Sokrates on eräs filosofian merkittävimmistä hahmoista ja häntä voidaankin pitää koko länsimaisen filosofian isänä. Sokrateen merkittävyydestä kertoo se, että hänen kuolemastaan on kulunut kulunut yli 2 400 vuotta, mutta siitä huolimatta suurin osa nykypäivänkin filosofeista lähinnä parantelee ja hioo Sokrateen ajatuksia.
Ajankuluksi päätinkin listata 10 syytä, miksi olen sitä mieltä, että Sokrateen filosofia on merkittävää vielä tänäkin päivänä ja miksi hän on mielestäni Jeesusta kovempi tyyppi.
1. Sokrateen ajatuksia ei olla onnistuttu täysin tyrmäämään.
Sokrateella oli toki monen ajatuksensa kanssa käytettävinään ensimmäisenä olemisen luksus, mutta on hyvä huomioida, että monia hänen aikalaistensa ajatuksia ollaan kyetty täysin tyrmäämään myöhemmän tiedon varassa. Länsimaisen filosofian peruskallio on Sokrateen rakentamaa ja tuo kallio tuntuu kestävän ajan armottomien aaltojen lyömiset vuosisadasta toiseen.
2. Sokrates opetti meille, että on tärkeää kyseenalaistaa kaikki - myös itsensä.
Sokrateen ehkä tärkein yksittäinen opetus oli, että on tärkeää oppia kyseenalaistamaan valtaapitävät, perinteet, tottumukset ja kulttuuri, sekä ennen kaikkea itsensä. Sokraattinen kyseenaaistaminen on edelleen avainasemassa tieteessä, joka ei voisi olla siinä asemassa, jossa se nykyään on, ilman, että sen löydöksiä oltaisiin osattu kyseenalaistaa.
Sokraattisena menetelmänä tunnettu, Sokrateen kehittämä dialektinen dialogi on opetusmenetelmä tiedon löytämiseksi kyseenalaistamisen avulla. Sokraattista menetelmää voidaan käyttää, ja sitä onkin käytetty, myös moraalin avainasioiden selvittämiseksi.
Kyky kyseenalaistaa on edelleen meidän voimakkain älyllinen työkalumme. Sen käyttöä ei vaan missään nimessä tule rajoittaa vaan valtaapitäviin, vaan myös vähemmistöihin, jotka sanovat valtaapitävien olevan väärässä. Ja ennen kaikkea omaan itseensä.
3. Sokrates opetti elämän olevan arvotonta ilman onnellisuutta.
Jos me emme pyri onnellisuuteen ja hyvinvointiin pävittäisessä elämässämme, me emme ratkaisevasti eroa työmuurahaisista. On tärkeää antaa oma panos yhteiskunnan hyvinvoinnille ja toiminnalle, sillä laiskottelu on itsekästä, mutta oman hyvinvoinnin kannalta on järkevää kanavoida oma panos sellaiseen asiaan, joka tuottaa itselle hyvinvointia ja antaa merkitystä elämälle, sillä näin panoksen tehokin on suurempi. Toisin sanoen, vaikka en puolustele toimettomuutta, puolustan ihmisten kannustamista löytämään tapa, jolla parhaalla tavalla voivat palvella yhteisöään ja sitä kautta itseään. Onnellisuuden tärkeys tuottamisessa on jotain, mikä olisi mielestäni tärkeää muistaa myös tämän päivän yhteiskunnassamme - vaikkei kaikki aina tietenkään kivaa voikaan olla.
Sokrates myös opetti miten todellinen onnellisuus on tiedon keräämistä sekä itsestään ja ympäristöstään, sekä kehittymistä, eikä niinkään vain sarja lyhytaikaisia nautintoja. Päinvastoin, todellinen onnellisuus on pitkäkestoista hyvinvointia. Hedonismin sijasta todellisen ruumiillisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde vaikuttaakin olevan asketismipainotteinen.
4. Sokrates opetti pohtimaan milloin sota on hyvästä.
Peloponnesolaissodassa vuosina 431–404 ennen ajanlaskun alkua taistellut Sokrates koki nähneensä elämänsä aikana tarpeeksi sotaa ymmärtääkseen sen järjettömyyden. Sokrates ei myöskään ollut arka pasifisti, vaan mies, joka oli tunnettu rohkeudestaan. Sokrates on historian ensimmäisiä henkilöitä, joiden tiedetään todella kyseenalaistaneen sodankäynnin puolesta esitetyt perustelut. En väitä, että minulla on vastaus sotakysymykseen, mutta tuskin kukaan voi kiistää kysymyksen oleellisuuden ja tärkeyden yhä tänä päivänä.
