Mun on ollut tarkoitus kirjoittaa vastine Takkiraudan kirjoitukseen libertarismista jo vaikka miten pitkään, mutten ole jaksanut. Nyt pyhitin vapaapäiväni sille. Kaikkihan libertarismia Suomessa dissaa, mutta Takkirautaa todella moni fiksukin ihminen jostain kumman syystä pitää erityisen älykkäänä ja rehellisenä kirjoittajana. Siksi Takkiraudan kirjoitusten saama ylistys ärsyttää mua erityisen paljon.
"Libertarismista on tullut 2000-luvun taistolaisuus"
Blogi alkaa klassikolla. Taistolaisuus-vertausta käyttävien logiikka tuntuu olevan, että koska taistolaiset sekä liberaalit molemmat pitävät erityisen paljon jonkin tietyn maan tavasta hoitaa asioita, tämä tekee heidän arvoistaan sekä maailmankatsomuksistaan samanlaiset.
Kyseinen vertaus on aina aiheuttanut minussa lähinnä hämmennystä, koska taistolaiset ja liberaalit edustavat ihanteiltaan täysin päinvastaisia maailmanjärjestyksiä; taistolaiset neuvostoliittolaista sosialismia ja liberaalit yksilönvapautta sekä omistusoikeutta. Väite, että taistolaiset ja liberaalit ovat kuin kaksi marjaa sanoo, että jos kannatat mitä tahansa aatetta, oli se sitten vapautta ryöstää tai vapautta olemaan joutumatta ryöstetyksi, olet kuin minkä tahansa muunkin aatteen kannattaja, koska te kaikki kannatatte aatetta.
Tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska kannatetuilla aatteilla on merkitystä, ja erilaisia aatteita kannatetaan erilaisista syistä. Ei niitä voi niputtaa kaikkia yhden otsikon alle nimeltä "aatteet".
Takkirauta kirjoittaa:
"Ensimmäinen syy on siinä, että liberalismi on pohjimmiltaan piittaamattomuutta - siis välinpitämättömyyttä ja sitoutumattomuutta. Termi laissez faire tarkoittaa juuri tätä: "antaa olla" - antakaa meidän tehdä mitä me haluamme. Lyhytnäköisesti, toisista piittaamatta, seurauksista välittämättä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista piittaamatta. Anarkia on vapautta ja liberalismia puhtaimmillaan - ei ole mitään sääntöjä ja jokainen tekee niinkuin itse parhaaksi katsoo. Reaalimaailmassa vain tällainen anarkia johtaa nyrkkivaltaan ja vahvimman oikeuteen. Ikävä kyllä William Goldingin Kärpästen herra on ehkä kaikkein paras kuvaus tällaisesta vapaudesta ja mihin se johtaa."
Takkirauta väittää siis piittaamattomuudeksi järjestelmää, joka perustuu yhteistyöhön ja ihmisten välisiin sopimuksiin ja vaihtokauppoihin, joissa molemmat osapuolet hyötyvät, tai transaktiota ei tapahdu - järjestelmää, joka on täysin ihmisten välisen vapaan kanssakäynnin tulos, ja jota ei ole olemassa ilman sitä.
En voi puhua kaikkien liberaalien puolesta, mutta ei halu nähdä ihmisten kuolevan nälkään katuojiin ole liberaalien keskuudessa mikään yleinen fantasia, vaan päinvastoin on merkittävä määrä liberaaleja, jotka kannattavat vapautta nimenomaan sen käytännöllisyyden takia, eikä niinkään moraalisten periaatteiden.
Päinvastoin kuin Takkirauta väittää, minä pidän piittaamattomuutena nimenomaan asennetta, jonka mukaan "Ei mun tarvitse kun Valtio hoitaa". Takkiraudan kaltaiset ihmisethän haluavat jättää ihmiset heitteille Valtion hoidettavaksi kun eivät itse halua vaivata päätään ratkaisuilla, joiden avulla syrjäytyneet voitaisiin saada kykeneviksi kantamaan itse vastuu itsestään. Sehän on sitä todellista piittaamattomuutta. "Hoitakoot Valtio nuo, minä en halua vaivautua".
Laissez faire tarkoittaa tosiaankin "antaa olla", mutta Takkirauta ei ajattele asiaa tarpeeksi pitkälle: jotta laissez faire voi toteutua, on väkivalta eliminoitava yhteisöstä - väkivalta rajoittaa vapautta. Liberaalien vapaus siis, jokseenkin ironisesti, itse asiassa ei tarkoita vapautta tehdä mitä vaan, vaan nimenomaan velvollisuutta kunnioittaa muiden oikeutta omaan kehoon sekä omaisuuteen.
Reaalimaailmassa muuten on esimerkkejä yhteisöistä, joissa vauraus ja hyvinvointi ovat kasvaneet huomattavasti anarkian seurauksena. Tuoreimpana esimerkkinä Somalia, joka on sosialismin ja vahvan valtiojohtoisuuden jäljiltä yksi maailman köyhimpiä maita, mutta valtiovallan murruttua anarkia on nostanut Somaliassa hyvinvointia käytännössä kaikilla mittareilla.
"Toinen syy on libertaristien paukapäisyys. Libertarismi ei ole aate vaan se on uskonto. Libertaristeille kaikki on aina yhteiskunnan, valtion, yhteisön syytä ja kapitalismissa ei ole vikaa ja kaikki ongelmat johtuvat siitä, että sääntelyä on liikaa ja vapautta liian vähän. Ei tämä mitään, mutta libertaristit eivät usko sen enempää matemaattista mallinnustakaan kuin reaalielämän esimerkkejäkään - aina kun heille osoitetaan että heidän ideologiansa johtaa suoraan helvettiin, sieltä tulee vakiovastaus 'se johtuu valtion sääntelystä ja vapautta pitäisi olla lisää'."
Uskonto on määritelmällisesti irrationaalinen usko ilman todisteita. Kapitalismin luomasta vauraudesta ja hyvinvoinnista on olemassa historiallista todistusaineistoa, joten se ei täytä uskonnon määritelmää. Liberalismi on myös individualismia kunnioittavaa kun taas uskonnot ovat historiallisesiti olleet nimenomaan kollektivismin erilaisia manifestoitumisia.
Se, että liberaali väittää ongelmien olevan valtion säätelyssä, ei ole uskontoa, jos sen voi osoittaa ja havaita loogisesti reaalimaailman ilmiöistä. Sekä matemaattisia mallinnuksia että reaalimaailman esimerkkejä valtion säätelyn aiheuttamista ongelmista kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille on olemassa, ja nämä ovatkin juuri niitä, jotka monesta liberaalista on liberaaleja tehneet.
"Kolmas syy on se, että libertaristit elävät teoreettisessa norsunluutornissaan, eivät suinkaan reaalimaailmassa. Heille kaikki on teoreettista konstruktiota ja sitä, että jos lehmällä olisi siivet, se lentäisi. Vaan kun ei ole. Me elämme reaalimaailmassa, missä ainoastaan matematiikka toimii kaavojen mukaan. Maailmassa ei ole, eikä koskaan tule olemaan uus/markkinaliberalistista valtiota tai yhteisöä. Sen takia, että me olemme ihmisiä, emme robotteja emmekä enkeleitä. Ihminen ei ole rationaalinen homo oeconomicus joka toimii fiksusti ja järkevästi, vaan irrationaalinen homo ridiculosus, joka toimii tunteittensa viemänä ja jolle oma status on kaikki kaikessa. Ihminen mieluummin tinkii ruoastaan kuin statuksestaan. Thorstein Veblen, ei suinkaan Friedrich Hayek, oli oikeassa."
Minä kyllä myönnän suoraan, että minun elinaikanani me emme tule ainakaan tällä mantereella elämään liberaalissa valtiossa, tai yhteisössä.
En kuitenkaan ymmärrä Takkiraudan väitettä - jonka olen muuten kuullut usein muiltakin tahoilta - että on olemassa matematiikka, ja sitten jokin maaginen, matematiikan ulkopuolella vaikuttava "oikea maailma", jota siis ei voi matematiikalla laskea lainkaan, koska se ei toimi loogisesti, vaan on TAIKAA. Tai jotain. Kuka tässä nyt siis oli se uskovainen?
Minä muuten en ainakaan väitä, että ihminen olisi hyveellinen ja rationaalinen toimija - päinvastoin, uskon, että ihminen on pahimmillaan häikäilemätön opportunisti ja parhaimmillaankin usein ainoastaan lähinnä harmiton, mutta typerä lammas, ja sitten on ne muutamat poikkeukset siellä täällä, jotka toivon osaksi sosiaalista ympyrääni.
Juuri tästä syystä vastustan demokratiaa sekä valtiovaltaa, jotka siis antavat vallan minun elämästäni ja omaisuudestani näille opportunisteille ja aivottomille lampaille, joilla ei minun mielestäni kuuluisi olla oikeutta päättää minun asioistani sen enempää kuin minulla heidän. Demokratia on sitä kun kymmenen miestä äänestää yhtä naista vastaan siitä, onko joukkoraiskaus moraalista ja hyväksyttävää. Nainen on vähemmistössä, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä äänestystulos.
Kenen moraalisen ihmisen mielestä demokratia voi olla ihmiskunnan ihanne? Takkirauta haluaa vallan omasta elämästään näille homo ridiculouksille- minä en.
"Miksi sitten libertarismia pidetään mörkönä? Eikö vapaa markkinatalous luokaan auvoista onnelaa, vai miksi? Reaalimaailman esimerkit osoittavat, että mitä vapaampi talous on, sitä varmemmin se romahtaa plutokratiaksi ja sitä nopeammin se polarisoituu upporikkaisiin ja rutiköyhiin. Syy on siinä, että mitä vapaammin talous saa pyöriä, sitä helpommin pääomat kasaantuvat ja keskittyvät ja sitä vahvemmiksi myös yritykset tulevat ja sitä enemmän ne myös vaikuttavat yhteiskuntaan - ja valtioon sekä lainsäädäntöön. Ja vapaa kilpailu on asia, jota yritykset kaikkein vihoviimeisimmin haluavat."
Ensin Takkirauta väittää vapaan markkinatalouden olevan yritysten hirmuvaltaa, mutta sitten ottaakin sen takaisin ja sanoo, että vapaa markkinatalous on asia, jota yritykset kaikkein viimeisimmäksi haluavat. Miten siis on asian laita?
"Yritykset pyrkivät aina kohti sellaista tilaa, jossa ne kykenevät vaikuttamaan lainsäädäntöön niin että ne saavat säädettyä lait itselleen mahdollisimman edullisiksi sekä vastaavasti työntekijöille, sidosryhmille ja asiakkailleen mahdollisimman epäedullisiksi. Libertaristin mielestä tällaiseen tilanteeseen ei saa mitenkään puuttua, koska se on 'sosialismia' sekä "interventionismia". Ylipäänsä uskominen siihen, että yhdelläkään toimijalla olisi mitään vastuuta kenellekään yhtään mistään, on "sosialismia". Ja annas olla, jos palkansaaja alkaa valvomaan intressejään ammattiyhdistysliikkeen kautta. Se, jos mikä, on 'sosialismia.'"
Takkirauta on siis typerys.
Tottakai yritykset pyrkivät aina kohti sellaista tilaa, jossa ne kykenevät vaikuttamaan lainsäädäntöön niin että ne saavat säädettyä lait itselleen mahdollisimman edullisiksi sekä vastaavasti työntekijöille, sidosryhmille ja asiakkailleen mahdollisimman epäedullisiksi - tämä on liberaalien pointti. Tätä ei tule sallia, koska yritysten erityisoikeudet käyvät sekä työntekijöille että kuluttajille kalliiksi, ja kokonaisvaltainen hyvinvointi laskee monopoli- sekä kartelliasemien seurauksena. Yrityksen tehtävä on maksimoida voitto, joten on siis täysin odotettavissa, että jos sille aukeaa tilaisuus hyväksikäyttää lainsäädäntöä ja lobata läpi itselleen suotuisia lakeja, joilla pidetään kilpailijat poissa apajilta, se tulee tekemään niin. Tämä johtaa yritysmaailmassa harvojen valtaa, jossa kuluttajat ja työntekijät kärsivät huonoista palkoista ja korkeista hinnoista.
