Teemu vs. Jumala, osa 1: Kalam- Kosmologinen argumentti ja Maailmankaikkeuden hienosäätö

Aloitan pienehkön projektin, jonka aikana käyn läpi viisi todisteeksi esitettyä väittämää kristinuskon Jumalan olenassaolosta. Nämä teistien tarjoamat todisteet ovat: Kalam- kosmologinen argumentti, hienosäätö, Jeesuksen ylösnousemus, objektiivinen moraali ja henkilökohtaiset kokemukset Jumalan kanssa.

Mielestäni tämä aihe on hyvin tärkeä hyvinvointimme ja tulevaisuutemme kannalta ja ansaitsee tulla kohdelluksi asiallisesti.

Tässä tekstissä käsittelen Kalam- Kosmologisen argumentin Jumalan olemassaololle sekä maailmankaikkeuden hienosäädön.

Blogin ei ole tarkoitus loukata kenenkään uskoa ja keskustelu aiheesta on tervetullutta.
---
Kosmologinen argumentti.

Kosmologinen argumenttihan on pähkinänkuoressaan seuraava: "Kaikella, jolla on alku, on tekijänsä, ja koska universumilla on alku, sillä on oltava tekijänsä ja tämä tekijä on Jumala".

Tämä on kuitenkin vain väite, joka tuntuu kumpuavan lähinnä tietämättömyydestä. On hyvä tuoda esille se, että kun fysiikassa puhutaan tyjästä, tyhjä ei enää tarkoita tyhjää siinä mielessä, miten me puhekielessä miellämme käsitteen tyhjä. Tyhjä tila ei siis ole tyhjä, vaan tyhjä tila on täynnä virtuaalihiukkasia, jotka kuvainnollisesti syntyvät ja kuolevat niin nopeaa tahtia, että niiden näkeminen on mahdotonta. Tämä on hyvä pitää mielessä kun puhutaan maailmankaikkeuden alkamista "tyhjästä": se ei tarkoita samaa tyhjää kuin meidän arkikielemme tyhjä tyhjä, vaan aihe on tälläkin kertaa huomattavasti monitahoisempi. Itse asiassa väite "Kaikella, jolla on alku, on tekijänsä" on vain tieteelliseksi naamioitu ja itsevarmasti esitetty olettamus, jota ei sitäkään voida osoittaa välttämättä paikkansapitäväksi. Universumimme voidaan siis nykykäsityksen mukaan väittää syntyneen tyhjästä.

Virtuaalihiukkaset voivat alkaa olemaan ilmaan luojaa. Tällä hetkellä emme voi todistaa, voivatko virtuaalihiukkset alkaa olemaan absoluuttisessa tyhjyydessä ja ilman tilaa, vaan tällä hetkellä täytyy edelleen olla se tila, johon ne alkavat olemaan, mutta joka tapauksessa tämän on todistettu voivan tapahtu ja tapahtuvan ilman niin sanottua luojaa.

Tämä siis osoittaa aukon kosmologisen argumentin premississä, joka kuuluu, että kaikella, joka alkaa olemaan, on oltava tekijänsä. Virtuaalihiukkasten syntyminen ja kuoleminen itsestään ei kumoa jumalahypoteesia, mutta osoittaa, että asiat voivat alkaa olemaan ilman yliluonnollista tekijää.

Nykyajan modernit kristityt ovat ottaneet omakseen teorian alkuräjähdyksestä ikään kuin todisteena Jumalasta, koska tykkäävät mieltää Jumalan alkuräjähdyksen aiheuttajaksi, vaikka Raamatun luomiskertomus ei millään tavalla kuvasta olosuhteita, jotka nykyajan tieteen valossa vallitsivat maailmankaikkeuden synnyn aikaan. Voimme jättää myös toiseen kertaan sen tosiasian, että luomiskertomuksessa kerrottu järjestys olemassaolevien asioiden synnylle, on nykytieteen valossa väärä. Nämähän voidaan kuitenkin käsittää metaforiksi, enkä koe tässä kohtaa mielekkääksi tuhlata aikaa niiden kumoamiseen.

