Tuli on irti!

Oliver Wendell Holmes, Jr. totesi vuonna 1919, että sananvapauslaki ei suojele henkilöä, joka huutaa tulen olevan irti täydessä teatterissa.

Sanonta on peräisin kuuluisasta oikeudenkäynnistä, jossa Charles Schenckia syytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana asevelvollisuuden kritisoinnista, jonka todettiin aiheuttavan "selvän ja välittömän vaaran", eikä sen takia kuulunut sananvapauden piiriin.

Oikeuden päätös oli seuraava: "Sananvapaus ei suojele henkilöä, joka huutaa tulen olevan irti täydessä teatterissa. Oleellista jokaisessa tapauksessa on selvittää, käytettiinkö sanoja sellaisessa muodossa ja sellaisessa tilanteessa, että ne voivat aiheuttaa selvän ja välittömän vaaran, jotka kongressilla on velvollisuus estää."

Lähes 100 vuotta myöhemmin tuo oikeudenkäynnistä elämään jäänyt sanonta on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Kouvolan hovioikeus tuomitsi perussuomalaisten James Hirvisaaren 1 425 euron sakkoihin viime vuonna julkaistusta blogitekstistä, jossa hän esitti kritiikkiä islamia kohtaan. Hovioikeus katsoi, että poliittisella puheella on rajansa, eikä sananvapaus suojele henkilöä, joka puheellaan aiheuttaa mahdollista vaaraa, ja sakkorangaistus on oikeutettu.

Aivan kuten Oliver Wendell Holmes, Jr. aikoinaan totesi, sananvapaus ei tälläkään kertaa suojellut henkilöä, joka huusi tulevan olevan irti täydessä teatterissa. Tilanteesta tekee kuitenkin mielenkiintoisen se, että me emme oikeastaan tiedä palaako teatterissa tällä kertaa vai ei. Hirvisaaren sananvapaus vietiin, koska teatterissa ei välttämättä pala, vaikka huutaja itse uskoisikin, että palaa. Voi myös olla, että hovioikeus itse tiesi, että teatterissa palaa, mutta sitä ei saa kertoa.

Hirvisaari tuomittiin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Tekstin julkaisusta on kulunut vuosi, eikä maassa asuvia muslimeja kohtaan olla toteutettu väkivaltaista iskua, joka voitaisiin yhdistää Hirvisaaren blogitekstiin. Miten me siis tiedämme, että se kiihotti kansanryhmää vastaan? Miten tämä kiihottuminen on todennettavissa, miten sitä mitataan? Onko Kouvolan hovioikeudella käytettävissä jonkinlainen kiihottumismittari, joka blogitekstin havaitessaan voi antaa meille tarkan kiihottumislukeman? Missään ei määritelty sitä, miten ja millä tämän tämän vaaran mahdollisuus on mitattavissa.

Kysykin itseltäsi: kenelle haluat luovuttaa oikeuden päättää mitä sinä saat kuulla ja lukea? Osaatko nimetä yhden sellaisen henkilön, jolle sinä olet valmis luovuttamaan vastuun siitä, mitä asioita sinä saat kuulla, mistä asioista sinulle saa kertoa ja millaisia mielipiteitä sinä saat vastaanottaa. Kenelle sinä olet valmis antamaan oikeuden mahdollisesti jopa pimittää sinulta tieto siitä, että teatterissa saattaa olla tuli irti?

Ja jälleen: kenelle me luovutamme oikeuden päättää millainen puhe on haitallista? Huomioi, että puheen ei oikeasti tarvitse olla sinulle haitallista, vaan riittä vain, että puhe on kyseisen päättäjän mielestä haitallista.

Minäkään en keksi ketään. Vihapuhelainsäädäntö joka tapauksessa on sitä mieltä, että sellainen ihminen tai ryhmä ihmisiä on olemassa ja pitää olla olemassa, koska kansalaisilla itsellään ei ole oikeutta päättää millaista informaatiota he saavat vastaanottaa.

