Friday 23 March 2012

Eutanasian vastustus teokraattisen fasismin ja epäinhimillisyyden linnakkeena

Kaikkein hämmentävintä eutanasiakysymyksessä on, että se on kysymyksenä edes olemassa.

Eutanasialla tarkoitetaan siis armomurhaa, eli aktiivista toimenpidettä, jossa toisen ihmisen elämä lopetetaan tämän pyynnöstä. Armomurha toteutettaisiin siis sellaisen ihmisen toivomuksesta, joka elää elämänsä huomattavissa kivuissa, joista paranemisesta ei ole toivoa, tai merkittävää toivoa, eikä henkilöllä ole itsellä välttämättä voimavaroja elämänsä aktiiviseen lopettamiseen.

Sentimentaalisten vastalauseiden lisäksi armomurhakysymys usein nostattaa esiin lisäkysymyksen siitä, että mihin raja tulee vetää.

Jos sallimme armomurhan tilanteessa X, voimmeko enää loogisesti kieltää sitä toisenlaisessa tilanteessa Y, jossa olosuhteet muistuttavat tarpeeksi paljon tilannetta X?

Ottamatta tässä kantaa siihen, onko kyseessä kaltevan pinnan argumentti vai ei, en näe tuon kysymyksen olemassaoloa perusteltuna syynä vastustaa eutanasiaa kokonaisuudessaan.

Abortti on laissa sallittu toimenpide tietyssä vaiheessa raskautta, mutta ei enää sen jälkeen. Olisi hulluutta kieltää raskaus ensimmäisen kuukauden aikana vain siksi, että se voitaisiin kokea epäinhimillisenä raskauden yhdeksännellä kuulla.

On myös yksinkertaistavaa ja epärehellistä tehdä eutanasiakysymyksestä kokonaisuudessaan mustavalkoinen joko-tai -kysymys, enkä koe mielekkäänä kohdella sitä sellaisena. Joissain tilanteissa eutanasia on selkeästi perustellumpi kuin toisissa, mutta harmaan alueen olemassaolo ei estä eutanasiaa tilanteissa, joissa sävy on harmaan sijasta selkeä. Vaikeisiin kysymyksiin harvoin on yhtä, kaikkia ongelmia ratkaisevaa vastausta, mutta ei ole järkevää olla ottamatta yhtä askelta eteenpäin vain siksi, että yhdellä askeleella ei pääse maaliin asti.

Viimeaikoina eutnasian vastustajana on tullut tunnetuksi ainakin kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri. Kannanotossaan Räsänen ei suoraan viitannut uskonnollisiin doktriineihin, mutta vetosi kuitenkin erääseen toiseen minun mielestäni yhtä kummalliseen uskomukseen: nimittäin uskoon, että jokainen ihmiselämä on alusta loppuun yhtä arvokas ja elämisen arvoinen. Tämän uskomuksen uskon olevan alunperin kristillistä perua, vaikka sen jakaa toki myös moni nykyajan sekulaari ihminen.

Käsitys, että kaikki elämä on yhtä arvokasta ja elämisen arvoista voidaan kuitenkin helposti testata riistämällä näin väittävältä ihmiseltä yksitellen oikeuksia. Logiikan, jonka mukaan kaikki elämä on yhtä arvokasta, perusteella ihminen suostuu tähän, koska hänen elämänsä arvo ei vähene, vaikka oikeudet vähenevät. Tämän lisäksi ihmistä voidaan vaikka vesilautakiduttaa ja kysyä kesken kärsimyksen, että onko hänen elämänsä yhtä arvokasta nyt kuin se oli ennen kuin oikeudet riistettiin ja kärsimystä lisättiin. Jos ihminen vastaa kyllä, hän puhui totta; jos hän kuitenkin haluaa pois tilanteesta, hän toisin sanoen myöntää, että kaikki elämä ei ole samanarvoista, vaan jossain kohtaa menee raja. Uskon, että poikkeuksetta jokaikinen henkilö pyytäisi päästä pois vesilautakidutuksesta.

Tämän jälkeen pyydän pohtimaan sitä, että on olemassa tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka elävät päivittäin sietämöttömissä kivuissa, mutta ovat fyysisesti kykenemättömiä lopettamaan niitä itse.

