja sama kierre jatkuu.
Toisekseen, kyseessä on muutenkin lähinnä myytti: "Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan." Todellisuudessa Suomi on pullollaan ihmisiä, jotka tekisivät mitä tahansa, kunhan vaan voisivat. Tosiasia on kuitenkin se, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti vain riitä kaikille halukkaille, ei nyt, eikä nykyjärjestelmässä tulevaisuudessakaan. Suomessa "hyvänä" työttömyyslukemana voidaan pitää noin viittä prosenttia, jonka alle on käytännössä mahdotonta päästä. Suomen työttömyysprosentti on tällä hetkellä päälle kahdeksan prosenttia ja 10 prosenttia on jo hälyttävän huono lukema. Viimeinen asia, mitä me tällä hetkellä tarvitsemme, on lisää populaa maahan joko kuormittamaan sosiaalista turvaverkkoamme oma-aloitteisesti, tai viemään potentiaalisia työpaikkoja kantaväestön työttömiltä, jolloin turvaverkkoa kuormittaa oma kansa.
Se yhtälö on järjetön, eikä siinä voita kukaan. On mun mielestä muutenkin suoraan sanoen loukkaavaa väittää, että Suomi maana ei voisi pärjätä ilman maahanmuuttoa. Suomi, jossa maahanmuutto on suhteessa tuore ilmiö ja johon maahanmuutto on tuonut hyvin vähän, jos ollenkaan mitään aitoa konkreettista hyötyä, jota ei oltaisi voitu saavuttaa ilman maahanmuuttoa. Poislukien etniset ravintolat. Suomi, joka usein valitaan koulutustason kärkimaiksi, ei Jungnerin mukaan voisi selvitä ilman ulkomaalaisvahvistuksia siivousalalla.
"Meidän on opittava elämään monikulttuurisessa maailmassa. Suomi tarvitsee lisää hindutemppeleitä, synagogia ja minareetteja. Edessä oleva tehtävä monikansallisen, monikulttuurisen, elinvoimaisen ja kukoistavan Suomen rakentamiseksi on mittava, mutta ei mahdoton."
Nerokasta! Historiankirjat kun osoittavat meille aukottomasti, miten kaikenlaiset erilaiset, päinvastaisia maailmankatsomuksia edustavat uskontokunnat sopivat yhden maan rajojen sisälle täysin rauhanomaisesti ja toisiaan kunnioittaen. Jos päämääränä on yhteiskuntarauha, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja yleisesti ottaen hyvinvoinnin maksimointi, ovat järjestäytyneet uskonnot ja niiden keskenään sekoittaminen ehdottomasti prioriteettilistan kärkisijolla. Hyvinvoiva yhteiskunta tarvitsee lisää taikauskoa!
Jungner ei taida olla tutustunut tilastoihin, jotka osoittavat, että mitä sekulaarisempi yhteiskunta, sitä pienemmät rikostilastot. Todistaako se aukottomasti, että uskontojen suurella edustuksella yhteiskunnassa on suora kausaalinen yhteys rikollisuuden kasvuun? Ei suoraan, mutta se antaa osviittaa sen suhteen, että sivistyneeseen ja hyvinvoivaan valtioon tuntuu kuuluvan olennaisena mahdollisimman laajalle levinnyt sekulaarisuus, kuten esimerkiksi pohjoismaat meille osoittavat verrattuna vaikkapa USA:han.
Tässähän tekisi mieli puhua vallan vihaisesti, mutta sehän ei tietenkään tällaisessa vapaassa länsimaisessa demokratiassa vaan käy.
Saturday 3 December 2011
Nillinnallin
Mua toisaalta turhauttaa toisinaan olla näin yksinäinen, mutta kun se on yksi sadasta ihmisestä, jota jaksan kuunnella varttia pidempään löytämättä siitä ja sen maailmankatsomuksesta jotain niin kammottavia pöyristyttävyyksiä, että takia haluan kyseisestä ihmisestä vaan eroon mahdollisimman nopeesti. Ja kun niistä mua ärsyttävistä piirteistä ja nimenomaan maailmankatsomuksista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan.