Niin paljon kun tuenkin sitä, että maalla on olemassa puolustusvoimat ja ymmärrän niiden olemassaolon tärkeyden, en silti hyväksy päättäjien vallanhimon synnyttämää lahtausta lähtökohtaisesti. Yhtä nuivasti suhtaudun tehokkaisimpiin tribalismia ylläpitäviin voimiin, eli järjestäytyneisiin uskontoihin. Siitä huolimatta, että uskonnot eivät välttämättä ole konfliktien pääasiallisia aiheuttajia, ne täyttävät tehtävänsä niiden ylläpitäjinä sekä motivaattoreina vallan hyvin. Ja uskonnon ylläpitämä tai motivoima sota ei ole oikein.
Sota ei kuitenkaan ole mustavalkoinen asia, enkä tuomitse esimerkiksi ihmisoikeuksien puolesta käytyä sotaa maassa, jossa oikeuksia törkeästi rikotaan. Olen itse asiassa jo useamman vuoden itse yrittänyt määrittää mielessäni rajan sille, milloin sodankäynti on oikeutettua ja millä keinoin. Kysymys sodakäynnin oikeudenmukaisuudesta ja hyvästä sodasta on tärkeä ja edelleen ajankohtainen.
5. Sokrates opetti meidät pohtimaan moraalia.
Aivan kuten kysymys sodasta, myös yksinkertainen kysymys "Miten tulisi elää?" oli kysymys, jota Sokrates pohti, ja jonka pohdinnan Sokrates asetti tärkeäksi. Ihmiskunnan alusta alkaen kysymys siitä, miten muita ihmisiä tulisi kohdella on ollut tärkein yksittäinen kysymyksemme ja siihen onkin esitetty vastauksia varmaan enemmän kuin yhdellekään muulle yksittäiselle kysymykselle. Erilaiset käsitykset eettisestä elämästä kattavat niin naturalistiset selitykset ja uskonnolliset doktriinit kuin postmodernin moraalirelativisminkin - ja kaikki olemassaolevat näkemykset tuntuvat tavalla tai toisella kumoavan kaikki muut kilpailevat näkemykset. Tietty luonnonmukainen taipumus eettiseen toimintaan meillä vaikuttaa olevan, mutta silti kohtaamiimme moraalisiin ongelmiin on monenlaisia erilaisia mahdollisia vastauksia. Sokrates asetti kyseenalaiseksi aikoinaan vallinneet käsitykset siitä, miten yhteisössä tulisi kohdella kanssaihmisiä, ja näin muovaili alustan, jonka päälle länsimaiset moraalifilosofit olivat tulevia rakentamaan omia moraalifilosofisia teorioitaan.
6. Sokrates opetti meitä olemaan ystävällisiä.
Taistelukentillä annoksensa pahuutta nähnyt ja kokenut Sokrates oli vakaasti sitä mieltä, että arvokkainta ihmisessä on hyveellisyys. Sokrates haastoi hänen aikanaan vallinneen "silmä silmästä" -käsitteen ja oli sitä mieltä, että sopiva sekoitus kärsivällisyyttä, oikeudenmukaisuutta, rohkeutta sekä kunnioitusta on resepti todelliseen viisauteen. Tarpeeton ilkeys ei hyödytä ketään, eikä ole rakentavaa, ja sitä tulee sen vuoksi välttää. Voimme aina hyötyä ylimääräisestä ystävällisyydestä yhteisömme sisällä.
7. Sokrares varoitti meitä materialismista.
Sokrates ei dokumenttien mukaan koskaan pukeutunut muodikkaasti tai tarpeettoman trendikkäästi, tai edes näyttävästi. Sokrates ei piitannut kohtaamastaan pilkasta, vaan uskoi vakaasti, että hyvinvointia ei saavuta mielettömän materialismin kautta, vaan sen alkuperä todella on jossain syvemmällä ihmismielessä. On selvää, että yhteiskunnassamme meidän on omistettava asioita selvitäksemme, eikä tätä asiaa kyseenalaista muut kuin typerykset, mutta toisinaan voisi olla hyvä esittää itselle kysymys siitä, onko se aivan välttämätöntä omistaa pari lenkkareita, jotka vilkkuvat, vai voisiko tavallinen kenkäpari sittenkin ajaa ihan saman asian. Tarpeettoman kertakäyttötavaran hamstraamisen sijaan energian ja resurssin voisi kohdistaa itsensä henkiseen kehittämiseen ja vaikka esimerkiksi kirjallisuuteen. Niin hipiltä kuin se kuulostaakin.