Sietämättömiä ovat mielestäni myös länsimaiset, rikkaat, hurskaat ja hyvää elämää elävät kristityt, kuten Päivi Räsänen, jotka kehtaavat sairaalasängyillä tuskissaan lojuville sairaille julistaa roomalaiskirjeen sanomaa, jonka mukaan kärsimys tekee vahvaksi ja kehittää luonnetta. Jos loputon, päivittäinen kärsimys ei valmista muuhun kuin kuolemaan, mikä rakentavuus kärsimyksellä siinä tapauksessa on? Kuka helvetti Päivi Räsänen, tai kukaan muukaan, on kertomaan ALS-taudissa lojuvalle hengityskonepotilaalle, että hänen elämänsä on edelleen elämisen arvoista, jos potilas itse ei koe, että niin enää on?

Mitä ylimielisyyttä, mitä röyhkeyttä!

Ihminen on todella selviytyvä ja sopeutuva olento. Ollaankin tehty tutkimuksia, missä ollaan tutkittu esimerkiksi onnettomuuksien seurauksena halvaantuneiden ihmisten yleistä tyytyväisyyttä elämäänsä ja haastatteluiden perusteella ollaan todettu ihmisen kykenevän olemaan luultua onnellisempi esimerkiksi kävelykyvyn menettäneenä. Se vaatii siis paljon, että ihminen vilpittömästi kokee kuoleman olevan parempi vaihtoehto kuin elämän jatkumisen ja pyydän kaikkia eutanasian vastustajia käsittämään tämän.

Kyse ei ole hetken mielijohteesta, kuten usein eutanasian vastustajat pelkäävät, vaan kyse on ihmisestä, jonka päivät ovat niin sietämättömiä, että hän haluaa luopua siitä yhdestä elämästä, joka meillä on. En halua sortua ylidramatisointiin, mutta eutanasian vastustus tilanteissa, joissa täydessä ymmärryksessä oleva potilas tekee selvän toivomuksen päästä pois kivuistaan, on minun mittapuullani epäinhimillistä sekä julmaa - ja minä yleensä olen se, joka kritisoi tuollaisten sanojen ja sanontojen liian löyhää käyttöä.

Lääkärin tehtävä ei missään nimessä tulisi hyvinvointiyhteiskunnassa olla yksinomaan ylläpitää elämää, sillä on elämää, jonka ylläpitäminen ei ole kannattavaa, tai edes humaania. Lääkärin tehtävän tulisi olla ylläpitää hyvinvointia. Hyvinvointia ei ole joutua valitsemaan sietämättömien kipujen ja lääkehuurujen välillä. Jokainen toisin väittävä on puolestani velvoitettu suostumaan yhdeksi tunniksi aikaisemmin mainitsemani vesilautakidutuksen uhriksi. Mainittakoon, että koulutetut CIA-agentit kestävät kidutusta keskimäärin 14 sekuntia.

En ymmärrä minkä takia eutanasiakysymys ihmisten kohdalla on niin suuri ja vaikea kysymys vielä nykyainakin. Kuitenkin lähes jokainen, jolla on joskus ollut kotieläin, on joutunut elämänsä aikana sen tilanteen eteen, missä lemmikki on joko loukkaantunut onnettomuudessa, tai parantumattomasti sairastunut, ja tämän vuoksi on täytynyt tehdä vaikea päätös lopettaa lemmikki. Syy miksi lemmikki lopetetaan on yksinkertaisesti se, että tiedämme sairauden tai loukkaantumisen olevan liian vakava ja lemmikki joutuisi viettämään päivänsä liian suurissa tuskissa, eikä enää kykenisi voimaan hyvin. Tämä ei eroa eutanasiasta muuten kuin siten, että eutanasiassa voimme saada varmuuden siitä, että kuolema on oikea ratkaisu, koska pyynnön tekee potilas itse.