Tiedostan toki, että "vika" on minussa, mutta enpä minä sen enempää rationaalinen eläin ole kuin kukaan muukaan ihminen. Typerien ihmisten seura joka tapauksessa turhauttaa mua enemmän, kuin yksinäisyys, eli kai tämä on vähemmän paska vaihtis. Kyllä mä tottakai sen verran paljon olen näyttelemistä ja esiintymistä harrastanut, että osaan esittää ylisosiaalista seurapiirihirmua, olla hurmaava ja päästä ihmisten suosioon, jos jostain syystä koen tarpeelliseksi, eli siis syy mun turhautumiseen ei ole se, etteikö mulla näitä taitoja olisi hallussa. Asian ydin on siinä, että näiden muiden ihmisten seura ahdistaa ja ärsyttää mua ihan vaan niiden yleisen keskinkertaisuuden ja ennalta-arvattavuuden vuoksi.
Ja mä en edes ole mikään huippuälykkö, vaan maailma on pullollaan mua älykkäämpiä, viisaampia ja lukeneempia ihmisiä. Siksi en halua kuulostaa liian ylimieliseltä, tai siltä, että luulisin itsestäni liikoja. Silti mua masentaa keskustella jonkun kanssa, jolla ei tunnu olevan harmaintakaan aavistusta esimerkiksi lajimme kehityksestä, tai edes meitä kaikkia koskevasta poliittisesta järjestelmästä. Ne aiheet on "tylsiä". Jälleen, vika on luultavasti minussa ja niinhän se onkin, koska minä olen se, joka ei sopeudu ympäristöönsä.
Mutta varaan vapauden osottaa syyttävällä sormella välillä muitakin ihmisiä, kun vaan ja ainoastaan itseäni: mikseivät ihmiset lue, ota selvää, tutki, ajattele ja ole kiinnostuneita? Miksi aina pitää saada osakseen vähintäänkin huvittuneita katseita, jos selostaa jotain, mitä tahansa, vähänkin monimutkaisempaa asiaa kuin uusimman Seiskan julkkisjuorut? "Lol lueks jotain tiede kirjoja vai?"
Painu vittuun, tyhmä pässinpää ja/tai huora.
PITKÄSTYTTÄVÄVÄ on se sana, jota hain. Ihmiset on vitun pitkästyttäviä.
Tiedostan toki, että "vika" on minussa, mutta enpä minä sen enempää rationaalinen eläin ole kuin kukaan muukaan ihminen. Typerien ihmisten seura joka tapauksessa turhauttaa mua enemmän, kuin yksinäisyys, eli kai tämä on vähemmän paska vaihtis. Kyllä mä tottakai sen verran paljon olen näyttelemistä ja esiintymistä harrastanut, että osaan esittää ylisosiaalista seurapiirihirmua, olla hurmaava ja päästä ihmisten suosioon, jos jostain syystä koen tarpeelliseksi, eli siis syy mun turhautumiseen ei ole se, etteikö mulla näitä taitoja olisi hallussa. Asian ydin on siinä, että näiden muiden ihmisten seura ahdistaa ja ärsyttää mua ihan vaan niiden yleisen keskinkertaisuuden ja ennalta-arvattavuuden vuoksi.
Ja mä en edes ole mikään huippuälykkö, vaan maailma on pullollaan mua älykkäämpiä, viisaampia ja lukeneempia ihmisiä. Siksi en halua kuulostaa liian ylimieliseltä, tai siltä, että luulisin itsestäni liikoja. Silti mua masentaa keskustella jonkun kanssa, jolla ei tunnu olevan harmaintakaan aavistusta esimerkiksi lajimme kehityksestä, tai edes meitä kaikkia koskevasta poliittisesta järjestelmästä. Ne aiheet on "tylsiä". Jälleen, vika on luultavasti minussa ja niinhän se onkin, koska minä olen se, joka ei sopeudu ympäristöönsä.
Mutta varaan vapauden osottaa syyttävällä sormella välillä muitakin ihmisiä, kun vaan ja ainoastaan itseäni: mikseivät ihmiset lue, ota selvää, tutki, ajattele ja ole kiinnostuneita? Miksi aina pitää saada osakseen vähintäänkin huvittuneita katseita, jos selostaa jotain, mitä tahansa, vähänkin monimutkaisempaa asiaa kuin uusimman Seiskan julkkisjuorut? "Lol lueks jotain tiede kirjoja vai?"
Painu vittuun, tyhmä pässinpää ja/tai huora.
PITKÄSTYTTÄVÄVÄ on se sana, jota hain. Ihmiset on vitun pitkästyttäviä.
Subscribe to:
Posts (Atom)