Miksi kristityt sitten ovat niin vakuuttuneita nykyään, että alkuräjähdys on nimenomaan Jumalan kädenjälkeä? Nykyisen fysiikan valossa puhe siirtyy usein käsitykseen singulariteetista todisteena Jumalan olemassaolosta ja roolista maailmankaikkeuden alullepanijana, niin sanottuna "ensimmäisenä liikuttajana".

Aiheen ollessa maailmankaikkeuden synty, on kuitenkin ehdottoman tärkeää tehdä ensin selväksi mitä alkuräjähdyksellä tarkoitetaan.

Termillä "alkuräjähdys" kun on kaksi hieman toisistaan eroavaa merkitystä: on "alkuräjähdyssingulariteetti" ja ns. "alkuräjähdysvaihe".

Astrofysiikka esittää, että luonnossa on olemassa aika-avaruuden vääristymä, eli niin sanottu singulariteetti, jossa jokin mitattava suure on niin loputtoman suuri, että se ei käyttäydy tällä hetkellä tunnettujen fysiikan lakien mukaisesti. Singulariteetti on jotain, jota ei voida oikeaoppisesti kuvailla, koska meillä ei ole käytettävissä tämän asian käsittelyyn luonnonlakeja, jotka pätevät kun mitattava suure on äärettömän suuri.

Esimerkkinä avaruudessa esiintyvien mustien aukkojen keskuksien voidaan uskoa olevan singulariteetteja.

Vaihetta maailmankaikkeuden historiassa, joka tunnetaan alkuräjähdyksenä, tukee nykyinen todistusaineisto. Alkuräjähdyssingulariteettia, joka siis käsittäisi siis ajan alkuräjähdysvaiheesta taaksepäin, taas ei tue tieteellinen yksimielisyys, toisin kuin kristityt apologeetit nykyään väittävät.

On siis väärin olettaa, että ääretöntä singulariteettia, joka teistin näkökulmasta on Jumala, tukisi nykyinen todistusaineisto, koska niin ei ole. Painotan siis, että tapahtuma, joka yleisesti mielletään alkuräjähdyseksi, on nykyisen todistusaineiston mukaan historiallinen tapahtuma universumissamme, mutta alkuräjähdyssingulariteetti on vain se, mitä voisimme olettaa löytävämme, jos yleinen suhteellisuusteoria pitäisi paikkansa näin pienessä mittakaavassa.

En ole fyysikko, enkä esitä olevani. Syy miksi raapaisin astrofysiikan pintaa, oli, että voin antaa lukijalle jonkinlaisen käsityksen siitä millaisista asioista puhumme kun puhumme nykytieteen käsityksistä maailmankaikkeuden synnystä, jotta voimme ymmärtää miksi kristinusko on löytänyt itselleen "todisteen" Jumalasta tutkien maailmankaikkeuden syntyä.

Singulariteetti on siis ilmiö, joka on ääretön, ja koska äärettömyyttä ei voi nykykäsityksen mukaan esiintyä luonnossa, singulariteetin on oltava yliluonnollista ja tässä kohtaa teisti selittää singulariteetin Jumalalla.

Se, että ennen alkuräjähdystä ollut tyhjä ei ollut käytännössä tyhjää jättää kyllä auki sen, että kaikki ei alkanut alkuräjähdysestä, vaan alkuräjähdys on vain yksi osa universumimme historiaa. Alkuräjähdys oli kyllä nykyisen käsityksen mukaan asuttamamme universumin alku, mutta ei välttämättä silti kaiken alku.

Illuusio äärettömyydestä voi olla seuraus meidän omasta rajoittuneisuudesta käsittää ja mitata asioita. Singulariteetin ongelma onkin vasta ratkaistavissa niin sanotun yhtenäisteorian avulla. Itse asiassa voidaankin väittää, että juuri tämä illuusio singulariteetista muistuttaa meitä siitä, miten me emme tiedä kaikkea ja matka maailmankaikkeuden perimmäisten kysymysten selvittämiseksi on vasta alkanut. Minuun se valaa kosmologista nöyryyttä, sen sijaan, että antaisi varmuutta siitä, että selitys kaiken synnylle on jo monia tuhansia vuosia sitten keksitty.