On aina olemassa suuri ryhmä ihmisiä, jotka kavahtavat kun ihmistä verrataan eläimeen, mutta jos ihmisen mieltää eläintä tärkeämmäksi - ja suurin osa ihmisistä on meille tärkeämpiä kuin muut eläimet - niin argumentti eutanasian puolesta on ainoastaan vahvempi, sillä sitä suuremmalla syyllä haluamme taata lajikumppanillemme oikeuden päättää itse omasta ruumiistaan ja omasta elämästään.

Jos minä olen joskus parantumattoman, omatoimisuuttani rajoittavan ja kestämättömiä kipuja aiheuttavan sairauden kourissa, toivon vilpittömästi, että valta päättää elämästäni on minulla itsellä, eikä yhdelläkään teokraattisella fasistilla.

Thursday 22 March 2012

James Hirvisaari ja homoliittojen kauhistus

http://www.youtube.com/watch?v=Ibzb7wPIUBg

"Eihän kyseessä ole mikään tasa-arvoasia, vaan röyhkeä kajoaminen avioliittoinstituutioon!"

Mikä "avioliittoinstituutiosta" loppujen opuksi sitten tekee niin pyhän ja koskemattoman? Uskonnollinen alkuperäkö? Ulkomuistista tulee mieleen isossa kirjassa esiintyvistä avioliittomuodoista esimerkiksi seuraavat: raiskauksen uhriksi joutuneen naisen tulee naida raiskaajansa; sotasaaliiksi päätynyt nainen joutuu naimaan sotilaan, ajamaan päänsä kajuksi ja leikkaamaan kyntensä; leskeksi jääneen, lapsettoman naisen velvollisuus on naida lankonsa tai edesmenneen miehen lähisukulainen ja synnyttää tälle jälkeläinen. Ja mikä parasta: Raamatun yleisin avioliittomuoto ei ole miehen ja naisen välinen liitto, vaan - you guessed it - moniavioisuus. Kannattaako James Hirvisaari kaikkia näitää?

Ja on se tasa-arvokysymys, vaikka olisikin röyhkeä sellainen. Jos kannattaisin Suomeen valkoisten heteromiesten lakiin kirjattua ylivaltaa, se olisi röyhkeä kajoaminen yhteiskuntarakenteeseen, mutta silti ilmiselvä tasa-arvoasia. Tämäkin on ilmiselvä tasa-arvoasia. Mikä antaa James Hirvisaarelle oikeuden määrittää, mikä on ja ei ole tasa-arvoa?

"Siinä samassa lapsetkin halutaan uhrata itsekkyyden alttarille."

http://www.webmd.com/mental-health/news/20051012/study-same-sex-parents-raise-well-adjusted-kids

"The vast consensus of all the studies shows that children of same-sex parents do as well as children whose parents are heterosexual in every way," she tells WebMD. "In some ways children of same-sex parents actually may have advantages over other family structures."

"Homoavioliitto kiilaisi myös avoliitossa elävän heteroparin ohitse."

Niin siis, aviopari kiilaa avoparin ohitse. Niinhän se käsittääkseni menee jo nyt. Sehän on juuri sitä yhdenvertaisuutta. En näe ongelmaa.

"Homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja - TAI ainakin suurta osaa kansasta!"

Mitä helvettiä? Homoavioliiton vastustus sitten loukkaa sitä toista osaa kansasta. Ihan uskomattoman röyhkeä lausunto. Hirvisaari käytännössä sanoo ääneen, että tietty osa kansasta on demokraattisessa valtiossa tärkeämpi kuin toinen ja toisen osan loukkaaminen on vakavempaa kuin toisen - homoja saa loukata, mutta oleellista on, että kunnon heterot eivät koe tulleensa loukatuiksi kun pyhää instituutiota uhataan! Ironista miten Hirvisaari puhuu kuin positiivinen syrjijä, jonka mukaan muslimin loukkaaminen on pahempaa kuin kantasuomalaisen loukkaaminen. Hirvisaari taitaakin olla vain tekopyhä.