Takkirauta siis tietämättään itsekin puolustaa liberalismia.
"Voidaan aina todeta, että jos markkinafundamentalismi olisi niin auvoinen ja autuaaksitekevä asia kuin mitä sen väitetään olevan, niin johan se olisi lyönyt itsensä läpi kulttuurievoluutiossa jo ajat sitten ja koko maailma olisi jo ajat sitten siirtynyt siihen."
Kummallinen väite. Vähän kuin sanoisi, että väkivallattomuus ei olisi hyveellistä, koska se ei ole lyönyt itseään läpi kulttuurievoluutiossa.
Mutta uskontonsa kaikilla.
Sunday, 4 August 2013
Sunday, 30 December 2012
Mitäpä lottoot, Umayya Abu-Hanna?
http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315
Jos nyt unohdetaan hetkeksi, että "rasismin" sanakirjamääritelmähän on ihmisten eriarvioinen kohtelu yhteiskunnallisella tasolla etnisestä alkuperästä johtuen, joka Suomessa toteutuu ainoastaan vähemmistöjen eduksi, ja hyväksytään, että "rasismilla" tarkoitetaan sitä, että käytetään sanaa "neekeri" ja huudellaan hävyttömyyksiä.
Niin, mistä se Suomessa johtuu?
En voi puhua koko Suomen kansasta, enkä kaikkien "maahanmuuttokriitikkojen puolesta", mutta omalta kannaltani voin vastata, että ennen suvaitsevaisuushössötystä en ollut pahemmin törmännyt "rasistiseen huumoriin tai käytökseen", ja jos törmäsin, se aiheutti minussa samanlaista pahennusta, mitä sen nyt voi olettaa "tavallisessa ihmisessä" aiheuttavankin: "Ihonväri on vain ihonväri, eihän se ihmistä määritä" jne.
Se oli vasta kun "neekeristä" tai "rasistisista solvauksista" tehtiin virallisesti kiellettyjä kun mielenkiintoni heräsi, että hetkinen, miksikäs näin. Sitten mitä enemmän maahanmuuttojärjestelmään tutustui, sitä suurempi määrä sontaa alta paljastui.
Tällainen hyysäys aiheuttaa minun luonteisessa - ja en varmasti ole ainoa - ihmisessä reaktion, että tyhmää sääntöä vastaan pitää kapinoida: kiellä sana "neekeri" ja minä luultavasti lisään sanan "neekeri" käyttöä. Uskon, että sama reaktio syntyisi, jos kielletty sana olisi joku "valkonaama" tai "maitonaama". Saati ryssä, jutku, rättipää, ählämi, polakki, mikä vaan. Sanojen ja ilmaisujen kieltäminen on niin käsittämättömän typerää toimintaa.
Rasismia ei tosiaan enää ollut se, että fyysisesti pahoinpitelee ihmisen ihonvärin vuoksi, rakennetaan omat vessat mustille ja valkoisille, tehdään mustille ja valkoisille omat bussivuorot, kielletään juridisella tasolla ihonvärin takia etenemismahdollisuudet yhteiskunnassa, ja niin edelleen, vaan rasismia tuntui päivä päivältä enemmän olevan yksinkertaisesti se, ettei rakastanut neekereitä yli kaiken - jopa niin paljon, että suostui "positiivisesti syrjittäväksi" heidän etujensa vuoksi.
Rasismia on nykyään jopa se, että tilastoja tulkiten uskaltaa ottaa puheeksi sen, että, totta tosiaan, neekerit raiskaavat suhteessa enemmän kantaväestöön verrattuna. Olen todella pahoillani, jos se loukkaa jotain, mutta asia tilastojen valossa vaan tuntuu olevan niin.
Minun mielestäni oikeudenmukainen ratkaisu ongelmaan olisi oman kehon omistusoikeutta rikkovien maahanmuuttajien karkottaminen maasta; siitä hyötyisi sekä maan kansa, että hyvin käyttäytyvät ulkomaalaiset, jotka joutuvat nyt kärsimään huonosti käyttäytyvien tuomasta maineesta. Tässä mielestäni häviäisivät ainoastaan huonosti käyttäytyvät ulkomaalaiset, joidenka oikeudet minua eivät kiinnosta, koska heitäkään ei kiinnostanut uhriensa oikeudet.
Mutta kun ei voi karkottaa, koska ihmisoikeudet ja ihmisarvo ja sielu ja rasismi ja sydän.
Samat ihmiset - ja tämä tarina on tosi - jotka kannattavat kantaväestön syrjintää ulkomaalaisten etujen nimissä, ovat tyrmänneet pakolaisstatuksella maassa olevien rikollisten karkoittamisen, vedoten kaikista maailman asioista yhdenvertaisuuteen, sekä "samoihin oikeuksiin".
Jos ja kun kantasuomalainen mies raiskaa naisen, konsensus on, että tuomiot seksuaalirikoksista ovat liian pienet ja niitä pitäisi koventaa ja seksuaalirikollisella ei ole mitään arvoa.
MUTTA KUN SE AHMED NYT ON VÄHÄN NEEKERI JA NEEKERILLÄ NYT ON VÄHÄN VAIKEETA NIIN PITÄÄ NYT VAAN YMMÄRTÄÄ!
Tämänkin olen sanonut niin jumalattoman monta kertaa, sanotaan se vielä kerran: Maahanmuuttoa kritisoidessani en ole koskaan vaatinut muuta kuin yhdenvertaisuutta, ja kritiikin kohteena en "maahanmuuttokriittisiä" blogeja lukiessani en ole muuten koskaan törmännyt lauseeseen "Neekerit on häädettävä pois Suomesta ihonvärinsä vuoksi!" tai mihinkään sen variaatioon vaan kritiikin kohteena ovat olleet positiivinen syrjintä, mamujen rikosten peittely ja muu erityissuojelu ja erityisoikeudet ja monikulttuurisuuden oksettava pakkotuputus joka tuutista - jos ihmisten annettaisiin vain olla yhdenvertaisia ja elää vapaasti, minä väitän, että suurin osa antipatioista katoaisi.
Tai osa varmasti säilyy, koska mokuhössötys on saanut jo niin paljon tuhoa aikaan.
Suomen suvaitsevaisto ei kuitenkaan halua tutkia, mistä tämä ulkomaalaisiin kohdistuva viha juontaa juurensa, vaan halua tilanteen korjaamisen sijaan yksinkertaisesti kieltää vihan tunteena kokonaan. Logiikka on älytön: sen sijaan, että pyrittäisiin korjaamaan negatiivisen tunteen herättävä ilmiö, kielletään vaan tunne ja sen ilmaisu, ja kaikki on hyvin.
Toisin esille asian, joka usein tässä keskustelussa jätetään huomiotta: Suomessa valtion omistaman Yleisradion ajankohtaisohjelmassa ollaan huolestuneina puitu sitä, mikä on vihapuhetta, onko Suomessa rasismia, ollaanko Suomessa ennakkoluuloisia.
Luuletteko, että Amerikassa, kun mustilla oli omat bussivuorot, paljoa puitiin mediassa, että voi, voi, voi kun tämä taitaa nyt olla aika rasistista? Ei puitu. Se, että rasismista ollaan näin huolissaan, osaltaan todistaa, että ei Suomi ole rasistinen maa.
Ei sillä, minäkin haluaisin elää yhteisössä, jossa ulkomaalaistaustaiset(kin) lapset saisivat opiskella ja työskennellä ja osallistua yhteiskuntaan ilman ilkeämielistä huutelua, ja ihmisille huutelu kaduilla, tai varsinkaan fyysinen pahoinpitely - oli syy mikä tahansa - ei todellakaan ole sivistynyttä käytöstä, enkä moista käytöstä puolla, tai tuolla tavalla käyttäytyvien puolia pidä, koska en heidän laumaa edusta. Uskon myös, että tällaista tapahtuu, enkä usko kaiken ulkomaalaisten kohtaamaan rasismin olevan mediahypeä.
Huutelu ei riko kenenkään omistusoikeutta, enkä tue siihen puuttumista lakitasolla, mutta mitään kovin rakentavaa en usko sen saavuttavan.
Uskon kuitenkin, että tie sivistykseen - jos sallitte nyt tuollaisen epämääräisen termin käytön - käy vapauden kautta ja sen, että ihmisille annetaan nykyisenkaltaisen hyysäyksen ja kyttäyksen sijaan mahdollisimman avoin ympäristö itse etsiä totuutta ja tutustua ihmisiin. Totta on, että huonosti käyttäytyvien ihmisten huutelu on yksi hinta, joka vapaudella on, mutta tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset ovat Suomessa vähemmistö.
Vastuu tulee lakiregulaatioiden sijaan olla yksilöllä itse valita sosiaaliset suhteensa ja omalta osaltaan antaa sanktioita huonosti käyttäytyville ihmisille ihmissuhdemarkkinoilla.
Jos nyt unohdetaan hetkeksi, että "rasismin" sanakirjamääritelmähän on ihmisten eriarvioinen kohtelu yhteiskunnallisella tasolla etnisestä alkuperästä johtuen, joka Suomessa toteutuu ainoastaan vähemmistöjen eduksi, ja hyväksytään, että "rasismilla" tarkoitetaan sitä, että käytetään sanaa "neekeri" ja huudellaan hävyttömyyksiä.
Niin, mistä se Suomessa johtuu?
En voi puhua koko Suomen kansasta, enkä kaikkien "maahanmuuttokriitikkojen puolesta", mutta omalta kannaltani voin vastata, että ennen suvaitsevaisuushössötystä en ollut pahemmin törmännyt "rasistiseen huumoriin tai käytökseen", ja jos törmäsin, se aiheutti minussa samanlaista pahennusta, mitä sen nyt voi olettaa "tavallisessa ihmisessä" aiheuttavankin: "Ihonväri on vain ihonväri, eihän se ihmistä määritä" jne.
Se oli vasta kun "neekeristä" tai "rasistisista solvauksista" tehtiin virallisesti kiellettyjä kun mielenkiintoni heräsi, että hetkinen, miksikäs näin. Sitten mitä enemmän maahanmuuttojärjestelmään tutustui, sitä suurempi määrä sontaa alta paljastui.
Tällainen hyysäys aiheuttaa minun luonteisessa - ja en varmasti ole ainoa - ihmisessä reaktion, että tyhmää sääntöä vastaan pitää kapinoida: kiellä sana "neekeri" ja minä luultavasti lisään sanan "neekeri" käyttöä. Uskon, että sama reaktio syntyisi, jos kielletty sana olisi joku "valkonaama" tai "maitonaama". Saati ryssä, jutku, rättipää, ählämi, polakki, mikä vaan. Sanojen ja ilmaisujen kieltäminen on niin käsittämättömän typerää toimintaa.
Rasismia ei tosiaan enää ollut se, että fyysisesti pahoinpitelee ihmisen ihonvärin vuoksi, rakennetaan omat vessat mustille ja valkoisille, tehdään mustille ja valkoisille omat bussivuorot, kielletään juridisella tasolla ihonvärin takia etenemismahdollisuudet yhteiskunnassa, ja niin edelleen, vaan rasismia tuntui päivä päivältä enemmän olevan yksinkertaisesti se, ettei rakastanut neekereitä yli kaiken - jopa niin paljon, että suostui "positiivisesti syrjittäväksi" heidän etujensa vuoksi.
Rasismia on nykyään jopa se, että tilastoja tulkiten uskaltaa ottaa puheeksi sen, että, totta tosiaan, neekerit raiskaavat suhteessa enemmän kantaväestöön verrattuna. Olen todella pahoillani, jos se loukkaa jotain, mutta asia tilastojen valossa vaan tuntuu olevan niin.