Mutta jotta lukijan ei tarvitse osoittaa syyttävää sormeaan "tiedeuskovaisuuden" suuntaan, voimme lähestyä olettamusta Jumalan luomasta maailmankaikkeudesta myös filosofisesti ja "maanläheisemmin".

Kosmologisessa argumentissa siis jumalakäsitteellä kätevästi peitetään kohta ymmärryksessämme maailmankaikkeudesta, jota ei tällä hetkellä voida millään muulla keinolla peittää.

Tämän hetkisen ymmärryksemme perusteella maailmankaikkeudella, kuten me sen ymmärrämme ja koemme, oli alku, mutta emme tiedä mikä tuo alku tarkalleen oli. Ei myöskään ole varsinaista syytä olettaa, että aivan kaikki alkoi alkuräjähdyksessä. Tässä kohtaa ihmiset jakautuvat kahteen leiriin: niihin, jotka jatkavat etsimistä, ja niihin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että maailmankaikkeuden alku, tai alullepanija, oli Jumala.

Vakuuttumisessa on montakin ongelmaa.

Ensinnäkin täytyy ensin saada todisteita siitä, että maailmankaikkeuden alullepanija olisi ollut tietoinen olento, jolla on persoona ja jolla on ajatuksia ja kiinnostus lopputuloksesta. Pelkkä maailmankaikkeuden synty ei todista tätä.

Tämän jälkeen uskovalla on edessään työ todistaa, että tuo olento on juuri se Jumala, jota hän itse palvoo ja johon hän itse uskoo. Pelkkä osoitus siitä, että maailmankaikkeuden luoja oli tietoinen olento, ei ole osoitus siitä, että tuo tietoinen olento oli Jahve, Allah, tai kukaan muukaan luoja, josta ihmiskunnan historian aikana on kirjoitettu.

Itse asiassa huomauttaisin, että on huomattavasti todennäköisempää, että tuo luoja ei ole yksikään niistä jumalolennoista, joista ollaan kirjoitettu, koska näiden jumalien olemassaoloa ollaan tutkittu niin kauan, kun käsite Jumalasta on ollut olemassa, eikä pätevää näyttöä olla vieläkään saatu kasaan. Tarpeeksi kauan kun antaa aikaa ja tarpeeksi paljon kuin on etsijöitä, kyllä se neula löytyy heinäsuovasta.

Todisteita Jumalasta ei olla löydetty.

Tämänkin jälkeen kristinuskon Jumalaan uskovalla on vielä edessään vielä yksi askel, koska hänen täytyy vielä Jahvenkin olemassaolosta huolimatta todistaa, että Jeesus Nasaretilainen oli ylipäänsä olemassa, syntyi neitsyestä, muutti veden viiniksi ja heräsi kuolleista. Nämähän kun eivät automaattisesti seuraa siitä, että Jahve todistetaan maailmankaikkeuden luojaksi. Juutalaiset odottavat tänäkin päivänä vielä messiasta, joka kristittyjen mukaan oli Jeesus Kristus.

Ajatusleikkinä voimme mennä taaksepäin ajassa aikaan, jolloin oletamme, vaikka että sateenkaarien syntymekanismia ei vielä ymmärretty. Yhtälailla, kuin maailmankaikkeuden syntyä, myös satenkaarien syntyä voisi tässä tilanteessa käyttää todisteena Jumalan olemassaolosta. Logiikkaketju olisi seuraavanlainen: "Raamatussa lukee sateenkaarien olevan Jumalan työtä, sateenkaaria on olemassa, näin ollen Raamattu on totta". Raamatussa lukee, että maailmankaikkeus luotiin, maailmankaikkeus on alkanut ja kristityn mukaan näin ollen Raamattu on totta.