Mikä tämä on tämä Hirvisaaren kaltaisten konservatiivien päähän ilmeisen tehokkaasti takoutunut ajatus, että sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa sitä, että sitten kaikkien pitää olla suunnilleen vieraana kaikissa homohäissä? Tai että kun homoavioliitto laillistetaan, niin sitten koko kaupunkimiljöö on täynnä homoaviopareja ja mihinkään et pääse pakoon kun kaikkialla on vaan homoja ja homoutta ja kauheutta. Heteroavioliitot ovat tällä hetkellä laillisia, mutta en minä silti häissä käy, koko ilmiö ei kiinnosta minua, enkä halua naimisiin ja suhtaudun jopa vähän halveksuvasti tyhmiin ämmiin, jotka haaveilevat kalliista prinsessahäistä.

Mutta mitä sitten? Ei mulle kuulu mitenkään se, että joku menee naimisiin ja mulla on omassakin elämässä ihan tarpeeksi kiinnostavia asioita, ettie mun tarvitse vaivata päätäni sillä, että joku tuhlaa rahansa prinsessamekkoon. Siinähän tuhlaa. Ostivat jotkut aikoinaan niitä vilkkuvia lenkkareitakin.

Plus: avioliitto on itse asiassa tuottoisa bisnes ja auttaa markkinataloutta. On siis kaikkien etu, että on ihmisiä, jotka menevät naimisiin. Tämä pointti jää yllättävän usein varjoon.

"Seuraava askel lienee moniavioisuus ja ikärajojen lasku JA NIIN EDELLEEN!"

Viileä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti veli.

"Lapsen oikeus isään ja äitiin!"

Ja heti perään naturalistinen virhepäätelmä, mihin en edes pureudu, vaan totean, että jos lapsella tulee olla oikeus yhteiskunnassa johonkin, se on oikeus rakastaviin vanhempiin. Sen monimutkaisempaa asiasta on turha tehdä.

"Onko kristillisyys niin kamala asia, että.."

On.

"Vasemmistolaisen tasapääihanteen toteuttaminen, missä ei ole sukupuolta, ei isänmaata, ei äidinkieltä, eikä kukaan omista yhtään mitään, ettei kukaan vaan tulisi kateelliseksi."

Häh? Tämän voi ymmärtää joko niin, että Hirvisaari ymmärtää hänen avioliitto-oikeutensa olevan kateuden aiheuttaja ja on sitä, mieltä että se pitää pitääkin sellaisena - tai sitten Hirvisaari haluaa kieltää kateuden tunteen. Tunteiden kieltäminen! Taas yksi vihervasemmiston bravuuri. Onkohan Hirvisaari sittenkin vihervasurien agentti? Vaihtoehtoisesti Hirvisaari tosiaan tykkää siitä, että hänellä on jotain, joka aiheuttaa kateutta ja haluaa säilyttää sen - missä tapauksessa Hirvisaari on vaan kusipää, eikä ansaitse kunnioitusta.

Mutta siis mä haluaisin ihan paperille kirjattuna sen loogisen jatkumon, joka alkaa premissistä, missä sukupuolineutraali avioliittolaki kirjataan ja päättyy lopputulokseen, jossa elämme Neuvostoliitossa. Siis vaihe vaiheelta mä haluaisin tämän prosessin selvitettynä. Mä en myöskään ymmärrä, miten sukupuolineutraali avioliitto on mikään "vasemmistolainen ideologia" kun meidän KOKOOMUSLAINEN presidenttikin kannattaa sitä, kokoomuspuolue kannattaa sitä ja Keskusta kannattaa sitä - eivät mun mielestä ole suoranaisesti vasemmistolaisia kukaan heistä.

"Siitäkö haaveilette, että ahneet kapitalistit voivat tuoda ulkomaalaista työvoimaa, joka tuhoaa suomalaiset ammattiliitot."

Mä oon ainakin huomannut, että pääasiassa suomalaiset vasemmistolaiset tukee just näitä siis ahneita kapitalisteja ja niiden ihanteita. Käytännössä kokoomuslaisia kaikki. Jep. Tämäkin liittyy olennaisesti sukupuolineutraalin avioliittolakiin.

"Vihervasemmalla halutaan yhteiskunnan yhteisiä moraalisia tukipilareita kaataa."

Se on kyllä ihan totta, mutta ei se tähän liity. Miten ihmiset saa avioliitosta moraalisen tukipilarin? Selittäkää mulle. Moraalia on se, että kaikillla on samat pelisäännöt ja kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia - myös seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Se, että laki asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, ei ole moraalia, vaan tekopyhyyttä.

