Thursday, 17 November 2011

Jumalaa tuskin on olemassa - ja vaikka olisikin, ei hän olisi palvomisen arvoinen jumala

Olen pienestä pitäen ihmetellyt miksi on ihmisiä, jotka omistavat elämänsä Jumalan palvelemiselle. En oikeastaan edes siksi, että koko ajatus Jumalan olemassaolosta on ihan pienestä pitäen ollut minulle täysin absurdi, vaan myös sen takia, että Ramaatussa kuvattu Jumala ei mielestäni ole koskaan vaikuttanut palvomisen arvoiselta olennolta.

Marquis De Saden teoksessa "Dialogue entre un prêtre et un moribond" (Dialogi papin ja kuolevan miehen välillä) pappi esittää kuolevalle miehelle kysymyksen, jossa haluaa tietää, katuuko mies elämänsä aikana tekemiään virheitä sekä lihansa heikkouksia ja onko valmis pyytämään näitä Jumalalta anteeksi. Mies myöntää katuvansa virheitä, joihin on syyllistynyt, mutta ei pyydä niitä Jumalalta anteeksi. Ollessaan jumaluskoisten doktriinien sokaisema, kuoleva mies oli virheellisesti luullut luonnon hänelle luomia luonnollisia haluja ja himoja syntisiksi, sen sijaan, että olisi toteuttanut itseään tavalla, jolla luonto tarkoitti. Tätä hän katuu.

Hän ei suostu pyytämään virheitään anteeksi Jumalalta siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumalaa ei ole olemassa.

Muistan jo ala-asteen uskonnon tunneilla ihmetelleeni, että jos Jumala on kaikkivoipa ja tosiaan loi koko maailmankaikkeuden kaikkine monimutkaisine yksityiskohtineen yhdessä viikossa, miksi minun tulisi antaa kovin suurta arvoa hänen yksittäiselle ihmeteolleen. Yksittäiseen rukoukseen vastaaminen tai yksittäisen sairauden parantaminen yliluonnolliselta oliolta, joka pelkällä ajatuksenvoimalla kykenee luomaan kokonaisen universumin, ei ole suuri saavutus taikka ponnistus. Enhän minä arvosta multibiljonääriäkään, joka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen sata euroa, vaikka tuo sata euroa esimerkiksi suomalaiselle köyhälle onkin suuri summa. Ei se silti ole kyseiseltä biljonääriltä suuri uhraus.

Jumala ei myöskään tunnu tekevän ihmetekoja pyytteettömästi, vaan hänellä on aina agendanaan saada itselleen palvojia ja seuraajia. Raamatun mukaan Jumala voi antaa kyvyttömälle ihmisille kykyjä, jotka tekevät hänet onnelliseksi, mutta Jumala voi ottaa nämä kyvyt myös pois, jos ihminen ei päätä seurata Jumalaa. Onko yhtiöpomo, joka maksaa yksilölle palkkakorvausta hänen tekemästä työstään pyytteetön ja yliluonnollinen? Egoistiset motivaatiot hyville teioille eivät ole yliluonnollisia, vaan inhimillisiä. Jos taas Jumala onkin inhimillinen, mikä hänestä sitten edes tekee Jumalan ja miksi hän olisi palvomiseni arvoinen? Minulla on ympärilläni päivittäin ihmisiä, jotka ovat pyynnöstä valmiita tekemään eteeni asioita, joko korvausta tai vastapalveluksia vastaan. Tämä toiminta ei eroa mitenkään Raamatun esittämän Jumalan toiminnasta. Itse asiassa tuo väliaikaisilla kyvyillä siunattu mies on kykyjen menettämisen jälkeen luultavasti paljon onnettomampi, kuin oli ennen kykyjään, koska tietää mistä jäi paitsi. Jumala siis pikkumaisuudessaan ja narsismissaan aiheutti tarpeetonta mielipahaa.

Minä nuorena uskonnon tuntien seurauksena yritin kyllä ymmärtää jumaluskoa. Yritin ymmärtää, että mikä saa aikuiset ihmiset rukoilemaan, puhumaan itsekseen ja uskomaan asioihin, jotka selvästi ovat ristiriidassa tieteellisen todistusaineiston kanssa. En vaan ikinä käsittänyt, että minkä takia asioista täytyy väen vängällä vääntämällä tehdä monimutkaisempia ja vaikeampia kuin ne ovat. Jos tieteessä ollaan päästy konsensukseen, että luonto on kykeneväinen tuottamaan kaiken sen, mitä ympärillämme näemme, miksi asiaa pitää monimutkaistaa niin, että kaiken taakse on keksittävä jonkinlainen Luoja? Näin kristinuskon (ja muutkin uskonnot) aina vain entisaikojen mytologiana, jolla yritettiin selittää asioita, joita silloin ei osattu tieteellisesti selittää. Kyllähän Raamattu monessa asiassa osaa kuvata ihmisen ja hänen toimintansa hyvin, ja tähän teistit usein osoittavatkin sormellaan.

