Luonnos oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta

Yhdysvaltalainen filosofi John Rawls esitti mallin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta teoksessaan "Oikeudenmukaisuusteoria" vuonna 1971.

Rawlsin kuuluisan teoksen mukaan oikeudenmukainen yhteiskunta voidaan rakentaa vain kuvitteellisen tietämättömyyden verhon takaa. Tämä tarkoittaa siis, että ihmiset kuvitellaan alkutilaan, jossa he eivät tiedä mihin asemaan he tulevat rakentamassaan yhteiskunnassa päätymään.

Alkutilassa yhteiskunnan rakenteita ei siis kannata koota niin, että ne suosivat valkoista heteromiestä tai mustaa lesboa, vaan yhteiskunnan rakenteiden tulee olla sellaiset, että mihinkään ryhmään syntyminen ei aseta perusteettomasti eriarvoiseen asemaan - ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Jokaiselle yksilölle tulee siis antaa lähtökohtaisesti mahdollisuus yksilönä toimia yhteiskunnan tuottavana jäsenenä.

Minä näen, että esimerkiksi fyysisesti rajoittuneille rakennetut pyörätuolirampit ovat perusteltu resurssien käyttökohde, jotta näiden ihmisten potentiaalinen hyvinvointi voidaan yhteisön toimesta maksimoida käytössäolevilla resursseilla.

Tämä voidaan käsittää periaatteessa etuoikeutena, mutta perusteltuna etuoikeutena, sillä fyysinen rajoittuneisuus on selvästi elämänlaatua heikentävä tekijä, jonka haittojen minimointiin me alkutilassa kohdistaisimme resursseja, koska kyseinen vajavaisuus voisi osua omalle kohdallemme ja toivoisimme, että voisimme siitä huolimatta kulkea mahdollisimman tehokkaasti ympäristössämme.

Sukupuoleen tai etniseen alkuperään perustuvat etuoikeudet taas eivät ole perusteltuja, eikä sellaisia olisi alkutilassa järkevää laatia, sillä ne voisivat johtaa meidät syntymän perusteella syrjittyyn asemaan yhteen eturyhmään nähden. Toisin kuin fyysinen rajoittuneisuus, sukupuoli tai etninen alkuperä ei lähtökohtaisesti rajoita toimimista yhteiskunnassa, eikä keinotekoiselle tasa-arvoistamiselle ole siis alkutilanteessa tarvetta.

Tämä toimii oikeudenmukaisen yhteiskunnan luonnoksena.

Tietämättömyyden verhon takaa voitaisiin määrittää myös moraalinen ohjeisto. Se voidaan käsittää kuvitteellisena sopimuksena, jonka kaikki yhteisön jäsenet lähtökohtaisesti allekirjoittavat.

Sopimus olisi luonteeltaan sellainen normisto, jonka me laatisimme ollessamme täydellisen rationaalisia toimijoita.

Sopimukseen sitoutumista ei erikseen kysytä ja sen takia onkin tärkeää, että se ottaa huomioon eri ihmisten erilaiset tarpeet mahdollisimman laajasti sosiaaliluokasta riippumatta, mutta säilyttää oikeudenmukaisuuden jäsenten kesken. Minä itse pidän nyrkkisääntönä näkemystä, jonka mukaan jokainen yksilö on vapaa toimimaan ja harrastamaan niin kauan kuin hänen vapaus ei rajoita muiden yksilöiden vapautta toimia ja harrastaa, eikä aiheuta vahinkoa yhteisölle.

Yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä toivon, että en joudu provosoimattoman fyysisen väkivallan kohteeksi. Tämä on siis oikeus jonka toivon itselleni ja vaatimalla tätä oikeutta, sitoudun noudattamaan itse velvollisuutta pidättäytyä provosoimattomasta fyysisestä väkivallasta.

Toisena esimerkkinä vaikka sanan- ja mielipiteenvapaus. Minä itse vaadin itselleni yhteiskunnassa oikeuden olla esimerkiksi avoimesti ateisti ja kritisoida uskontoja tarpeen tullen. Vaatimalla tätä oikeutta, minä olen velvoitettu sallimaan myös muille vapauden uskoa mitä he haluavat ja oikeuden kritisoida ateismia jos kokevat tarpeelliseksi. Rajana sekä ateistille että uskovalle on tässäkin tapauksessa toisen vapaus toimia, eli oma vapaus ei saa rajoittaa toisen vapautta.

Toisin sanoen, moraalin pohjana voidaan käyttää kultaista sääntöä, tarkemmin Sokrateen versiota kultaisesta säännöstä. Kristinuskon tutumpi näkemyshän kuuluu: "Kaikki mitä haluat muiden tekevän teille, tehkää se heille", mutta minä pidän Sokrateen muotoilua "Älä tee muille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän" parempana ja käytännöllisempänä yhteiskunnallisella tasolla.