Minun mielestäni oikeudenmukainen ratkaisu ongelmaan olisi oman kehon omistusoikeutta rikkovien maahanmuuttajien karkottaminen maasta; siitä hyötyisi sekä maan kansa, että hyvin käyttäytyvät ulkomaalaiset, jotka joutuvat nyt kärsimään huonosti käyttäytyvien tuomasta maineesta. Tässä mielestäni häviäisivät ainoastaan huonosti käyttäytyvät ulkomaalaiset, joidenka oikeudet minua eivät kiinnosta, koska heitäkään ei kiinnostanut uhriensa oikeudet.
Mutta kun ei voi karkottaa, koska ihmisoikeudet ja ihmisarvo ja sielu ja rasismi ja sydän.
Samat ihmiset - ja tämä tarina on tosi - jotka kannattavat kantaväestön syrjintää ulkomaalaisten etujen nimissä, ovat tyrmänneet pakolaisstatuksella maassa olevien rikollisten karkoittamisen, vedoten kaikista maailman asioista yhdenvertaisuuteen, sekä "samoihin oikeuksiin".
Jos ja kun kantasuomalainen mies raiskaa naisen, konsensus on, että tuomiot seksuaalirikoksista ovat liian pienet ja niitä pitäisi koventaa ja seksuaalirikollisella ei ole mitään arvoa.
MUTTA KUN SE AHMED NYT ON VÄHÄN NEEKERI JA NEEKERILLÄ NYT ON VÄHÄN VAIKEETA NIIN PITÄÄ NYT VAAN YMMÄRTÄÄ!
Tämänkin olen sanonut niin jumalattoman monta kertaa, sanotaan se vielä kerran: Maahanmuuttoa kritisoidessani en ole koskaan vaatinut muuta kuin yhdenvertaisuutta, ja kritiikin kohteena en "maahanmuuttokriittisiä" blogeja lukiessani en ole muuten koskaan törmännyt lauseeseen "Neekerit on häädettävä pois Suomesta ihonvärinsä vuoksi!" tai mihinkään sen variaatioon vaan kritiikin kohteena ovat olleet positiivinen syrjintä, mamujen rikosten peittely ja muu erityissuojelu ja erityisoikeudet ja monikulttuurisuuden oksettava pakkotuputus joka tuutista - jos ihmisten annettaisiin vain olla yhdenvertaisia ja elää vapaasti, minä väitän, että suurin osa antipatioista katoaisi.
Tai osa varmasti säilyy, koska mokuhössötys on saanut jo niin paljon tuhoa aikaan.
Suomen suvaitsevaisto ei kuitenkaan halua tutkia, mistä tämä ulkomaalaisiin kohdistuva viha juontaa juurensa, vaan halua tilanteen korjaamisen sijaan yksinkertaisesti kieltää vihan tunteena kokonaan. Logiikka on älytön: sen sijaan, että pyrittäisiin korjaamaan negatiivisen tunteen herättävä ilmiö, kielletään vaan tunne ja sen ilmaisu, ja kaikki on hyvin.
Toisin esille asian, joka usein tässä keskustelussa jätetään huomiotta: Suomessa valtion omistaman Yleisradion ajankohtaisohjelmassa ollaan huolestuneina puitu sitä, mikä on vihapuhetta, onko Suomessa rasismia, ollaanko Suomessa ennakkoluuloisia.
Luuletteko, että Amerikassa, kun mustilla oli omat bussivuorot, paljoa puitiin mediassa, että voi, voi, voi kun tämä taitaa nyt olla aika rasistista? Ei puitu. Se, että rasismista ollaan näin huolissaan, osaltaan todistaa, että ei Suomi ole rasistinen maa.
Ei sillä, minäkin haluaisin elää yhteisössä, jossa ulkomaalaistaustaiset(kin) lapset saisivat opiskella ja työskennellä ja osallistua yhteiskuntaan ilman ilkeämielistä huutelua, ja ihmisille huutelu kaduilla, tai varsinkaan fyysinen pahoinpitely - oli syy mikä tahansa - ei todellakaan ole sivistynyttä käytöstä, enkä moista käytöstä puolla, tai tuolla tavalla käyttäytyvien puolia pidä, koska en heidän laumaa edusta. Uskon myös, että tällaista tapahtuu, enkä usko kaiken ulkomaalaisten kohtaamaan rasismin olevan mediahypeä.
Huutelu ei riko kenenkään omistusoikeutta, enkä tue siihen puuttumista lakitasolla, mutta mitään kovin rakentavaa en usko sen saavuttavan.
Uskon kuitenkin, että tie sivistykseen - jos sallitte nyt tuollaisen epämääräisen termin käytön - käy vapauden kautta ja sen, että ihmisille annetaan nykyisenkaltaisen hyysäyksen ja kyttäyksen sijaan mahdollisimman avoin ympäristö itse etsiä totuutta ja tutustua ihmisiin. Totta on, että huonosti käyttäytyvien ihmisten huutelu on yksi hinta, joka vapaudella on, mutta tuolla tavalla käyttäytyvät ihmiset ovat Suomessa vähemmistö.
Vastuu tulee lakiregulaatioiden sijaan olla yksilöllä itse valita sosiaaliset suhteensa ja omalta osaltaan antaa sanktioita huonosti käyttäytyville ihmisille ihmissuhdemarkkinoilla.
Saturday, 22 December 2012
Sukupuolineutraaliuden petos
Sukupuolineutraalius on yksi feministisen liikkeen poliittisesti korrekteista muotitermeistä, jotka vaikuttavat päällisin puolin harmittomilta, ja jopa hyödyllisiltä, mutta ajavat loppujen lopuksi täysin päinvastaisia agendoja.
Sukupuolineutraaliudella tarkoitetaan siis käsitystä, että ihminen voi itse valita sukupuolensa, eikä häntä yhteiskunnan toimesta pakotetaan valmiiksi määriteltyyn sukupuolimuottiin. Kasvatuksen tapauksessa tämä tarkoittaisi siis esimerkiksi sitä, että lapselle ostettaisiin yhtä lailla "tyttöjen leluja" kuin "poikien leluja", eikä kumpienkaan lelujen käyttöön painostettaisi kasvattajien puolesta.
Minä kannatan yhdenvertaisuutta, sekä ihmisen oikeutta olla "oma itsensä", kunhan ei puutu muiden ihmisten vastaavaan oikeuteen väkivalloin, sekä kannatan myös sukupuoleen perustuvien etuoikeuksien poistamista.
Mikä sukupuolineutraaliudessa siis mättää?
Sukupuolettomuus on naisten keksintö ja luotu käsitteenä naisten näkökulmasta. Tämä johtaa siihen, että se ei ota miesten näkökulmaa lainkaan huomioon, eikä määritelmällisesti siihen pystykään, koska sen kantava ajatus on, että sukupuolia ei ole edes olemassa. Tässä on kuitenkin se huutava ongema, että kaksi sukupuolta ovat yhteiskunnassa erilaisissa asemissa, liittyen sukupuoliominaisten piirteiden korostamiseen.
Naisten näkökulmasta projisoituna sukupuolettomuus on ainoastaan hyödyllistä: naisille miehiset ominaisuudet, kuten vahvuus, johtajuus, päätöksentekokyky, matemaattis-looginen ajattelu ja päättäväisyys ovat plussaa, mutta eivät pakollisia; nainen voi siis ainoastaan voittaa sukupuolettomuudessa. Tilanne ei ole sama miehelle, joka korostaa feminiinisiä piirteitä, kuten herkkyys, passiivisuus, tunnepohjainen ajattelu ja heikkous; feminiinit piirteet ovat miehille negatiivisia ja heikentävät miesten mahdollisuuksia pärjätä maailmassa, eikä miehellä ole samanlaista liikkumavaraa sukupuoliroolien välillä kuin naisilla.
Todisteena väitteestäni käytän länsimaista homokulttuuria kohtaan koettua antipatiaa miesten keskuudessa: on väärin ajatella, että "hinttejä" kohtaan suhtauduttaisiin negatiivisesti, koska homous seksuaalisena orientaationta koettaisiin nykyaikana moraalisesti vääränä, vaan ongelman ydin tuntuu olevan siinä, että näkyvillä olevat mediahomot ovat riisuttuja kaikesta maskuliinisuudestaan; homot ovat muotitietäjiä, kampaajia ja sisustussuunnittelijoita, puhuvat korostetun feminiinisesti, heiluttelevat käsiään ja pöyristyvät.
Jos poika käyttäytyy koulussa epämiehekkääksi koetulla tavalla,ei aikaakaan kulu kun ensimmäinen lapsi jo haukkuu häntä homoksi. Tämä siksi, että nykyajan homo edustaa täydellistä miehisyyden puutetta - ei siis siksi, että esimerkiksi itkeminen yhdistettäisiin mitenkään varsinaiseen perseeseen poraamiseen.
Homot tai epämaskuliiniset pojat ovat myös maskuliinisia poikia useammin fyysisen väkivallan uhreja.
Ihan aiheellinen kysymys toki on, että onko tämä sitten ihmisten toimintatapa, jota halutaan ylläpitää; onko ylläpitämisen arvoista, että ihminen joutuu kokemaan fyysistä väkivaltaa vain kun ei täyty sukupuoliroolin odotuksia.
Olen kaikkien järkevien ihmisten kanssa samaa mieltä, että on kammottavaa, miten ihminen, iästä riippumatta, voi saada turpaan siksi, että hänet koetaan epämiehekkääksi, oli syy mikä tahansa.
Tähän on kuitenkin ehdotettu kahta kilpailevaa toimintastrategiaa: joko me ajamme läpi sukupuolettomuuden ideologiaa, toivoen kädet ristissä, että joskus asiaan tulee muutos, tai vaihtoehtoisesti me hyväksymme, että ihmisillä on kaksi sukupuolta, joiden pelisäännöt ovat, mitkä ovat, ja opetamme ne reilusti lapsillemme, antaen heille elämässä pärjäämiseen tarvittavat eväät.
Etu jälkimmäisessä kasvatustavassa on, että siinä ei oteta riskiä, että lapsi joutuu valheellisen kasvatuksen vuoksi kärsimään kiusaamisesta ja sosiaalisesta eristyksestä.
Minä en itse haluaisi käyttää omaa lastani minään feministisen teorian koekaniinina. Haluatko sinä olla se kasvattaja, joka tieten tahtoen opettaa lapselleen toimintamalleja, joiden tiedät olevan haitallisia hänen hyvinvointinsa kannalta, mutta jotka ehkä joskus muutaman sukupolven päästä kantavat hedelmää?
Toisekseen naiset ovat tässä asiassa hyvin kaksinaismoralistisia, koska vaikka he sanovatkin, että miestä ei tulisi lukita maskuliiniseen sukupuolirooliin, palkitsevat he kuitenkin pääasiassa maskuliiniset alfaurokset seksuaalipalveluilla, täten siis itse edesauttaen kyseisen roolipaineen ylläpitoa, koska se, keille naiset antavat seksiä, on suurin määräävä tekijä sille, millaiset miehet pärjäävät ja ketkä eivät.
Suomeenkin rantautuneisiin ammuskelutapauksiin ollaan etsitty syypäitä videopeleistä, elokuvista, kiusaamisesta ja aseiden saatavuudesta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että syy olisi jossain syvemmällä kuin väkivaltaisista videopeleistä opittujen mallien purkautuminen koulukiusaajien niskaan? Millainen poika itse asiassa joutuu kiusatuksi?
Feministit ovat niin kovia tyttöjä projisoimaan, että sukupuolettomuus on keskivertofeministille naisellisuutta, koska projisoiva feministi kokee hänen naisellisuutensa olevan "ihmisyyttä", eikä "naisellisuutta". Näin ollen hän näkee miesten hänen käytöksestään poikkeavan toiminnan "valheena", eli "sukupuolimuotin toteuttamisena", josta mies on vapautettava "ihmisyyteen". Naisellinen feministi siis uskoo olevansa sukupuoleton, joten miehenkin koetaan olevan sukupuoleton vasta kun hän kantaa naisen laukkuja shoppaillessa ja itkee jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä.
Seurauksena sukupuolettomuudesta on siis maskuliinisuuden tukahduttaminen, maskuliinisten roolimallien katoaminen ja yhä useamman, harhaanjohdetun nuoren miehen eksyminen elämän polulla kun feministien ohjeita noudattaneet äidit ja isät eivät antaneet heille rehellisiä ohjeita.