Vastaavia logiikkavirheitä ollaan tehty läpi ihmiskunnan historian ja mielestäni niistä on opittavana se, mitä minä itse pidän viisauden mittarina: ymmärrys siitä, miten vähän me tiedämme. Aina on ollut ja kaiken perusteella vielä todella pitkään tulee olemaan asioita, joita me emme tiedä tai mitä emme täysin ymmärrä taikka käsitä. Rehellinen ihminen myöntää sen, ettei tiedä, ja jos on aidosti kiinnostunut, jatkaa etsimistä. Epärehellinen ihminen väittää tietävänsä, vaikkei hänellä itselläkään ole tarjottavana yhtään enempää näyttöä kantansa puolesta, kuin vastapuolella näyttöä siitä, ettei epärehellisen ihmisen esittämä kanta pidä paikkaansa.

Maailmankaikkeuden synty ei ole todiste Jumalasta, vaan siitä voidaan tehdä olettamus, että Jumala aloitti maailmankaikkeuden. Tuota olettamusta ei kuitenkaan tue mikään todistusaineisto, eikä olettamus ole siis mitään muuta kuin olettamus. En kutsuisi sitä edes hypoteesiksi, sillä sen koetteleminen on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta, koska emme pääse käsiksi "aikaan ennen alkuräjähdystä".

Tottakai tämä on äärimmäisen hankala ja monimutkainen konsepti käsittää ja juuri sen takia ihminen on keksinyt konseptin "Jumala": ihminen tykkää yksinkertaisista konsepteista ja ihminen tykkää simppeleistä selityksistä ja ihminen tykkää varmuudesta, joten syntymekanismi jumalakonseptille on hyvin helppo ymmärtää ja jopa antaa anteeksi. Se ei kuitenkaan ole todiste, eikä yhtään pelkkää olettamusta arvokkaampi väite.

Olenkin sitä mieltä, että Jumala on ennen kaikkea konsepti. Ja tämän konseptin tarkoitus on täyttää kulloinkin vallitsevan tietämättömyyden aukko liittyen maailmankaikkeuden olemukseen. Tästä seuraa se, että jumalakonsepti on aina jollain tasolla sopiva selitys selittämättömälle: se on sen tarkoitus ja siihen se on suunniteltu. Intuitiivinen miellyttävyys ei kuitenkaan ole yhtä kuin totuus tai todiste.

Väite "Kaikella, joka alkaa olemaan, on syynsä" on siis tällä hetkellä vain meidän oman intuitiomme tuote, eikä asia, joka voitaisiin tieteellisesti todistaa faktuaaliseksi. Sen ympärille voidaan rakentaa olettamuksia ja pohdintoja, mutta todisteesta nuo olettamukset eivät käy. Todistaakseen, että jokin on mahdollista, täytyy vain osoittaa sen tapahtuneen kerran. Mutta jonkin asian mahdottomaksi todistaminen tieteellisin menetelmin ei ole käytännössä mahdollista.

Voimme tottakai päätellä matematiikan ja loogisen intuition kautta, että jokin seuraus B premissistä A ei ole johdonmukainen ja kestävä, mutta nykyiset käsitteemme perustuvat vain siihen tietoon, joka meillä on maailmankaikkeudesta - ja tämä tieto on kaikkea muuta kuin täydellistä. Ja itse asiassa kvanttimekaniikka tosiaan osoittaa, että jotta jokin voi alkaa, sen on alettava tyhjästä, eli hypoteesi, jonka mukaan kaikki alkoi tyhjästä, on käytännössä mahdollinen, vaikka se sotiikin intuitiotamme vastaan.

Jos taas alkuräjähdys ei ollut kaiken absoluuttinen alku, vaan ainoastaan asuttamamme universumin alku, se jättää täysin auki kysymyksen siitä, voiko maailmankaikkeus olla ikuinen.

Ja nyt tarkoitan maailmankaikkeudella siis kaikkea, mitä on ikinä ollut missään.