Sananvapaus on aivan merkityksetön vapaus, ellei se suojele ihmisiä, jotka nimenomaan ovat eri mieltä. Eihän sananvapaudella ole mitään käytännön merkitystä, jos se suojelee vain niitä, jotka ovat jo samaa mieltä. Sananvapaus on olemassa niitä ihmisiä varten, jotka ovat eri mieltä, Tämä siitä syystä, että erilainen mielipide vaatii ylimääräistä aivotyötä ja erilaiselle mielipiteelle on aina jokin muu syy, kuin laumamentaliteetin mukana kulkeminen. Vähemmistömielipide voi olla naurettava ja tyhmä ja sen takia se tulee aina jäämään vähemmistöön, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tuota mielipidettä saisi tuoda julki - päinvastoin, se tuleekin tuoda julki lauman tarkasteltavaksi, jotta voimme arvioida, onko sillä mitään painoarvoa. Jos ei ole, se jätetään omaan arvoonsa ja jos on, siitä voidaan oppia.

Mitään mielipidettä ei tarvitse sensuroida, eikä ole edes hyödyllistä sensuroida. Hyvät mielipiteet ovat hyviä ja hyödyllisiä, kun taas huonoja mielipiteitä tarkastelemalla voidaan oppia miksi ne nimenomaan ovat huonoja.

Kritiikki islamia kohtaan on Suomessa myös maalattu kritiikiksi sitä etnistä ryhmää kohtaan, joka islamia pääosin harjoittaa - ja termit "islamfobia" ja "rasismi" kulkevatkin käsi kädessä. Tästä väärinkäsityksestä on vihdoin tullut aika päästä eroon.

Verbaalinen hyökkäys uskontoa kohtaan ei ole hyökkäys etnistä ryhmää kohtaan.

Se, että minulle islam-voittoisista maista kotoisin olevat ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmisinä yhdenvertaisia kuin kaikki muutkin, ei poista sitä tosiasiaa, että vastustan islamia uskontona siinä missä kaikkia muitakin monoteistisiä järjestäytyneitä uskontoja, koska uskon niiden olevan pohjimmiltaan aseita pahaan, vaikka niillä voikin olla positiivisia lieveilmiöitä. Nämä positiiviset lieveilmiöt eivät kuitenkaan ole yksikään sellaisia, joita ei voisi saavuttaa ilman järjestäytyneitä uskontoja. On hyvä huomioda, että vastustan myös kristinuskoa, mutta en ole silti rasisti suomalaisia, tai mitään muutakaan kristinuskoa harjoittavaa kansanryhmää kohtaan. Toivoisin, että vähintään tämä viimein sisäistettäisiin.

Elämme esimerkiksi USA:han verrattuna positiivisen sekulaarisessa yhteiskunnassa, vaikkakin korjattavaa olisi edelleen paljon. Tästä huolimatta me olemme monikulttuurisuus-aatteen myötä ottaneet asiaksemme pyllistää islamille ja hymyillä sen vetäessä meitä hanuriin.

Ilmeisesti tämä johtuu ainakin osittain siitä, että islamia vastustavat kaikki muut kuin islamistit, ja islamin koetaan olevan sorretussa asemassa. Syy, miksi islamin suuntaan kohdistetaan enemmän kritiikkiä tällä hetkellä, kuin muiden järjestäytyneiden uskontojen suuntaan, on yksinkertaisesti se, että mikään muu monoteismi ei juuri nyt edusta yhtä suurta vaaraa sanan- ja ilmaisunvapaudelle, kuin islam.

Ei ole muuten syytä kuitenkaan uskoa, etteikö tämä voisi muuttua, eli en ota minkään muun järjestäytyneen uskonnon "puolta" tässä aiheessa, vaan suhtaudun vain asioihin sen perusteella mitä sillä hetkellä näen, luen, kuulen ja koen.