Tosielämän esimerkkiä käyttäen, miksi Breivikin teot olivat moraalini mukaan väärin, vaikka uhrit olivat poliittisten vihollisieni lapsia ja todennäköisesti ainakin osa heistä oli tulevia poliittisia vihollisiani? Siksi koska se oikeus, joka uhreilla oli sijaita siinä poliittisessa lokerossa, jossa sijaitsivat, on se sama oikeus, joka sallii minulle kuulumisen siihen poliittiseen ryhmään, johon kuulun. En toivoisi, että vasemmistolainen sekopää murtautuisi minun asuntooni tuliaseen kanssa ja murhaisi minut poliittisten näekymsteni vuoksi.

On toki oma kysymyksensä, että millaisen kohtelun teoriassa ansaitsisivat vanhemmat, jotka toimivat moraalittomasti, mutta minun näkemykseni mukaan ei ole oikeudenmukaista murhata lasta hänen vanhempiensa rikoksien vuoksi. Tämä palaa yllä esitettyyn näkemykseen lähtökohtaisesta yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kultainen sääntö ei tietenkään yksinään riitä, sillä on yksilöitä, jotka poikkeavat sopimuksesta ja vaativat itselleen oikeuksia ilman velvollisuuksia. Sekulaarin moraalin voidaan käsittää myös olevan tietyllä tapaa rampa, verrattuna esimerkiksi teistiseen moraaliin, koska sekulaarilta moraalilta puuttuu valvova isoveli, joka vahtisi yksilöiden sitoutumista sopimuksen vaatimaan normatiivisuuteen.

Tämä voi kuitenkin olla pelkkä illuusio. Näkemykseni asiasta on toki paljolti, ellei täysin riippuvainen siitä, että en usko minkäänlaisen Jumalan koskaan olleen olemassa, vaan uskon jumalakonseptin olevan vain kulttuurievoluutiomme tuote. Tämä viestisi siis siitä, että pohjimmiltaan me kunnioitamme oikeudenmukaisuutta ja haluamme hyvinvoinnin maksimoivan yhteiskunnan.

Tosin, siinäkin tapauksessa, että Abrahamin Jumala olisi olemassa, israelilaiset vastaanottivat Mooseksen lain vasta Siinain vuorella, elettyään vuosikausia ilman tietoa laista, ja selvisivät yhteistyön voimin vastaanottaakseen lain. Luettu laki suurilta osin vahvisti moraaliohjeet, jotka israelilaisilla jo oli. Mutta tämä kirjoitus ei nyt suoranaisesti liity uskontoon.

Jos yhteiskuntasopimus laaditaan tosiaan niin kuin täydellisen rationaaliset ihmiset sen laatisivat, suurin osa ihmisistä sitoutuu noudattamaan sitä, koska ihmisillä on muihin eläimiin verrattuna ylivertainen kyky rationalisoida toimiaan ja ymmärtää tekojensa seuraukset. Kuin leijona tappaa gasellin, se ei ole murha, koska leijonalla ei rationaalista kapasiteettia ottaa vastuuta teoistaan. Ihmisen harkittu tappo on murha, koska ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset ja teko on sen takia tuomittava.

Naturalistisesta näkökulmasta meiltä siis puuttuu luonnontilassa esimerkiksi teismin tarjoama yliluonnollinen isoveli, mutta me olemme silti velvoitettuja toimimaan yhteisössä muiden sen jäsenten kanssa, eli meillä on selvä syy noudattaa sopimusta.

Ne, jotka eivät noudata sopimuksen velvollisuuksia, menettävät myös sen tarjoamat oikeudet. Onkin perusteltua eristää sopimusta noudattamattomat ihmiset yhteisöstä, tai jopa eliminoida heidät. Tämä koskee siis harkittuja tekijöitä, tai tekijöitä, jotka selkeästi ovat syyntakeettomia, eli eivät kykene ottamaan vastuuta teioistaan. Yhteiskunnassa, jossa on paljon toimijoita, on otettava huomioon vahingon potentiaali ja erilaiset vahingot on arvioitava niin, että tarkastellaan aiheuttajan kykyä kantaa vastuu ja vahinkoon johtaneet muuttujat.

Syyntakeettomalla ihmisellä ei ole tarvittavaa kapasiteettia sitoutua sopimukseen, eli ei eroa käytännössä aiemman esimerkin leijonasta. Syyntakeettomuuden ei tule siis olla syy erityisvarjelulle.

Sopimuksesta poikkeavien rankaiseminen palvelee yhteistä hyvää, jos ja kun sopimus on laadittu niin kuin sen rationaaliset ihmiset laatisivat yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Näin ollen sopimuksesta poikkeavat ovat haittatekijöitä ja toimivat yhteisen hyvän jarruina. Perusteetonta armoa voidaan pitää itse asiassa moraalittomana, koska yhteinen hyvä kärsii, jos sopimuksesta poikkeava saa luvan poiketa sopimuksesta. Moraalin tulee olla kaikille sama ja se menettää arvoaan heti, jos joillekin yksilöille tai ryhmille suodaan erityisoikeuksia moraalin piirissä.

Maanläheisemmin: jos arkielämässä yksilö toimii kuin kusipää ja tätä siedetään, kusipäinen käytös jatkuu, koska sitä ei ole syytä lopettaa. Tästä syystä kusipäisen käytöksen lopettamiselle on oltava syy ja sille on luotava syy. Huolimatta kusipään sosiaalisesta statuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta, tai muusta vastaavasta ominaisuudesta.