Ammuskelutapauksien suorittaneita länsimaissa on pääasiassa yhdistänyt kiusatuksi joutuminen, sosiaalinen syrjäytyminen, sekä ulosjääminen pariutumismarkkinoilta, eli naisettomuus. Nämä ovat seurausta miehuuden puutteen aiheuttamista toimintamalleista, eli passiivisuudesta ja alistumisesta. Maskuliinisuuden omaksunut koululaispoika osaa puolustautua ja osoittaa kiusaajilleen, ettei tämän päälle päästä astumaan, ja näin ollen pääsee kiipeämään sosiaalisia tikkaita ylöspäin.
Feministeillehän passiivisen tohvelieläimen rooliin alistetut miehet kelpaavat mainiosti, koska se antaa enemmän tilaa naisille työmarkkinoilla.
Minun mielestäni on aika käsittämätöntä, että sillä tieteen tuomalla informaation määrällä, joka meillä on nykypäivänä käytössä, sukupuolien välisistä eroista väitteen tekevää ihmistä katsotaan niin kutsutussa "sivistysvaltiossa" kieroon. Me ymmärrämme, että sukupuolia on kaksi; me ymmärrämme, että sukupuolien väliset fyysiset erot ovat hormonien aikaansaannosta; me ymmärrämme, että nuo hormonaaliset erot ovat evoluution aikaansaannosta; me ymmärrämme, että hormonit vaikuttavat aivoihin - mutta jossain kohtaa tapahtuu aivonyrjähdys, ja hormonaalisten erojen vaikutus käytökseen ja tietojenkäsittelymetodeihin on tabu, jonka ääneen lausunnasta saa naisten alistajan maineen.
Ja ennen kaikkea on "ällö" ja "vanhanaikainen", ja feministinen argumentaatio on opettanut meille, että jos se on ällöä ja vanhanaikaista, sitä ei tule kenenkään kuunnella.
Feminismi, jossa kaikki on sosiaalisia konstruktiota, ei tietenkään osaa ottaa biologiaa huomioon, ja tuskin edes haluaa ottaa, koska biologia ei ole poliittisesti korrektia, biologia vain on.
Niin, ja välttääkseni ne olkiukot, joita monet jo tässä vaiheessa rakentelevat, en väitä, etteikö uros- ja naarasyksilöiden kesken esiintyisi luonnossa variaatiota. Mutta mitä tulee lelukatalogeihin, tarhoihin, kouluympäristöihin, jne on yleistäminen järkevää, kunhan variaatioiden olemassaolo muistetaan. Se, että esimerkiksi koulujen pitäisi mielestäni olla pienempiä nimenomaan siksi, että yksilölliset tarpeet voitaisiin paremmin ottaa huomioon, onkin jo toinen aihe.
Älkää siis hämääntykö; sukupuolineutraalius ei ole yhdenvertaisuutta ajava aate, vaan naisellisten piirteiden korostamista miehisten piirteiden kustannuksella, sekä feministeille haitallisten maskuliinisten ominaisuuksien tukahduttamista, lokaamista ja haihduttamista yhteiskunnasta.
On todennäköistä, että lapsesi onnellisuus ja menestyminen yhteiskunnassa toteutuu parhaiten kun kasvatat pojat miehiksi ja tytöt naisiksi.
Sukupuolineutraaliudella tarkoitetaan siis käsitystä, että ihminen voi itse valita sukupuolensa, eikä häntä yhteiskunnan toimesta pakotetaan valmiiksi määriteltyyn sukupuolimuottiin. Kasvatuksen tapauksessa tämä tarkoittaisi siis esimerkiksi sitä, että lapselle ostettaisiin yhtä lailla "tyttöjen leluja" kuin "poikien leluja", eikä kumpienkaan lelujen käyttöön painostettaisi kasvattajien puolesta.
Minä kannatan yhdenvertaisuutta, sekä ihmisen oikeutta olla "oma itsensä", kunhan ei puutu muiden ihmisten vastaavaan oikeuteen väkivalloin, sekä kannatan myös sukupuoleen perustuvien etuoikeuksien poistamista.
Mikä sukupuolineutraaliudessa siis mättää?
Sukupuolettomuus on naisten keksintö ja luotu käsitteenä naisten näkökulmasta. Tämä johtaa siihen, että se ei ota miesten näkökulmaa lainkaan huomioon, eikä määritelmällisesti siihen pystykään, koska sen kantava ajatus on, että sukupuolia ei ole edes olemassa. Tässä on kuitenkin se huutava ongema, että kaksi sukupuolta ovat yhteiskunnassa erilaisissa asemissa, liittyen sukupuoliominaisten piirteiden korostamiseen.
Naisten näkökulmasta projisoituna sukupuolettomuus on ainoastaan hyödyllistä: naisille miehiset ominaisuudet, kuten vahvuus, johtajuus, päätöksentekokyky, matemaattis-looginen ajattelu ja päättäväisyys ovat plussaa, mutta eivät pakollisia; nainen voi siis ainoastaan voittaa sukupuolettomuudessa. Tilanne ei ole sama miehelle, joka korostaa feminiinisiä piirteitä, kuten herkkyys, passiivisuus, tunnepohjainen ajattelu ja heikkous; feminiinit piirteet ovat miehille negatiivisia ja heikentävät miesten mahdollisuuksia pärjätä maailmassa, eikä miehellä ole samanlaista liikkumavaraa sukupuoliroolien välillä kuin naisilla.
Todisteena väitteestäni käytän länsimaista homokulttuuria kohtaan koettua antipatiaa miesten keskuudessa: on väärin ajatella, että "hinttejä" kohtaan suhtauduttaisiin negatiivisesti, koska homous seksuaalisena orientaationta koettaisiin nykyaikana moraalisesti vääränä, vaan ongelman ydin tuntuu olevan siinä, että näkyvillä olevat mediahomot ovat riisuttuja kaikesta maskuliinisuudestaan; homot ovat muotitietäjiä, kampaajia ja sisustussuunnittelijoita, puhuvat korostetun feminiinisesti, heiluttelevat käsiään ja pöyristyvät.
Jos poika käyttäytyy koulussa epämiehekkääksi koetulla tavalla,ei aikaakaan kulu kun ensimmäinen lapsi jo haukkuu häntä homoksi. Tämä siksi, että nykyajan homo edustaa täydellistä miehisyyden puutetta - ei siis siksi, että esimerkiksi itkeminen yhdistettäisiin mitenkään varsinaiseen perseeseen poraamiseen.
Homot tai epämaskuliiniset pojat ovat myös maskuliinisia poikia useammin fyysisen väkivallan uhreja.
Ihan aiheellinen kysymys toki on, että onko tämä sitten ihmisten toimintatapa, jota halutaan ylläpitää; onko ylläpitämisen arvoista, että ihminen joutuu kokemaan fyysistä väkivaltaa vain kun ei täyty sukupuoliroolin odotuksia.
Olen kaikkien järkevien ihmisten kanssa samaa mieltä, että on kammottavaa, miten ihminen, iästä riippumatta, voi saada turpaan siksi, että hänet koetaan epämiehekkääksi, oli syy mikä tahansa.
Tähän on kuitenkin ehdotettu kahta kilpailevaa toimintastrategiaa: joko me ajamme läpi sukupuolettomuuden ideologiaa, toivoen kädet ristissä, että joskus asiaan tulee muutos, tai vaihtoehtoisesti me hyväksymme, että ihmisillä on kaksi sukupuolta, joiden pelisäännöt ovat, mitkä ovat, ja opetamme ne reilusti lapsillemme, antaen heille elämässä pärjäämiseen tarvittavat eväät.
Etu jälkimmäisessä kasvatustavassa on, että siinä ei oteta riskiä, että lapsi joutuu valheellisen kasvatuksen vuoksi kärsimään kiusaamisesta ja sosiaalisesta eristyksestä.
Minä en itse haluaisi käyttää omaa lastani minään feministisen teorian koekaniinina. Haluatko sinä olla se kasvattaja, joka tieten tahtoen opettaa lapselleen toimintamalleja, joiden tiedät olevan haitallisia hänen hyvinvointinsa kannalta, mutta jotka ehkä joskus muutaman sukupolven päästä kantavat hedelmää?
Toisekseen naiset ovat tässä asiassa hyvin kaksinaismoralistisia, koska vaikka he sanovatkin, että miestä ei tulisi lukita maskuliiniseen sukupuolirooliin, palkitsevat he kuitenkin pääasiassa maskuliiniset alfaurokset seksuaalipalveluilla, täten siis itse edesauttaen kyseisen roolipaineen ylläpitoa, koska se, keille naiset antavat seksiä, on suurin määräävä tekijä sille, millaiset miehet pärjäävät ja ketkä eivät.
Suomeenkin rantautuneisiin ammuskelutapauksiin ollaan etsitty syypäitä videopeleistä, elokuvista, kiusaamisesta ja aseiden saatavuudesta. Olisiko kuitenkin mahdollista, että syy olisi jossain syvemmällä kuin väkivaltaisista videopeleistä opittujen mallien purkautuminen koulukiusaajien niskaan? Millainen poika itse asiassa joutuu kiusatuksi?
Feministit ovat niin kovia tyttöjä projisoimaan, että sukupuolettomuus on keskivertofeministille naisellisuutta, koska projisoiva feministi kokee hänen naisellisuutensa olevan "ihmisyyttä", eikä "naisellisuutta". Näin ollen hän näkee miesten hänen käytöksestään poikkeavan toiminnan "valheena", eli "sukupuolimuotin toteuttamisena", josta mies on vapautettava "ihmisyyteen". Naisellinen feministi siis uskoo olevansa sukupuoleton, joten miehenkin koetaan olevan sukupuoleton vasta kun hän kantaa naisen laukkuja shoppaillessa ja itkee jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä.
Seurauksena sukupuolettomuudesta on siis maskuliinisuuden tukahduttaminen, maskuliinisten roolimallien katoaminen ja yhä useamman, harhaanjohdetun nuoren miehen eksyminen elämän polulla kun feministien ohjeita noudattaneet äidit ja isät eivät antaneet heille rehellisiä ohjeita.
Ammuskelutapauksien suorittaneita länsimaissa on pääasiassa yhdistänyt kiusatuksi joutuminen, sosiaalinen syrjäytyminen, sekä ulosjääminen pariutumismarkkinoilta, eli naisettomuus. Nämä ovat seurausta miehuuden puutteen aiheuttamista toimintamalleista, eli passiivisuudesta ja alistumisesta. Maskuliinisuuden omaksunut koululaispoika osaa puolustautua ja osoittaa kiusaajilleen, ettei tämän päälle päästä astumaan, ja näin ollen pääsee kiipeämään sosiaalisia tikkaita ylöspäin.
Feministeillehän passiivisen tohvelieläimen rooliin alistetut miehet kelpaavat mainiosti, koska se antaa enemmän tilaa naisille työmarkkinoilla.
Minun mielestäni on aika käsittämätöntä, että sillä tieteen tuomalla informaation määrällä, joka meillä on nykypäivänä käytössä, sukupuolien välisistä eroista väitteen tekevää ihmistä katsotaan niin kutsutussa "sivistysvaltiossa" kieroon. Me ymmärrämme, että sukupuolia on kaksi; me ymmärrämme, että sukupuolien väliset fyysiset erot ovat hormonien aikaansaannosta; me ymmärrämme, että nuo hormonaaliset erot ovat evoluution aikaansaannosta; me ymmärrämme, että hormonit vaikuttavat aivoihin - mutta jossain kohtaa tapahtuu aivonyrjähdys, ja hormonaalisten erojen vaikutus käytökseen ja tietojenkäsittelymetodeihin on tabu, jonka ääneen lausunnasta saa naisten alistajan maineen.
Ja ennen kaikkea on "ällö" ja "vanhanaikainen", ja feministinen argumentaatio on opettanut meille, että jos se on ällöä ja vanhanaikaista, sitä ei tule kenenkään kuunnella.