Yritänkö tekstilläni väittää, että kaikki islamia harjoittavat ihmiset kautta maailman ovat pahoja ihmisiä, jotka tekevät pahoja tekoja? En. Tapoja harjoittaa uskontoja on yhtä paljon kun on uskovaisia, uskonnosta riippumatta - ja se on hyvä muistaa. Osaan jopa sympatiseerata islamiin kehdosta asti kasvatetun ihmisen puolesta, joka ei toiminnallaan vahingoita muita kanssaihmisiä, mutta joka joutuu jatkuvasti lukemaan hänen uskonsa nimeen tehdyistä rikoksista ja joutuu niiden seurauksena negatiivisten ennakkoluulojen kohteeksi. Koen empatiaa siis siksi, koska tiedän, että lapsesta asti harjoitetun aivopesun tuloksia on vaikea, ellei miltei mahdotonta, täysin ohjelmoida pois, eikä tuo aivopesu ole hänen syytään. Minä en myöskään tiedä kovin montaa raivostuttavampaa asiaa, kuin islamkriittinen kristitty, koska "Mun moniteismillä on pidempi penis kun sun monoteismillä!" on jotain hirveää.

Joka tapauksessa minä varaan oikeuden puhua vihaisesti islamista, jos koen sille tarvetta ja puhun vielä vihaisemmin niille, jotka tätä oikeutta yrittävät minulta tai keneltäkään muulta viedä pois.

Sananvapauden kieltäminen onkin yhteiskunnallemme ja koko länsimaiselle maailmalle jopa vaarallisempaa, kuin islam. Suomessa on kirkkoja, joihin kokoontuvat ihmiset palvovat Jumalaa, jonka pyhässä kirjassa käsketään tappamaan homoseksuaalimiehet seksuaalisuutensa harjoittamisen vuoksi. Tällainen toiminta kuitenkaan ei ole yhteisten arvojemme mukaista ja tällainen toiminnan harjoittaminen tuomittaisiin maassamme yksimielisesti.

Ja se on hyvä.

Mutta mitä jos ei tuomittaisi? Mitä jos me emme saisi julkisesti puhua siitä, miten on väärin, että homoseksuaalit joutuvat fyysisten hyökkäysten kohteeksi ainoastaan oman seksuaalisen orientaationsa vuoksi? Mitä jos tällaisen toiminnan katsottaisiin olevan vihapuhehyökkäys kristinuskoa kohtaan, josta seuraisi vähintään sakkorangaistus, hyvässä lykyssä vankeusrangaistus?

Kuinka moni hyväksyisi tällaisen toiminnan? Minä en hyväksyisi sitä alkuunkaan.

Sanan- ja ilmaisunvapaus sallii yhteisölle tuoda esille, että jokin toiminta on yhteisön mielestä väärin ja tuomittavaa ja se tulee estää. Yhteisön jäsenille tulee ehdottomast turvata oikeus saada äänensä kuuluviin, jotta yhteisön hyvinvointi voidaan parhaalla tavalla turvata. Islam-kritiikki kohdistuu islaminuskon kohtiin, joiden koetaan olevan potentiaalisesti vaarallisia tai ristiriidassa länsimaisen demokratian kanssa. Näitä asioita ei haluta tuoda julki sen takia, että ollaan rasisteja, vaan ne asiat halutaan tuoda julki sen takia, että ne ovat tärkeitä. Minä esimerkiksi en pidä siitä, että islaminusko lupaa paratiisin väkivaltaisille marttyyreille. Mielestäni se rohkaisee itsekkyyteen, vastuuttomuuteen ja tuhoon. Sukupuolien yhdenvertaisuuteen uskovana ihmisenä en pidä Koraanin suhtautumisesta naisiin ja on sanomattakin selvää, ettei islaminuskon käsitys naisten asemasta sovi yksi yhteen länsimaisen käsityksen kanssa.

Toisin kuin esimerkkiäni homoseksuaalien tappamisesta, islaminuskossa esiintyviä ristiriitoja suhteessa länsimaiseen yhteiskuntamalliin ei saa avoimesti kritisoida ilman pelkoa vihapuheleimasimesta. Vihapuhelainsäädäntö saa aikaan sen, että tilanteissa, joissa ristiriitoja mahdollisesti esiintyy, se on länsimaan kansalainen, joka hymyillen laskee housut alas ja pyllistää - ei koskaan toisinpäin. Suvaitseminen on aina meidän vastuulla ja pahoin pelkään, että tulee olemaan siihen asti kunnes on jo liian myöhäistä.

Ja sen takia sananvapauden rajoittavat vihapuhelainsäädännöt ovat pelottava uhka vapaudellemme.

Tuli on ollut irti teatterissa jo pitkän aikaa.