Maailmankaikkeus voi olla paljon laajempi, kuin mihin meidän käsityskykymme riittää ja alkuräjähdyksen tapaisia tapahtumia on voinut olla jopa useampia. Erään skenaarion mukaan maailmankaikkeus on kuin kuminauha, joka laajenee ja laajenee kunnes painautuu taas kasaan ja lähtee laajenemaan uudestaan alusta. Maailmankaikkeuden laajeneminen on itse asiassa jo havaittu. Nykyinen maailmankaikkeutemme voi siis olla seuraus edellisen maailmankaikkeuden kasaan painautumisen aiheuttaneesta paineesta, josta lähti liikkeelle uusi laajeneminen.

Ikuinen maailmankaikkeus tottakai on konseptina hankala, ellei mahdoton, sisäistää, mutta ei loppujen lopuksi yhtään käytännössä enempää mahdoton kuin käsitys ikuisesta Jumalasta, joka siis teistisen maailmankatsomuksen mukaan on "ensimmäinen oleva", joka ei tarvinnut luojaa.

Jos siis hyväksymme, että jotain ikuista on mahdollista olla olemassa, voimme hyväksyä sen, että myös maailmankaikkeus kokonaisuudessaan voi mahdollisesti olla ikuinen, vaikka meidän asuttama universumi ei sitä olisikaan.

Luojan vaatiminen Jumalalle ei tietenkään kumoa itse Jumalan olemassaoloa, toisin kuin yllättävän moni argumenttiin perehtymätön ateisti tuntuu väittävän, koska vaikka Jumalalla on Jumala, se ei tarkoita, etteikö Jumala olisi silti olemassa.

Joka tapauksessa, se sotii teistisen jumalakäsityksen kanssa, joka siis on, että Jumala on kaikkivoipa maailmankaikkeuden ylin herra. Tällaisen olennon ei pitäisi vastata kenellekään. Kristinuskon Jumala on myös absoluuttisen täydellinen olento, ja jos voit kuvitella jotain suurempaa kuin Jumala, kuvittelemasi olennon on oltava Jumala. Tästä seuraa ääreton regressio. Tämä ääretön regressio ei kumoa deististä Jumalaa, mutta se toimii argumenttina teististä Jumalaa vastaan.

Toisin sanoen: hyväksymällä, että Jumala on aluton ja loputon, hyväksyy, että voi olla jotain alutonta ja loputonta. Tämä aluton ja loputon asia voi olla siis joko maailmankaikkeus, tai maailmankaikkeuden luoja ja kumpaakin kantaa voidaan puolustaa. Jos taas ei hyväksy, että jotain alutonta ja loputonta voi olla, ei teistinen Jumalakaan voi olla.

Loppujen lopuksi maailmankaikkeuden synnystä ja sen perimmäisestä olemuksesta meillä on sanottavana vain se, että ettemme tiedä siitä juuri mitään.

Hienotuunaus:

Maailmankaikkeuden "hienosäätö" tai "hienotuunaus", joka sallii meidän, eli älyllisen elämän, olemassaolon ja elämisen täällä, esitetään myös todisteeksi Jumalan olemassaolosta. Premissi on se, että todennäköisyys älyllistä elämää synnyttävälle universumille on niin häviävän pieni, että ainoastaan Jumalan ohjaus on voinut tuottaa sen, mitä nyt näemme ympärillämme ja mihin olemme päätyneet.

On aivan totta, että todennäköisyys sille, että universumi on juuri sellainen kuin minä me sen nyt koemme, on aivan häviävän pieni. Hämmästelen silti sitä, että häviävän pientä käytetään usein synonyyminä mahdottomalle. Häviävän pieni todennäköisyys on silti todennäköisyys, eli se on vieä täysin mahdollisen piirissä. Ei siis oikeastaan ole edes tarvetta selittää, miten jokin, joka on jo mahdollista, syntyi ja kehittyi, vain sen takia, että se oli äärimmäisen epätodennäköistä. Tämä vaikuttaa vain loogiselta virheeltä, jonka me olemme synyneet tekemään, koska turvalliset ja yksinkertaiset konseptit miellyttävät meitä enemmän ja siksi niihin halutaan tarttua sen sijaan, että aivoja rasitettaisiin ylimääräisellä pohdinnalla.