"Kyseessä ei ole mikään tasa-arvo, vaan kristillisten perinteiden maahanpolkeminen."

Totta, siksi koska kristillisyys ei ole tasa-arvoista. Puhumme nyt uskonnosta, jossa palvotaan Jumalaa, joka hyväksyy orjuuden, rasismin ja seksismin ja jopa rohkaisee siihen. Hirvisaaren kaltaisten kristittyjen suurin ongelma on se, etteivät he ole ikinä lukeneet sitä Raamattua, jonka ympärille rakentavat Pyhät Perhearvonsa(tm). "Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon. Niin kuin seurakunta alistuu Jumalan tahtoon, niin myös naisen on alistuttava miehensä tahtoon." - Efest. 5. Mitähän Hirvisaaren vaimo olisi tuosta mieltä?

"Tässä yhteiskunnassa korostetaan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä ja se on HYVÄ asia!"

Ja nyt tulee tämä klassinen "minäkin siis kannatan suvaitsevaisuutta, mutta.." -kortti, joka ei perustu mihinkään rehelliseen ja on puheessa mukana vain siksi, koska kaikki jotka käyttävät sitä, tietävät että sitä on pakko käyttää. Ei se tarkoita mitään, on vain tyhjiä lauseita peräkkäin. Jos olisi aidosti oikeudenmukaisuuden kannalla, ei tarvitsisi pelata tuollaisia kortteja.

"Täytyy löytyä jokin muu tie siihen, että monenkirjavat seksuaalivähemmistöt voivat tuntea olonsa hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa!"

Siis mistä jää jätkä on oikeesti tullu? Täytyy löytyä joku muu keino siihen, että seksuaalisuudet olisivat yhteiskunnan silmissä yhdenvertaisia, kuin se, että niistä tehtäisiin yhdenvertaisia? Nyt Hirvisaari kuulostaa jo feministiltä.

"Sitä ei mitenkään voida saavuttaa luomalla aina vaan lisää jännitteitä erilaisten ryhmien välille."

Olen täysin samaa mieltä, eli ole hiljaa.

"Miksi juuri avioliittoinstituutioon pitää kajota?"

No tietenkin siksi, koska "avioliittoinstituutio" on se mikä ei ole yhdenvertainen. Ei kukaan yritä muuttaa lakia lemmikin ostamisesta, koska se laki on jo yhdenvertainen.

"Miksi pitää muuttaa toisen ihmisen pyhää sen vuoksi, että pieni vähemmistö ei mahdu tradition raameihin?"

Siksi, koska niin pienellä vaivalla raamit voidaan muotoilla niin, että ryhmä, joka tällä hetkellä niiden sisään ei mahdu, mahtuisi niiden sisään. Kysymys on mun mielestä enemmänkin "miksi ei"?

"Miksi lapselta halutaan riistää oikeus isään ja äitiin?"

Tässä luodaan joko tahallisesti tai tahattomasti se mielikuva ihmiselle, että adoptiojärjestelmä tällä hetkellä olisi suunnilleen ruususänky, missä jokainen orpo lapsi saa itselleen rakastavan heteroparin vanhemmikseen ja kukaan ei jää ilman huoltajia. Tämähän ei ole totta, vaan on lapsia, jotka nykyiselläänkin ovat ilman huoltajia. Olisiko se sitten ihan kauhea asia lisätä potentiaalisten adoptoijien määrää lisäämällä samaa sukupuolta olevat vanhemmat listalle, KOSKA tutkimusten mukaan siitä ei seuraa lapselle negatiivisia seuraamuksia?

"MORAALIRAKENTEET!"

Turpa kiinni.

Thursday 8 March 2012

Miksi olen valinnut feminismin

Feminismi, eli naisasialiike, on molempien sukupuolien tasa-arvoon tähtäävä ja sortoa vastustava, oikeudenmukainen liike, jonka tehtävä on nousta miesten hirmuvaltaa vastaan yhteiskunnassamme.