Feminismi, jossa kaikki on sosiaalisia konstruktiota, ei tietenkään osaa ottaa biologiaa huomioon, ja tuskin edes haluaa ottaa, koska biologia ei ole poliittisesti korrektia, biologia vain on.
Niin, ja välttääkseni ne olkiukot, joita monet jo tässä vaiheessa rakentelevat, en väitä, etteikö uros- ja naarasyksilöiden kesken esiintyisi luonnossa variaatiota. Mutta mitä tulee lelukatalogeihin, tarhoihin, kouluympäristöihin, jne on yleistäminen järkevää, kunhan variaatioiden olemassaolo muistetaan. Se, että esimerkiksi koulujen pitäisi mielestäni olla pienempiä nimenomaan siksi, että yksilölliset tarpeet voitaisiin paremmin ottaa huomioon, onkin jo toinen aihe.
Älkää siis hämääntykö; sukupuolineutraalius ei ole yhdenvertaisuutta ajava aate, vaan naisellisten piirteiden korostamista miehisten piirteiden kustannuksella, sekä feministeille haitallisten maskuliinisten ominaisuuksien tukahduttamista, lokaamista ja haihduttamista yhteiskunnasta.
On todennäköistä, että lapsesi onnellisuus ja menestyminen yhteiskunnassa toteutuu parhaiten kun kasvatat pojat miehiksi ja tytöt naisiksi.
Friday, 5 October 2012
Hyvinvointivaltio syrjäyttää nuoret
Keskustelimme työkaverin kanssa duunissa pikaisesti uutisesta poliisilaitosten lakkauttamisesta useilla paikkakunnilla. Työkaverini sanoi suoraan, että hän ainakin varastaisi ja ryöstäisi, jos olisi köyhä ja paikkakunnalla ei olisi poliisilaitoksia valvomassa lakia.
Kysyin sitten, että onko tosiaan niin, että poliisien olemassaolo on hänelle ainoa moraalia ylläpitävä voima. Itse kun en osaa samaistua tuohon mentaliteettiin lainkaan.
Ajatusmaailmamme eivät tuon keskustelun aikana kohdanneet, mutta se sai mut miettimään ilmiötä laajemmin. Missä vaiheessa meidän lajista on tullut sellainen, että toisen ihmisen ryöstäminen on rahan puutteessa ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto - vai ollaanko me aina oltu sellaisia?
Ottaen vaan huomioon miten tärkeää yhteistyö on ollut lajimme kehityksen kannalta, sitä olettaisi, että väkivallan ja ryöstämisen sijaan ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus olisikin "Miten voisin parhaalla tavalla olla hyödyksi yhteisölleni ja muille yksilöille ja näin ollen tienata sillä ansiota?"
Toisin sanoen, sen sijaan, että aseella uhaten pakottaa toisen ihmisen antamaan rahaa väkisin, tiedustelisi miten voisi olla korvausta vastaan jotenkin avuksi.
Nyt kun nuorten syrjäytyminen on pinnalla oleva aihe, niin tämä liittyy olennaisesti myös siihen.
Hyvinvointivaltio on opettanut meidät yhteiskuntaan, jossa meillä on syntymän perusteella oikeus saada ja toisilla on velvollisuus antaa. Jos tämä ei toteudu, "yhteiskunta riistää". Kerran kun ollaan opittu, että väkivallan uhalla on oikein ja hyveellistä ottaa rahaa viattomilta verotuksen muodossa, lienee hyvin helppo omaksua ajatus, että kun itse ottaa rahaa väkivallan uhalla, se on oikein, koska ottaa vaan sen mitä muut "ovat velkaa" kun ovat "riistäneet".
Yhteiskunnassamme valtio kantaa täysi-ikäisestä yksilöstä suuremman vastuun kuin vanhemmat ja läheiset, jonka seurauksena yksilöt erkanevat läheisistään; tavallaan paine itsenäistymiselle on suuri, mutta sitten ei kuitenkaan olla ihan valmiita vielä täysin vielä olemaan omillaan, joten nuori yksilö turvautuu sosiaaliseen turvaverkkoon ja hyvinvointivaltio saa taas uuden asiakkaan.
Tämä turvaverkko opettaa sitten nuoren rakastamaan vankilaansa. Eihän se, joka antaa rahaa ja tukea, voi olla paha, vai mitä?
Tämä ei ole nuoria syyllistävä palopuhe, sillä näen syrjäytyneet nuoret vaan oireena suuremmasta ongelmasta.
Työttömyys ja nimenomaan nuorten syrjäytyminen ovat lähes suoraa seurausta lisääntyneestä holhoamisesta sekä valtion regulaatioista, joiden tarkoitus on ollut muka "auttaa". Mutta kuten vasemmistopolitiikka ja sosialismi aina, myös tämä perustuu valheelle ja epäonnistuneelle fantasioinnille.
Hyvänä esimerkkinä muka työntekijöiden etua palvelevat työehtosopimukset, joita yritysten on pakko noudattaa ja maksaa määrättyä palkkaa jokaiselle työntekijälle, vaikka olisivat nuoria ja kokemattomia. Tottakai työehtosopimuksen mukainen minimipalkka on todella kova juttu kokeneella työntekijälle, jonka työllisyys on turvattu, mutta olepa nuori ja juuri ammattiin valmistunut työntekijä, jolla ei ole käytännön kokemusta lainkaan; sinun on yksinkertaisesti oltava minimipalkan arvoinen työntekijä, tai sinua ei ole kannattavaa palkata.
Työllistymisen tulisi olla kaupankäyntiä työntekijän ja työnantajan välillä, jossa molemmilla on neuvotteluvaraa ja joka johtaa työntekijän arvon arvioimiseen ja toivottavasti työllistymiseen. Suomessa työllistyminen on nuorille arpapeliä, jossa toivotaan, että työntekijä on valmis ottamaan riskin nuoren työntekijän suhteen. Nuori työntekijä ei voi neuvotella palkkansa suhteen edes vähää alusta, koska muuten yritys rikkoisi TES:iä.
Ideaalitilanteessa nuori voisi aloittaa työnsä kokemattomana pienemmällä palkalla, saada kokemusta, joka nostaa hänen arvoaan työntekijänä, ja vaatia sitten korkeampaa palkkaa; jos yritys kieltäytyy maksamasta korkeampaa palkkaa, työntekijä siirtyy toiseen yritykseen ja yritys menettää kokenutta työvoimaa kilpailijalle.
Tähän kun lisätään vielä se, että laiskottelevasta työntekijästä on vaikeaa päästä Suomessa eroon, kiitos valtion holhouksen, on kokemattoman työntekijän palkkaaminen vieläkin suurempi riski yritykselle.
Nuorelta jää sitten työllistymismahdollisuus saamatta ja hän jää kotiin. Rahat haetaan valtiolta ja mitä pidemmäksi työttömyys venyy, sitä passivoivampi turvaverkko on. Näin on syntynyt syrjäytynyt sellaisestakin, jolla olisi alunperin voinut olla halua yrittää.
Tällaiset, ja monet muut vastaavat "yksilön edun vuoksi" laaditut valtiolliset regulaatiot sekä nykyisenmallinen turvaverkko toimivat nimenomaan yksilöä vastaan ja ovat toimineet jo vuosia ja syrjäytyminen on seurausta siitä, että tämä valtion puuttuminen vapaaseen kaupankäyntiin kantaa hedelmää.
Nämä ovat vaan asioita, joita "syrjäymistä vastaan taistelevat" urhoolliset vasemmistosoturit eivät halua kuulla. Vika ei voi olla hyvinvointivaltiosta, koska hyvinvointivaltio antaa rahaa, eli hyvinvointivaltio on kaveri. Vika on pakko olla jossain muualla ja vian löytymiseksi ollaan valmiita keksimään vaikka mitä kummituksia, kunhan vaan ei tarvitse kyseenalaistaa hyvinvointivaltiota, koska hyvinvointivaltion kyseenalaistajat ovat niitä pahiksia, jotka vihaavat köyhiä ja haluavat viedä sossumassit pois - ja heitä vastaan on taisteltava!
Vasemmistolainen lähestymistapa syrjäytymiseen on perse edelle puuhun kiipeämistä: tehdään kaikki sen eteen, että vahvistetaan juuri sitä instituutiota ja yhteiskuntamallia, joka on nykyisen pahoinvoinnin takana. Näiden valtion sotilaiden kasvatushan on hyvinvointivaltion tarkoituskin tietenkin, jotta se voi jatkaa olemassaoloaan ja varastaa ihmisiltä rahaa ja nauttia heidän työnteon hedelmistä. Ei hyvinvointivaltio välitä ihmisistä. Ei sosialismi välitä ihmisistä.
En silti tietenkään päästä "oikeistolaista" Kokoomustakaan pälkähästä, sillä Kataisen ja Kokoomuksen tukemat suurten yritysten yritystuet ovat omiaan vääristämään kilpailua ja palkkatasoa sekä syömään työpaikkoja ihmisiltä, etenkin juuri nuorilta, ja ylläpitämään vallitsevaa korporatiivista status quota - sen sijaan, että eläisimme markkinataloudessa, joka perustuu aktiiviseen kaupankäyntiin ja neuvotteluun. Kokoomus on kyllä ihan samanlainen huijaripuolue kun ne loputkin. Mainitsisin kuitenkin, että yritystuet eivät suinkaan ole kapitalismia, vaan sosialismia, eli kapitalismia on turha syyttää.
Perustulo nyt olisi hyvä kannattamani kompromissiratkaisu tässä tilanteessa. Järkevä perustulo käyttöön, jonka myötä verotusta voisi laskea ja työntekoon liittyvistä regulaatioista voitaisiin luopua kun kaikilla olisi se takuuvarma toimeentulo. Työntekijöiden ja työnantajien välisen kaupan vapauttaminen veisi meitä askeleen kohti todellista hyvinvointia, jonka jälkeen voisimme ottaa toisen ja taas kolmannenkin askeleen. Ja niin edelleen.
Kysyin sitten, että onko tosiaan niin, että poliisien olemassaolo on hänelle ainoa moraalia ylläpitävä voima. Itse kun en osaa samaistua tuohon mentaliteettiin lainkaan.
Ajatusmaailmamme eivät tuon keskustelun aikana kohdanneet, mutta se sai mut miettimään ilmiötä laajemmin. Missä vaiheessa meidän lajista on tullut sellainen, että toisen ihmisen ryöstäminen on rahan puutteessa ensimmäinen mieleen juolahtava vaihtoehto - vai ollaanko me aina oltu sellaisia?
Ottaen vaan huomioon miten tärkeää yhteistyö on ollut lajimme kehityksen kannalta, sitä olettaisi, että väkivallan ja ryöstämisen sijaan ensimmäinen mieleen juolahtava ajatus olisikin "Miten voisin parhaalla tavalla olla hyödyksi yhteisölleni ja muille yksilöille ja näin ollen tienata sillä ansiota?"
Toisin sanoen, sen sijaan, että aseella uhaten pakottaa toisen ihmisen antamaan rahaa väkisin, tiedustelisi miten voisi olla korvausta vastaan jotenkin avuksi.
Nyt kun nuorten syrjäytyminen on pinnalla oleva aihe, niin tämä liittyy olennaisesti myös siihen.
Hyvinvointivaltio on opettanut meidät yhteiskuntaan, jossa meillä on syntymän perusteella oikeus saada ja toisilla on velvollisuus antaa. Jos tämä ei toteudu, "yhteiskunta riistää". Kerran kun ollaan opittu, että väkivallan uhalla on oikein ja hyveellistä ottaa rahaa viattomilta verotuksen muodossa, lienee hyvin helppo omaksua ajatus, että kun itse ottaa rahaa väkivallan uhalla, se on oikein, koska ottaa vaan sen mitä muut "ovat velkaa" kun ovat "riistäneet".