Jollekin ilmiölle voidaan laskea todennäköisyydeksi 0,000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000001% ja se on silti enemmän kuin 0%, eli mahdollisen piirissä.

Jos heität kruunaa ja klaavaa 100 kertaa putkeen ja laitat ylös saamasi yhdistelmän kruunista ja klaavoista, todennäköisyys sille, että sait juuri tuon yhdistelmän on yhden suhde triljoonaan triljoonaan, eli todella epätodennäköinen. Siinä se kuitenkin on paperilla edessäsi.

Jotta voi hyväksyä hienosäädön todisteena Jumalan olemassaolosta, on hyväksyttävä käsitys siitä, että olemassaoleva maailmankaikkeus oli tavoite. Ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, että näin on. Yksittäiselle ihmiselle maailmankaikkeus vaikuttaa loputtoman monimutkaiselta kaikkeudelta kaikkine eläimineen, luonnonilmiöineen, tähtineen, planeettoineen ja näkymättömine hiukkasineen.

Täytyy kuitenkin ymmärtää, että tämä on ainoa maailmankaikkeus, minkä me tiedämme. Maailmankaikkeus voisi olla yksinkertaisempi ja pohtisimme silti tätä samaa kysymystä siitä, miten maailmankaikkeus voi olla näin monimutkainen. Maailmankaikkeuden monimutkaisuutta ei voi verrata minkään muun maailman monimutkaisuuteen, joten siksi on käytännössä mahdotonta todeta sen olevan monimutkainen muuten kuin meidän omasta mielestä, ja siinä kohtaa täytyy ottaa huomioon myös ihmismielen rajallisuus.

Ala-asteen juuri aloittaneelle oppilaalle yliopistotason matemaattinen yhtälö on mahdotonta ratkaista, kun taas matematiikkaa koko elämänsä opiskellut professori osaa vastauksen ulkoa. Tämä johtuu siitä, että monimutkaisuus on suhteellista.

Nykyisen maailmankaikkeuden epätodennäköisyyden lisäksi esitetään, että planeettaamme on täytynyt hienosäätää, koska kaikki on niin täydellistä.

Tämäkin on loogisesti kuolleena syntynyt argumentti.

Ensinnäkin, 99% planeettamme lajeista on jo kuollut sukupuuttoon. Syy tälle on se, että ne eivät sopeutuneet ympäristöönsä, eivätkä täten olleet luonnonvalinnan suosimia. Toisin kuin Uuden Testamentin Jumala, luonnonvalinta ei ole rakastava ja armollinen. Tämä ilmiö osoittaa siis myös sen, että luonto on tehnyt virheitä: luonto on tuottanut lajeja, jotka eivät selvinneet ja näitä lajeja ei enää ole. Luonto siis ei ole täydellinen, toisin kuin teisti väittää.

Me voimme itsekin jokapäiväisessä elämässämme kokea luonnon epätäydellisyyksiä omalta kannaltamme: huomautan esimerkiksi usein, että elämämme olemassaolon ehto, aurinko, on meille vaarallinen ja liiallinen altistuminen auringon säteilylle voi johtaa ihosyöpään. Onko tämä todiste universumin hienosäädöstä, joka tehtiin meitä ajatellen? Jos minä loisin maailmankaikkeuden, en ainakaan loisi sitä niin, että ihmisen kaksi elinehtoa, ravinto ja happi, molemmat kulkevat samaa putkea pitkin meidän kehossamme. Johtuen seisovasta asennostamme, tukehtuminen on hyvin helppo tapa päästä hengiltä. Suuremmassa mittakaavassa esimerkkejä hienosäädön ongelmista ovat esimerkiksi maanjäristykset, jotka ovat seurauksia mannerlaattojemme tiloista.

Hyvin yksinkertaisesti, syy miksi maailma tuntuu hienosäädetyltä meitä silmälläpitäen, johtuu siitä, että me olemme sopeutuneet ympäristöömme ja olleet luonnonvalinnan suosimia. Vaikutelma hienosäädetystä maailmasta on väistämätön tulos siitä, että geenit, joita me kannamme, ovat olleet evoluutiossa menestyneitä, jonka seurauksena me olemme nyt tässä.