8. Sokrates opetti meille kansalaistottelemattomuuden arvon.
Sokrates koki velvollisuudekseen piikitellä päättäjiä toimimaan paremmin osa-alueilla, joissa Sokates koki päättäjien voivan toimia tehokkaammin. Sokrates ei epäröinyt ääntää mielipiteitään, vaikka seuraamukset tästä eivät olisikaan olleet hänelle suotuisia. Sokrates sanoikin: "On jo tarpeeksi kummallista, jos paimen, jonka karja pienenee ja kärsii, ei pidä itseään huonona paimenena, mutta erityisen kummallista mielestäni on, että päättäjä, joka näkee kansansa pienenevän ja kärsivän, ei myönnä olevansa huono päättäjä." En ole anarkismin kannattaja, mutta korruptoituneet päättäjät ja heidän korruptoituneet päätöksensä ovat todellisuutta ja kansan ei ole syytä hyväksyä mitä vaan. Potentiaaliselle kansalaistottelemattomuudelle on aikansa ja paikkansa ja sen mahdollisuuden olemassaolo on hyvä muistaa.
9. Sokrates kannatti sananvapautta.
Yksi lempiaiheistani oli myös Sokrateen tärkeitä opetuksia. Sananvapaus kattaa mieluisan informaation lisäksi vapauden ilmaista myös epämiellyttäviä asioita - ja oikeastaan epämiellyttävien mielipiteiden voidaan väittää ansaitsevan osakseen erityistä suojelua, sillä juuri niiden takia sananvapaus on olemassa. Sananvapaus on merkityksetöntä, jos se ei suojele nimenomaan asioita, joita valtaapitävät eivät halua kansan lausuvan. Sananvapaus on kansan tärkeimpiä aseita jo korruptoituneita päättäjiä vastaan ja parhaita työkaluja päättäjien pitämiseen ruodussa. Sananvapauden mahdollisiin rajoitteisiin ja sananvapautta kohtaaviin uhkiin tulee aina suhtautua vakavasti, sillä ilman sananvapautta sota on jo hävitty.
On tuskin mitään mitä päättäjät vihaavat enemmän kuin sananvapautta, ja se kertoo juuri miksi se on niin tärkeää.
Ateena oli maailman ensimmäisiä kolkkia, joissa sallittiin universaali sananvapaus kaikille yksilöille sosiaaliluokasta riippumatta, mutta kengänkiillottajan mielipide tuli silti ilmaista tietyllä nöyryydellä. Sokrates haastoi jälleen yhden vallitsevan näkemyksen ja kapinoi sen puolesta, että jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä rohkeasti ja ylpeydellä. Ateena ei arvostanut Sokrateen näkemystä, mutta Sokrates puhui silti, koska Sokrates oli kova jätkä.
10. Sokrates opetti meidät uskomaan itseemme ja arvoihimme.
Sokrates oli moraalinen ihminen, joka eli puolustamiensa hyveiden mukaisesti. Sokrates opetti meille, että on tärkeää olla moraalinen ja uskoa itseensä. Valtio tuomitsi Sokrateen itsemurhaan, koska hänet koettiin "nuorison pilaajaksi" ja "korruptoijaksi". Välttääkseen kuoleman, Sokrateen olisi pitänyt kumota opetuksensa, mutta hän kieltäytyi ja valitsi mieluummin kuoleman. Tässä on tottakai selvää marttyyriyttä, johon yleisesti ottaen suhtaudutaan kielteisesti, mutta kun näkee marttyyriyden läpi, voi nähdä ihmisen, jolla oli vahva moraalinen selkäranka ja joka päätti elää ja kuolla sen mukaan. Siinä on jotain todella voimakasta ja kiehtovaa. Useimmissa tilanteissa ei ole kannattavaa uhrata omaa henkeään uskomuksiensa puolesta, eikä etenkään uhrata muiden viattomiem henkiä, mutta omien uskomustensa takana seisomisesta me voimme kaikki oppia tilanteissa, joissa korruptoitunut yhteisö yrittää murskata arvojamme.
Minä en kannata minkään opinkappaleen orjallista ja kirjaimellista noudattamista tilanteissa, joissa tuo fundamentalistinen tulkinta aiheuttaa selvästi enemmän pahoinvointia kuin hyvinvointia esimerkiksi vanhanaikaisuutensa vuoksi, mutta Sokrateen arvomaailma hyveellisen elämän tärkeydestä, ystävällisyyden merkityksestä, sananvapaudesta sekä moraalisen selkärangan ylläpitämisestä on jotain, mitä minä arvostan ja koen, että hänen oppinsa ovat tänäkin päivänä sellaisia, joita yksilö voi onnistuneesti soveltaa nykypäivän yhteiskuntaan sosiaaliluokasta riippumatta.
Tämän kaiken lisäksi Sokrates ei koskaan määrännyt ketään rakastamaan häntä enemmän kuin omaa perhettä tai pelotellut hänen oppejaan uskomattomia ikuisella kärsimyksellä.
No comments:
Post a Comment