Yhteiskunnassamme valtio kantaa täysi-ikäisestä yksilöstä suuremman vastuun kuin vanhemmat ja läheiset, jonka seurauksena yksilöt erkanevat läheisistään; tavallaan paine itsenäistymiselle on suuri, mutta sitten ei kuitenkaan olla ihan valmiita vielä täysin vielä olemaan omillaan, joten nuori yksilö turvautuu sosiaaliseen turvaverkkoon ja hyvinvointivaltio saa taas uuden asiakkaan.
Tämä turvaverkko opettaa sitten nuoren rakastamaan vankilaansa. Eihän se, joka antaa rahaa ja tukea, voi olla paha, vai mitä?
Tämä ei ole nuoria syyllistävä palopuhe, sillä näen syrjäytyneet nuoret vaan oireena suuremmasta ongelmasta.
Työttömyys ja nimenomaan nuorten syrjäytyminen ovat lähes suoraa seurausta lisääntyneestä holhoamisesta sekä valtion regulaatioista, joiden tarkoitus on ollut muka "auttaa". Mutta kuten vasemmistopolitiikka ja sosialismi aina, myös tämä perustuu valheelle ja epäonnistuneelle fantasioinnille.
Hyvänä esimerkkinä muka työntekijöiden etua palvelevat työehtosopimukset, joita yritysten on pakko noudattaa ja maksaa määrättyä palkkaa jokaiselle työntekijälle, vaikka olisivat nuoria ja kokemattomia. Tottakai työehtosopimuksen mukainen minimipalkka on todella kova juttu kokeneella työntekijälle, jonka työllisyys on turvattu, mutta olepa nuori ja juuri ammattiin valmistunut työntekijä, jolla ei ole käytännön kokemusta lainkaan; sinun on yksinkertaisesti oltava minimipalkan arvoinen työntekijä, tai sinua ei ole kannattavaa palkata.
Työllistymisen tulisi olla kaupankäyntiä työntekijän ja työnantajan välillä, jossa molemmilla on neuvotteluvaraa ja joka johtaa työntekijän arvon arvioimiseen ja toivottavasti työllistymiseen. Suomessa työllistyminen on nuorille arpapeliä, jossa toivotaan, että työntekijä on valmis ottamaan riskin nuoren työntekijän suhteen. Nuori työntekijä ei voi neuvotella palkkansa suhteen edes vähää alusta, koska muuten yritys rikkoisi TES:iä.
Ideaalitilanteessa nuori voisi aloittaa työnsä kokemattomana pienemmällä palkalla, saada kokemusta, joka nostaa hänen arvoaan työntekijänä, ja vaatia sitten korkeampaa palkkaa; jos yritys kieltäytyy maksamasta korkeampaa palkkaa, työntekijä siirtyy toiseen yritykseen ja yritys menettää kokenutta työvoimaa kilpailijalle.
Tähän kun lisätään vielä se, että laiskottelevasta työntekijästä on vaikeaa päästä Suomessa eroon, kiitos valtion holhouksen, on kokemattoman työntekijän palkkaaminen vieläkin suurempi riski yritykselle.
Nuorelta jää sitten työllistymismahdollisuus saamatta ja hän jää kotiin. Rahat haetaan valtiolta ja mitä pidemmäksi työttömyys venyy, sitä passivoivampi turvaverkko on. Näin on syntynyt syrjäytynyt sellaisestakin, jolla olisi alunperin voinut olla halua yrittää.
Tällaiset, ja monet muut vastaavat "yksilön edun vuoksi" laaditut valtiolliset regulaatiot sekä nykyisenmallinen turvaverkko toimivat nimenomaan yksilöä vastaan ja ovat toimineet jo vuosia ja syrjäytyminen on seurausta siitä, että tämä valtion puuttuminen vapaaseen kaupankäyntiin kantaa hedelmää.
Nämä ovat vaan asioita, joita "syrjäymistä vastaan taistelevat" urhoolliset vasemmistosoturit eivät halua kuulla. Vika ei voi olla hyvinvointivaltiosta, koska hyvinvointivaltio antaa rahaa, eli hyvinvointivaltio on kaveri. Vika on pakko olla jossain muualla ja vian löytymiseksi ollaan valmiita keksimään vaikka mitä kummituksia, kunhan vaan ei tarvitse kyseenalaistaa hyvinvointivaltiota, koska hyvinvointivaltion kyseenalaistajat ovat niitä pahiksia, jotka vihaavat köyhiä ja haluavat viedä sossumassit pois - ja heitä vastaan on taisteltava!
Vasemmistolainen lähestymistapa syrjäytymiseen on perse edelle puuhun kiipeämistä: tehdään kaikki sen eteen, että vahvistetaan juuri sitä instituutiota ja yhteiskuntamallia, joka on nykyisen pahoinvoinnin takana. Näiden valtion sotilaiden kasvatushan on hyvinvointivaltion tarkoituskin tietenkin, jotta se voi jatkaa olemassaoloaan ja varastaa ihmisiltä rahaa ja nauttia heidän työnteon hedelmistä. Ei hyvinvointivaltio välitä ihmisistä. Ei sosialismi välitä ihmisistä.
En silti tietenkään päästä "oikeistolaista" Kokoomustakaan pälkähästä, sillä Kataisen ja Kokoomuksen tukemat suurten yritysten yritystuet ovat omiaan vääristämään kilpailua ja palkkatasoa sekä syömään työpaikkoja ihmisiltä, etenkin juuri nuorilta, ja ylläpitämään vallitsevaa korporatiivista status quota - sen sijaan, että eläisimme markkinataloudessa, joka perustuu aktiiviseen kaupankäyntiin ja neuvotteluun. Kokoomus on kyllä ihan samanlainen huijaripuolue kun ne loputkin. Mainitsisin kuitenkin, että yritystuet eivät suinkaan ole kapitalismia, vaan sosialismia, eli kapitalismia on turha syyttää.
Perustulo nyt olisi hyvä kannattamani kompromissiratkaisu tässä tilanteessa. Järkevä perustulo käyttöön, jonka myötä verotusta voisi laskea ja työntekoon liittyvistä regulaatioista voitaisiin luopua kun kaikilla olisi se takuuvarma toimeentulo. Työntekijöiden ja työnantajien välisen kaupan vapauttaminen veisi meitä askeleen kohti todellista hyvinvointia, jonka jälkeen voisimme ottaa toisen ja taas kolmannenkin askeleen. Ja niin edelleen.
Friday, 23 March 2012
Eutanasian vastustus teokraattisen fasismin ja epäinhimillisyyden linnakkeena
Kaikkein hämmentävintä eutanasiakysymyksessä on, että se on kysymyksenä edes olemassa.
Eutanasialla tarkoitetaan siis armomurhaa, eli aktiivista toimenpidettä, jossa toisen ihmisen elämä lopetetaan tämän pyynnöstä. Armomurha toteutettaisiin siis sellaisen ihmisen toivomuksesta, joka elää elämänsä huomattavissa kivuissa, joista paranemisesta ei ole toivoa, tai merkittävää toivoa, eikä henkilöllä ole itsellä välttämättä voimavaroja elämänsä aktiiviseen lopettamiseen.
Sentimentaalisten vastalauseiden lisäksi armomurhakysymys usein nostattaa esiin lisäkysymyksen siitä, että mihin raja tulee vetää.
Jos sallimme armomurhan tilanteessa X, voimmeko enää loogisesti kieltää sitä toisenlaisessa tilanteessa Y, jossa olosuhteet muistuttavat tarpeeksi paljon tilannetta X?
Ottamatta tässä kantaa siihen, onko kyseessä kaltevan pinnan argumentti vai ei, en näe tuon kysymyksen olemassaoloa perusteltuna syynä vastustaa eutanasiaa kokonaisuudessaan.
Abortti on laissa sallittu toimenpide tietyssä vaiheessa raskautta, mutta ei enää sen jälkeen. Olisi hulluutta kieltää raskaus ensimmäisen kuukauden aikana vain siksi, että se voitaisiin kokea epäinhimillisenä raskauden yhdeksännellä kuulla.
On myös yksinkertaistavaa ja epärehellistä tehdä eutanasiakysymyksestä kokonaisuudessaan mustavalkoinen joko-tai -kysymys, enkä koe mielekkäänä kohdella sitä sellaisena. Joissain tilanteissa eutanasia on selkeästi perustellumpi kuin toisissa, mutta harmaan alueen olemassaolo ei estä eutanasiaa tilanteissa, joissa sävy on harmaan sijasta selkeä. Vaikeisiin kysymyksiin harvoin on yhtä, kaikkia ongelmia ratkaisevaa vastausta, mutta ei ole järkevää olla ottamatta yhtä askelta eteenpäin vain siksi, että yhdellä askeleella ei pääse maaliin asti.
Viimeaikoina eutnasian vastustajana on tullut tunnetuksi ainakin kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri. Kannanotossaan Räsänen ei suoraan viitannut uskonnollisiin doktriineihin, mutta vetosi kuitenkin erääseen toiseen minun mielestäni yhtä kummalliseen uskomukseen: nimittäin uskoon, että jokainen ihmiselämä on alusta loppuun yhtä arvokas ja elämisen arvoinen. Tämän uskomuksen uskon olevan alunperin kristillistä perua, vaikka sen jakaa toki myös moni nykyajan sekulaari ihminen.
Käsitys, että kaikki elämä on yhtä arvokasta ja elämisen arvoista voidaan kuitenkin helposti testata riistämällä näin väittävältä ihmiseltä yksitellen oikeuksia. Logiikan, jonka mukaan kaikki elämä on yhtä arvokasta, perusteella ihminen suostuu tähän, koska hänen elämänsä arvo ei vähene, vaikka oikeudet vähenevät. Tämän lisäksi ihmistä voidaan vaikka vesilautakiduttaa ja kysyä kesken kärsimyksen, että onko hänen elämänsä yhtä arvokasta nyt kuin se oli ennen kuin oikeudet riistettiin ja kärsimystä lisättiin. Jos ihminen vastaa kyllä, hän puhui totta; jos hän kuitenkin haluaa pois tilanteesta, hän toisin sanoen myöntää, että kaikki elämä ei ole samanarvoista, vaan jossain kohtaa menee raja. Uskon, että poikkeuksetta jokaikinen henkilö pyytäisi päästä pois vesilautakidutuksesta.
Tämän jälkeen pyydän pohtimaan sitä, että on olemassa tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka elävät päivittäin sietämöttömissä kivuissa, mutta ovat fyysisesti kykenemättömiä lopettamaan niitä itse.
Sietämättömiä ovat mielestäni myös länsimaiset, rikkaat, hurskaat ja hyvää elämää elävät kristityt, kuten Päivi Räsänen, jotka kehtaavat sairaalasängyillä tuskissaan lojuville sairaille julistaa roomalaiskirjeen sanomaa, jonka mukaan kärsimys tekee vahvaksi ja kehittää luonnetta. Jos loputon, päivittäinen kärsimys ei valmista muuhun kuin kuolemaan, mikä rakentavuus kärsimyksellä siinä tapauksessa on? Kuka helvetti Päivi Räsänen, tai kukaan muukaan, on kertomaan ALS-taudissa lojuvalle hengityskonepotilaalle, että hänen elämänsä on edelleen elämisen arvoista, jos potilas itse ei koe, että niin enää on?
Mitä ylimielisyyttä, mitä röyhkeyttä!
Ihminen on todella selviytyvä ja sopeutuva olento. Ollaankin tehty tutkimuksia, missä ollaan tutkittu esimerkiksi onnettomuuksien seurauksena halvaantuneiden ihmisten yleistä tyytyväisyyttä elämäänsä ja haastatteluiden perusteella ollaan todettu ihmisen kykenevän olemaan luultua onnellisempi esimerkiksi kävelykyvyn menettäneenä. Se vaatii siis paljon, että ihminen vilpittömästi kokee kuoleman olevan parempi vaihtoehto kuin elämän jatkumisen ja pyydän kaikkia eutanasian vastustajia käsittämään tämän.