Mutta onko se loppujen lopuksi niin ihmeellistä? Ihmisen kirjoittamassa kirjassa ihminen olentona kuvataan oikeaoppisesti. Ihminen toimii edelleen monessa suhteessa samallalailla kuin oli järkevää käyttäytyä 10 000 vuotta sitten, vaikka ympäristömme onkin radikaalisti muuttunut. Ihmisen alkukantaisuus näkyy esimerkiksi parinmuodostuksessa esiintyvissä irrationaalisuuksissa. Tottakai ihminen osaa itsestään kirjoittaa.

Luoja-käsityksen takana on luultavasti ihmisen yksinkertaisen maailmankuvan aiheuttama tarve nähdä kaiken monimutkaisen takana sen luoja, rakentaja. Sanotaan, että jokaisella kellolla on seppänsä. Maailmankaikkeus on juuri meille sopiva, monimutkainen ja hienovarainen järjestelmä ja näin ollen sen täytyy olla jonkun meille luoma.

Tämähän kuitenkaan ei tietenkään kestä lähempää tarkastelua. Syy, miksi maailma vaikuttaa meistä juuri meille luodulta, on, että me olemme täällä, emmekä ole tietoisia muunlaisesta maailmasta.

Meillä ei ole kokemusta muunlaisesta maailmasta.

Tämän maailman olosuhteet ovat luoneet meidät ja sen takia tottakai nämä olosuhteet ylläpitävät elämäämme. Eivät nämä olosuhteet silti objektiivisesti ajateltuna ole täydelliset. Onko syöpä osoitus maailman täydellisyydestä? Miksi maailmassa vallitsevat niin erilaiset olot eri puolilla planeettaa, miksei ruokaa riitä kaikille? Jos maailma luotiin ihmisiä varten, miksi Jumala loi maailmasta sellaisen, joka asettaa eri ihmisryhmät aivan eriarvoisiin asemiin, riippuen siitä, mihin syntyvät. Jos maailma luotiin ihmistä varten, miksi elämämme elinehto, aurinko, on meille potentiaalisesti hengenvaarallinen, jos altistumme sille liikaa?

Ihminen kuuluu lajina niihin, jotka ovat kuitenkin kaikesta huolimatta sopeutuneet ympäristöönsä ja olleet näin ollen evoluution suosimia. Jos emme olisi sopeutuneet ympäristöömme, meitä ei enää olisi, vaan olisimme miljoonien muiden lajien kaltaisesti kuolleet sukupuuttoon jo, emmekä siis olisi täällä pohtimassa, että miten tämä maailma vaikuttaakin niin meille tehdyltä. Luultavasti ihmisten sukupuuttoon kuoleminen tulee sekin tulevaisuudessa tapahtumaan, mutta ei tätä blogia nyt lukevien elinaikana. Ellei joku kaiva tätä tulevaisuudessa esiin bittiavaruuden syövereistä, tietenkin.

Ja jos jokaisella kellolla on oltava seppänsä, kuka on Jumalan seppä?

Jos maailmankaikkeus on monimutkainen ja kaikella monimutkaisella on oltava seppänsä, onnhan monimutkaisen maailmankaikkeuden sepällä oltava seppänsä, koska monimutkaisen maailmankaikkeuden sepänhän on oltava monimutkainen voidakseen luoda maailmankaikkeuden. Jos taas teisti pitää Jumalaa poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan kaikella kompleksisella on oltava seppänsä, hän myöntää, että tuolle säännölle on mahdollista olla olemassa poikkeus tai poikkeuksia ja tämä poikkeus voi siis ihan yhtä hyvin olla itse luonto. Lisäksi, tätä teoriaa tukee olemassaoleva todistusaineisto. Ei siis taaskaan ole mitään syytä etsiä vastausta mistään pidemmältä kuin suoraan oman nenän edestä.

Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.

Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?

Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.

Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.

Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.

Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.

Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.

Voitan joka tapauksessa.

No comments:

Post a Comment