Monien mielestä on väärin, että Suomen tasa-arvoyksikössä on ainoastaan naisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Yhteiskunnassamme ainoastaan nainen tietää millaista on todella olla sorrettu! Miehet eivät osaisi asettua naisen rooliin, koska eivät ole koskaan olleet sorrettuja. Sitäpaitsi, mitä siitäkin seuraisi, jos tasa-arvovaltuutetut olisivat kaikki miehiä? Mihin jäisi naisten ajatukset? Miehet olisivat siellä vaan ajamassa omaa etuaan.

Miesten mielestä on epätasa-arvoista, että mies joutuu suorittamaan pakollisen asepalveluksen Suomessa, mikä on naisille vapaaehtoinen. Kysynpähän vaan, että kuinka moni mies joutuu elämänsä aikana synnyttämään. Synnyttäminen sattuu oikeesti tosi paljon ja se on naiselle pakollista. On vaan oikeudenmukaista, että miehilläkin on jokin pakollinen, lakiin kirjattu, epämiellyttävä kokemus. Se on tasa-arvoa, vaikka miehet muuta yrittävätkin väittää, ihan vaan omaa etuaan ajaakseen. Nainen on fyysisesti miestä heikompi ja olisi epätasa-arvoista lähettää nainen sotaan. Sotiminen on miehen rooli ja on olemassa rooleja, joihin ei yksinkertaisesti tule puuttua.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) myönsi hiljattain, että hänen mielestään naiskiintiöt eivät ole tasa-arvoisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Kiintiöt ovat tehokkain tapa varmistaa tasa-arvon toteutuminen työelämässä. Tasa-arvo toteutuu, kun miehiä ja naisia on yrityksessä töissä yhtä paljon. Mikä voisi muka olla tasa-arvoisempaa? Epärehelliset, omaa etuaan ajavat miehet levittelevät valetta, että tämä sortaisi miestä sukupuolensa takia, mutta tosiasia on kuitenkin se, että mies ja nainen ovat ihan samanlaisia ja ainoa tie todelliseen tasa-arvoon on 50% kiintiö molemmille sukupuolille. Ehkäpä jopa 60% kiintiö naisille, koska naisten tulee ottaa vähän takaisin kaikki ne jo tähän asti kärsityt sortovuodet. Se on vain reilua.

Naisen euro on 80 senttiä! Lisäksi naisilla on yhä usein kaksinkertainen työtaakka ja monet naiset törmäävät urallaan lasikattoilmiöön, ja tätä salajuonta vastaan feminismi uupumatta taistelee. Naiset tekevät 70% maailman palkkatyöstä, tienaavat 10% palkkatuloista ja omistavat alle prosentin maailman omaisuudesta! Miehet tekevät siis kaikkensa pitääkseen naiset tossunsa alla ylläpitääkseen seksistisiä ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja, joista eivät uskalla päästää irti, koska pelkäävät vaikutusvaltaista naista. On silti olemassa rooleja, joihin yksinkertaisesti tulee puuttua. Eräs miesten valhe on, että naiset ajautuvat usein aloille, joilla palkkaus on huonompi ja tästä samasta työstä miehetkin saisivat samaa palkkaa kuin nainen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska se kuulostaa ihan tyhmältä ja toisekseen naisvaltaisien alojen palkkausta tulisi nostaa, koska siellä on paljon naisia, että naisen eurosta saataisiin euro. Miehet eivät tarvitse niin paljoa rahaa ja on vaan tasa-arvoista, että rahat jaetaan tasapuolisesti. Naisia on sorrettu niin kauan, että on vain tasa-arvoista, että joskus se menee toisinpäin.

Monet salaa sovinistiset salaliitot, kuten "ekvalismi", väittävät ajavansa aitoa yhdenvertaisuutta, mutta tosiasiassa kyse on ainoastaan miesten etuja ajavasta etujärjestöstä, jonka tehtävänä on taata miehen vahva asema yhteiskunnassa ja sortaa naisia. Ekvalistit eivät kannata kiintiöitä, syrjimistä, etuoikeuksia tai muita tasa-arvoisia asioita, vaan heitä kiinnostaa ainoastaan mahdollisuuksien tasa-arvo, eli naisen sorto.

Valitse sinäkin feminismi jo tänään ja liity taisteluun sovinistista hirmuvaltaa vastaan.