Kyse ei ole hetken mielijohteesta, kuten usein eutanasian vastustajat pelkäävät, vaan kyse on ihmisestä, jonka päivät ovat niin sietämättömiä, että hän haluaa luopua siitä yhdestä elämästä, joka meillä on. En halua sortua ylidramatisointiin, mutta eutanasian vastustus tilanteissa, joissa täydessä ymmärryksessä oleva potilas tekee selvän toivomuksen päästä pois kivuistaan, on minun mittapuullani epäinhimillistä sekä julmaa - ja minä yleensä olen se, joka kritisoi tuollaisten sanojen ja sanontojen liian löyhää käyttöä.
Lääkärin tehtävä ei missään nimessä tulisi hyvinvointiyhteiskunnassa olla yksinomaan ylläpitää elämää, sillä on elämää, jonka ylläpitäminen ei ole kannattavaa, tai edes humaania. Lääkärin tehtävän tulisi olla ylläpitää hyvinvointia. Hyvinvointia ei ole joutua valitsemaan sietämättömien kipujen ja lääkehuurujen välillä. Jokainen toisin väittävä on puolestani velvoitettu suostumaan yhdeksi tunniksi aikaisemmin mainitsemani vesilautakidutuksen uhriksi. Mainittakoon, että koulutetut CIA-agentit kestävät kidutusta keskimäärin 14 sekuntia.
En ymmärrä minkä takia eutanasiakysymys ihmisten kohdalla on niin suuri ja vaikea kysymys vielä nykyainakin. Kuitenkin lähes jokainen, jolla on joskus ollut kotieläin, on joutunut elämänsä aikana sen tilanteen eteen, missä lemmikki on joko loukkaantunut onnettomuudessa, tai parantumattomasti sairastunut, ja tämän vuoksi on täytynyt tehdä vaikea päätös lopettaa lemmikki. Syy miksi lemmikki lopetetaan on yksinkertaisesti se, että tiedämme sairauden tai loukkaantumisen olevan liian vakava ja lemmikki joutuisi viettämään päivänsä liian suurissa tuskissa, eikä enää kykenisi voimaan hyvin. Tämä ei eroa eutanasiasta muuten kuin siten, että eutanasiassa voimme saada varmuuden siitä, että kuolema on oikea ratkaisu, koska pyynnön tekee potilas itse.
On aina olemassa suuri ryhmä ihmisiä, jotka kavahtavat kun ihmistä verrataan eläimeen, mutta jos ihmisen mieltää eläintä tärkeämmäksi - ja suurin osa ihmisistä on meille tärkeämpiä kuin muut eläimet - niin argumentti eutanasian puolesta on ainoastaan vahvempi, sillä sitä suuremmalla syyllä haluamme taata lajikumppanillemme oikeuden päättää itse omasta ruumiistaan ja omasta elämästään.
Jos minä olen joskus parantumattoman, omatoimisuuttani rajoittavan ja kestämättömiä kipuja aiheuttavan sairauden kourissa, toivon vilpittömästi, että valta päättää elämästäni on minulla itsellä, eikä yhdelläkään teokraattisella fasistilla.
Eutanasialla tarkoitetaan siis armomurhaa, eli aktiivista toimenpidettä, jossa toisen ihmisen elämä lopetetaan tämän pyynnöstä. Armomurha toteutettaisiin siis sellaisen ihmisen toivomuksesta, joka elää elämänsä huomattavissa kivuissa, joista paranemisesta ei ole toivoa, tai merkittävää toivoa, eikä henkilöllä ole itsellä välttämättä voimavaroja elämänsä aktiiviseen lopettamiseen.
Sentimentaalisten vastalauseiden lisäksi armomurhakysymys usein nostattaa esiin lisäkysymyksen siitä, että mihin raja tulee vetää.
Jos sallimme armomurhan tilanteessa X, voimmeko enää loogisesti kieltää sitä toisenlaisessa tilanteessa Y, jossa olosuhteet muistuttavat tarpeeksi paljon tilannetta X?
Ottamatta tässä kantaa siihen, onko kyseessä kaltevan pinnan argumentti vai ei, en näe tuon kysymyksen olemassaoloa perusteltuna syynä vastustaa eutanasiaa kokonaisuudessaan.
Abortti on laissa sallittu toimenpide tietyssä vaiheessa raskautta, mutta ei enää sen jälkeen. Olisi hulluutta kieltää raskaus ensimmäisen kuukauden aikana vain siksi, että se voitaisiin kokea epäinhimillisenä raskauden yhdeksännellä kuulla.
On myös yksinkertaistavaa ja epärehellistä tehdä eutanasiakysymyksestä kokonaisuudessaan mustavalkoinen joko-tai -kysymys, enkä koe mielekkäänä kohdella sitä sellaisena. Joissain tilanteissa eutanasia on selkeästi perustellumpi kuin toisissa, mutta harmaan alueen olemassaolo ei estä eutanasiaa tilanteissa, joissa sävy on harmaan sijasta selkeä. Vaikeisiin kysymyksiin harvoin on yhtä, kaikkia ongelmia ratkaisevaa vastausta, mutta ei ole järkevää olla ottamatta yhtä askelta eteenpäin vain siksi, että yhdellä askeleella ei pääse maaliin asti.
Viimeaikoina eutnasian vastustajana on tullut tunnetuksi ainakin kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, joka on koulutukseltaan lääkäri. Kannanotossaan Räsänen ei suoraan viitannut uskonnollisiin doktriineihin, mutta vetosi kuitenkin erääseen toiseen minun mielestäni yhtä kummalliseen uskomukseen: nimittäin uskoon, että jokainen ihmiselämä on alusta loppuun yhtä arvokas ja elämisen arvoinen. Tämän uskomuksen uskon olevan alunperin kristillistä perua, vaikka sen jakaa toki myös moni nykyajan sekulaari ihminen.
Käsitys, että kaikki elämä on yhtä arvokasta ja elämisen arvoista voidaan kuitenkin helposti testata riistämällä näin väittävältä ihmiseltä yksitellen oikeuksia. Logiikan, jonka mukaan kaikki elämä on yhtä arvokasta, perusteella ihminen suostuu tähän, koska hänen elämänsä arvo ei vähene, vaikka oikeudet vähenevät. Tämän lisäksi ihmistä voidaan vaikka vesilautakiduttaa ja kysyä kesken kärsimyksen, että onko hänen elämänsä yhtä arvokasta nyt kuin se oli ennen kuin oikeudet riistettiin ja kärsimystä lisättiin. Jos ihminen vastaa kyllä, hän puhui totta; jos hän kuitenkin haluaa pois tilanteesta, hän toisin sanoen myöntää, että kaikki elämä ei ole samanarvoista, vaan jossain kohtaa menee raja. Uskon, että poikkeuksetta jokaikinen henkilö pyytäisi päästä pois vesilautakidutuksesta.
Tämän jälkeen pyydän pohtimaan sitä, että on olemassa tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka elävät päivittäin sietämöttömissä kivuissa, mutta ovat fyysisesti kykenemättömiä lopettamaan niitä itse.
Sietämättömiä ovat mielestäni myös länsimaiset, rikkaat, hurskaat ja hyvää elämää elävät kristityt, kuten Päivi Räsänen, jotka kehtaavat sairaalasängyillä tuskissaan lojuville sairaille julistaa roomalaiskirjeen sanomaa, jonka mukaan kärsimys tekee vahvaksi ja kehittää luonnetta. Jos loputon, päivittäinen kärsimys ei valmista muuhun kuin kuolemaan, mikä rakentavuus kärsimyksellä siinä tapauksessa on? Kuka helvetti Päivi Räsänen, tai kukaan muukaan, on kertomaan ALS-taudissa lojuvalle hengityskonepotilaalle, että hänen elämänsä on edelleen elämisen arvoista, jos potilas itse ei koe, että niin enää on?
Mitä ylimielisyyttä, mitä röyhkeyttä!
Ihminen on todella selviytyvä ja sopeutuva olento. Ollaankin tehty tutkimuksia, missä ollaan tutkittu esimerkiksi onnettomuuksien seurauksena halvaantuneiden ihmisten yleistä tyytyväisyyttä elämäänsä ja haastatteluiden perusteella ollaan todettu ihmisen kykenevän olemaan luultua onnellisempi esimerkiksi kävelykyvyn menettäneenä. Se vaatii siis paljon, että ihminen vilpittömästi kokee kuoleman olevan parempi vaihtoehto kuin elämän jatkumisen ja pyydän kaikkia eutanasian vastustajia käsittämään tämän.
Kyse ei ole hetken mielijohteesta, kuten usein eutanasian vastustajat pelkäävät, vaan kyse on ihmisestä, jonka päivät ovat niin sietämättömiä, että hän haluaa luopua siitä yhdestä elämästä, joka meillä on. En halua sortua ylidramatisointiin, mutta eutanasian vastustus tilanteissa, joissa täydessä ymmärryksessä oleva potilas tekee selvän toivomuksen päästä pois kivuistaan, on minun mittapuullani epäinhimillistä sekä julmaa - ja minä yleensä olen se, joka kritisoi tuollaisten sanojen ja sanontojen liian löyhää käyttöä.
Lääkärin tehtävä ei missään nimessä tulisi hyvinvointiyhteiskunnassa olla yksinomaan ylläpitää elämää, sillä on elämää, jonka ylläpitäminen ei ole kannattavaa, tai edes humaania. Lääkärin tehtävän tulisi olla ylläpitää hyvinvointia. Hyvinvointia ei ole joutua valitsemaan sietämättömien kipujen ja lääkehuurujen välillä. Jokainen toisin väittävä on puolestani velvoitettu suostumaan yhdeksi tunniksi aikaisemmin mainitsemani vesilautakidutuksen uhriksi. Mainittakoon, että koulutetut CIA-agentit kestävät kidutusta keskimäärin 14 sekuntia.
En ymmärrä minkä takia eutanasiakysymys ihmisten kohdalla on niin suuri ja vaikea kysymys vielä nykyainakin. Kuitenkin lähes jokainen, jolla on joskus ollut kotieläin, on joutunut elämänsä aikana sen tilanteen eteen, missä lemmikki on joko loukkaantunut onnettomuudessa, tai parantumattomasti sairastunut, ja tämän vuoksi on täytynyt tehdä vaikea päätös lopettaa lemmikki. Syy miksi lemmikki lopetetaan on yksinkertaisesti se, että tiedämme sairauden tai loukkaantumisen olevan liian vakava ja lemmikki joutuisi viettämään päivänsä liian suurissa tuskissa, eikä enää kykenisi voimaan hyvin. Tämä ei eroa eutanasiasta muuten kuin siten, että eutanasiassa voimme saada varmuuden siitä, että kuolema on oikea ratkaisu, koska pyynnön tekee potilas itse.
On aina olemassa suuri ryhmä ihmisiä, jotka kavahtavat kun ihmistä verrataan eläimeen, mutta jos ihmisen mieltää eläintä tärkeämmäksi - ja suurin osa ihmisistä on meille tärkeämpiä kuin muut eläimet - niin argumentti eutanasian puolesta on ainoastaan vahvempi, sillä sitä suuremmalla syyllä haluamme taata lajikumppanillemme oikeuden päättää itse omasta ruumiistaan ja omasta elämästään.
Jos minä olen joskus parantumattoman, omatoimisuuttani rajoittavan ja kestämättömiä kipuja aiheuttavan sairauden kourissa, toivon vilpittömästi, että valta päättää elämästäni on minulla itsellä, eikä yhdelläkään teokraattisella fasistilla.
Thursday, 22 March 2012
James Hirvisaari ja homoliittojen kauhistus
http://www.youtube.com/watch?v=Ibzb7wPIUBg
"Eihän kyseessä ole mikään tasa-arvoasia, vaan röyhkeä kajoaminen avioliittoinstituutioon!"
Mikä "avioliittoinstituutiosta" loppujen opuksi sitten tekee niin pyhän ja koskemattoman? Uskonnollinen alkuperäkö? Ulkomuistista tulee mieleen isossa kirjassa esiintyvistä avioliittomuodoista esimerkiksi seuraavat: raiskauksen uhriksi joutuneen naisen tulee naida raiskaajansa; sotasaaliiksi päätynyt nainen joutuu naimaan sotilaan, ajamaan päänsä kajuksi ja leikkaamaan kyntensä; leskeksi jääneen, lapsettoman naisen velvollisuus on naida lankonsa tai edesmenneen miehen lähisukulainen ja synnyttää tälle jälkeläinen. Ja mikä parasta: Raamatun yleisin avioliittomuoto ei ole miehen ja naisen välinen liitto, vaan - you guessed it - moniavioisuus. Kannattaako James Hirvisaari kaikkia näitää?