Tässä selityksessä on olemassa vielä pieni aukko, mihin Jumala mahtuu, koska sille voidaan haluta syy, että olemme tosiaan olleet luonnonvalinnan suosimia. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että me jatkuvasti tuhoamme ympäristöämme ja onkin esitetty näkemys, jonka mukaan ihmiset itse tulevat olemaan oma tuhonsa. Ei siis voida väittää, että olemme täysin sopeutuneet ympäristöömme ja elämme täydellisessä harmonian tilassa sen kanssa. Hienosäätö-logiikkaa noudattaen, tuntuisi järkevämmältä olettaa, että oman elinympäristön tahaton tuhoaminen ei olisi edes potentiaalisesti mahdollista lajille, jota varten ympäristö luotiin.

Vähäpätöisemmät argumentit hienosäädölle ovatkin sitten humpuuki, kuten puiden täydelliset vihreät lehdet ja ihanan täydellinen sininen taivas, joidenka täydellisyys meidän näkökulmasta johtuu tietenkin siitä, että olemme viettäneet koko elämämme tässä ympäristössä, eli tottakai silmämme ovat tottuneet niihin.

"Hienosäätö" ei ole todiste Jumalan olemassaololle, sillä sen perusteella, mitä me ymmärrämme ympäröivästä maailmastamme, kaikki tämä on voinut ja ilmeisesti onkin ollut mahdollista ilman Jumalaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että sille lopputulokselle, missä nyt elämme, on täytynyt olla älykäs luoja. Se, että älykäs luoja tuntuu olevan suosittu kanta, ei tarkoita, että se on oikea kanta. Se, että saat monta ihmistä olemaan kanssasi samaa mieltä, ei tarkoita, että olette välttämättä oikeassa.

Käsitys hienosäädöstä on siis vain omien mieliemme luoma illuusio, joka johtuu siitä, että me itse luomme ja hienosäädämme esineitä ja olemme sopeutuneet ympäristöömme, joka siitä syystä vaikuttaa meille täydelliseltä. Täydellinen se ei meille kuitenkaan ole, kuten jo aikaisemmin totesin. "Hienosäädön" löytäminen luonnosta on siis klassinen esimerkki psykologisesta ilmiöstä nimeltä "projektio", jossa tapahtuu oman mielensisällön heijastaminen toiseen ihmiseen tai muuhun ympäristön kohteeseen. Projektio on alitajuinen defenssimekanismi, josta projektion kokija itse ei ole välttämättä täysin tietoinen, eikä näin ollen tietenkään oivalla, että hän vain havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta. Hienosäädön "havaitseminen" ympäristössämme on siis looginen ja väistämätön seuraus luonnonvalinnasta, joka voi olla käsityksenä olemassa ilman Jumalaa ja se olisi olemassa myös ilman Jumalaa. Se ei itsessään siis mitenkään toimi todisteena Jumalan olemassaolosta.

Rautalangasta, hienosäätö ei ole todiste Jumalan olemassaolosta, vaan jälleen yksi ylimielisten ihmisten itsensä keksimä älyllisesti laiska korkeampi oikeutus olemassaololleen, vailla pätevänä pidettävää faktapohjaa. Se ei kerro, että olemme erityisiä, vaan päinvastoin, se kertoo, miten tyhmiä ja tietämättömiä apinoita me todellisuudessa edelleen olemme.

Jotta kaikkeuden ominaisuuksia voitaisiin havaita, niiden tulee olla sellaisia, että havaitsijoita voi olla olemassa. Se, että universumin olosuhteet ovat sellaisia, että havaitsijoita on olemassa, ei todista mitenkään, että universumi oltaisiin suunniteltu ja hienosäädetty sellaiseksi, vaan se ainoastaan osoittaa, että olosuhteet sallivat havaitsijan olemassaolon. Ei mitään muuta.