Ja on se tasa-arvokysymys, vaikka olisikin röyhkeä sellainen. Jos kannattaisin Suomeen valkoisten heteromiesten lakiin kirjattua ylivaltaa, se olisi röyhkeä kajoaminen yhteiskuntarakenteeseen, mutta silti ilmiselvä tasa-arvoasia. Tämäkin on ilmiselvä tasa-arvoasia. Mikä antaa James Hirvisaarelle oikeuden määrittää, mikä on ja ei ole tasa-arvoa?
"Siinä samassa lapsetkin halutaan uhrata itsekkyyden alttarille."
http://www.webmd.com/mental-health/news/20051012/study-same-sex-parents-raise-well-adjusted-kids
"The vast consensus of all the studies shows that children of same-sex parents do as well as children whose parents are heterosexual in every way," she tells WebMD. "In some ways children of same-sex parents actually may have advantages over other family structures."
"Homoavioliitto kiilaisi myös avoliitossa elävän heteroparin ohitse."
Niin siis, aviopari kiilaa avoparin ohitse. Niinhän se käsittääkseni menee jo nyt. Sehän on juuri sitä yhdenvertaisuutta. En näe ongelmaa.
"Homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja - TAI ainakin suurta osaa kansasta!"
Mitä helvettiä? Homoavioliiton vastustus sitten loukkaa sitä toista osaa kansasta. Ihan uskomattoman röyhkeä lausunto. Hirvisaari käytännössä sanoo ääneen, että tietty osa kansasta on demokraattisessa valtiossa tärkeämpi kuin toinen ja toisen osan loukkaaminen on vakavempaa kuin toisen - homoja saa loukata, mutta oleellista on, että kunnon heterot eivät koe tulleensa loukatuiksi kun pyhää instituutiota uhataan! Ironista miten Hirvisaari puhuu kuin positiivinen syrjijä, jonka mukaan muslimin loukkaaminen on pahempaa kuin kantasuomalaisen loukkaaminen. Hirvisaari taitaakin olla vain tekopyhä.
Mikä tämä on tämä Hirvisaaren kaltaisten konservatiivien päähän ilmeisen tehokkaasti takoutunut ajatus, että sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa sitä, että sitten kaikkien pitää olla suunnilleen vieraana kaikissa homohäissä? Tai että kun homoavioliitto laillistetaan, niin sitten koko kaupunkimiljöö on täynnä homoaviopareja ja mihinkään et pääse pakoon kun kaikkialla on vaan homoja ja homoutta ja kauheutta. Heteroavioliitot ovat tällä hetkellä laillisia, mutta en minä silti häissä käy, koko ilmiö ei kiinnosta minua, enkä halua naimisiin ja suhtaudun jopa vähän halveksuvasti tyhmiin ämmiin, jotka haaveilevat kalliista prinsessahäistä.
Mutta mitä sitten? Ei mulle kuulu mitenkään se, että joku menee naimisiin ja mulla on omassakin elämässä ihan tarpeeksi kiinnostavia asioita, ettie mun tarvitse vaivata päätäni sillä, että joku tuhlaa rahansa prinsessamekkoon. Siinähän tuhlaa. Ostivat jotkut aikoinaan niitä vilkkuvia lenkkareitakin.
Plus: avioliitto on itse asiassa tuottoisa bisnes ja auttaa markkinataloutta. On siis kaikkien etu, että on ihmisiä, jotka menevät naimisiin. Tämä pointti jää yllättävän usein varjoon.
"Seuraava askel lienee moniavioisuus ja ikärajojen lasku JA NIIN EDELLEEN!"
Viileä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti veli.
"Lapsen oikeus isään ja äitiin!"
Ja heti perään naturalistinen virhepäätelmä, mihin en edes pureudu, vaan totean, että jos lapsella tulee olla oikeus yhteiskunnassa johonkin, se on oikeus rakastaviin vanhempiin. Sen monimutkaisempaa asiasta on turha tehdä.
"Onko kristillisyys niin kamala asia, että.."
On.
"Vasemmistolaisen tasapääihanteen toteuttaminen, missä ei ole sukupuolta, ei isänmaata, ei äidinkieltä, eikä kukaan omista yhtään mitään, ettei kukaan vaan tulisi kateelliseksi."
Häh? Tämän voi ymmärtää joko niin, että Hirvisaari ymmärtää hänen avioliitto-oikeutensa olevan kateuden aiheuttaja ja on sitä, mieltä että se pitää pitääkin sellaisena - tai sitten Hirvisaari haluaa kieltää kateuden tunteen. Tunteiden kieltäminen! Taas yksi vihervasemmiston bravuuri. Onkohan Hirvisaari sittenkin vihervasurien agentti? Vaihtoehtoisesti Hirvisaari tosiaan tykkää siitä, että hänellä on jotain, joka aiheuttaa kateutta ja haluaa säilyttää sen - missä tapauksessa Hirvisaari on vaan kusipää, eikä ansaitse kunnioitusta.
Mutta siis mä haluaisin ihan paperille kirjattuna sen loogisen jatkumon, joka alkaa premissistä, missä sukupuolineutraali avioliittolaki kirjataan ja päättyy lopputulokseen, jossa elämme Neuvostoliitossa. Siis vaihe vaiheelta mä haluaisin tämän prosessin selvitettynä. Mä en myöskään ymmärrä, miten sukupuolineutraali avioliitto on mikään "vasemmistolainen ideologia" kun meidän KOKOOMUSLAINEN presidenttikin kannattaa sitä, kokoomuspuolue kannattaa sitä ja Keskusta kannattaa sitä - eivät mun mielestä ole suoranaisesti vasemmistolaisia kukaan heistä.
"Siitäkö haaveilette, että ahneet kapitalistit voivat tuoda ulkomaalaista työvoimaa, joka tuhoaa suomalaiset ammattiliitot."
Mä oon ainakin huomannut, että pääasiassa suomalaiset vasemmistolaiset tukee just näitä siis ahneita kapitalisteja ja niiden ihanteita. Käytännössä kokoomuslaisia kaikki. Jep. Tämäkin liittyy olennaisesti sukupuolineutraalin avioliittolakiin.
"Vihervasemmalla halutaan yhteiskunnan yhteisiä moraalisia tukipilareita kaataa."
Se on kyllä ihan totta, mutta ei se tähän liity. Miten ihmiset saa avioliitosta moraalisen tukipilarin? Selittäkää mulle. Moraalia on se, että kaikillla on samat pelisäännöt ja kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia - myös seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Se, että laki asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, ei ole moraalia, vaan tekopyhyyttä.
"Kyseessä ei ole mikään tasa-arvo, vaan kristillisten perinteiden maahanpolkeminen."
Totta, siksi koska kristillisyys ei ole tasa-arvoista. Puhumme nyt uskonnosta, jossa palvotaan Jumalaa, joka hyväksyy orjuuden, rasismin ja seksismin ja jopa rohkaisee siihen. Hirvisaaren kaltaisten kristittyjen suurin ongelma on se, etteivät he ole ikinä lukeneet sitä Raamattua, jonka ympärille rakentavat Pyhät Perhearvonsa(tm). "Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon. Niin kuin seurakunta alistuu Jumalan tahtoon, niin myös naisen on alistuttava miehensä tahtoon." - Efest. 5. Mitähän Hirvisaaren vaimo olisi tuosta mieltä?
"Tässä yhteiskunnassa korostetaan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä ja se on HYVÄ asia!"
Ja nyt tulee tämä klassinen "minäkin siis kannatan suvaitsevaisuutta, mutta.." -kortti, joka ei perustu mihinkään rehelliseen ja on puheessa mukana vain siksi, koska kaikki jotka käyttävät sitä, tietävät että sitä on pakko käyttää. Ei se tarkoita mitään, on vain tyhjiä lauseita peräkkäin. Jos olisi aidosti oikeudenmukaisuuden kannalla, ei tarvitsisi pelata tuollaisia kortteja.
"Täytyy löytyä jokin muu tie siihen, että monenkirjavat seksuaalivähemmistöt voivat tuntea olonsa hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa!"
Siis mistä jää jätkä on oikeesti tullu? Täytyy löytyä joku muu keino siihen, että seksuaalisuudet olisivat yhteiskunnan silmissä yhdenvertaisia, kuin se, että niistä tehtäisiin yhdenvertaisia? Nyt Hirvisaari kuulostaa jo feministiltä.
"Sitä ei mitenkään voida saavuttaa luomalla aina vaan lisää jännitteitä erilaisten ryhmien välille."
Olen täysin samaa mieltä, eli ole hiljaa.
"Miksi juuri avioliittoinstituutioon pitää kajota?"
No tietenkin siksi, koska "avioliittoinstituutio" on se mikä ei ole yhdenvertainen. Ei kukaan yritä muuttaa lakia lemmikin ostamisesta, koska se laki on jo yhdenvertainen.
"Miksi pitää muuttaa toisen ihmisen pyhää sen vuoksi, että pieni vähemmistö ei mahdu tradition raameihin?"
Siksi, koska niin pienellä vaivalla raamit voidaan muotoilla niin, että ryhmä, joka tällä hetkellä niiden sisään ei mahdu, mahtuisi niiden sisään. Kysymys on mun mielestä enemmänkin "miksi ei"?
"Miksi lapselta halutaan riistää oikeus isään ja äitiin?"
Tässä luodaan joko tahallisesti tai tahattomasti se mielikuva ihmiselle, että adoptiojärjestelmä tällä hetkellä olisi suunnilleen ruususänky, missä jokainen orpo lapsi saa itselleen rakastavan heteroparin vanhemmikseen ja kukaan ei jää ilman huoltajia. Tämähän ei ole totta, vaan on lapsia, jotka nykyiselläänkin ovat ilman huoltajia. Olisiko se sitten ihan kauhea asia lisätä potentiaalisten adoptoijien määrää lisäämällä samaa sukupuolta olevat vanhemmat listalle, KOSKA tutkimusten mukaan siitä ei seuraa lapselle negatiivisia seuraamuksia?
"MORAALIRAKENTEET!"
Turpa kiinni.
"Eihän kyseessä ole mikään tasa-arvoasia, vaan röyhkeä kajoaminen avioliittoinstituutioon!"
Mikä "avioliittoinstituutiosta" loppujen opuksi sitten tekee niin pyhän ja koskemattoman? Uskonnollinen alkuperäkö? Ulkomuistista tulee mieleen isossa kirjassa esiintyvistä avioliittomuodoista esimerkiksi seuraavat: raiskauksen uhriksi joutuneen naisen tulee naida raiskaajansa; sotasaaliiksi päätynyt nainen joutuu naimaan sotilaan, ajamaan päänsä kajuksi ja leikkaamaan kyntensä; leskeksi jääneen, lapsettoman naisen velvollisuus on naida lankonsa tai edesmenneen miehen lähisukulainen ja synnyttää tälle jälkeläinen. Ja mikä parasta: Raamatun yleisin avioliittomuoto ei ole miehen ja naisen välinen liitto, vaan - you guessed it - moniavioisuus. Kannattaako James Hirvisaari kaikkia näitää?
Ja on se tasa-arvokysymys, vaikka olisikin röyhkeä sellainen. Jos kannattaisin Suomeen valkoisten heteromiesten lakiin kirjattua ylivaltaa, se olisi röyhkeä kajoaminen yhteiskuntarakenteeseen, mutta silti ilmiselvä tasa-arvoasia. Tämäkin on ilmiselvä tasa-arvoasia. Mikä antaa James Hirvisaarelle oikeuden määrittää, mikä on ja ei ole tasa-arvoa?
"Siinä samassa lapsetkin halutaan uhrata itsekkyyden alttarille."
http://www.webmd.com/mental-health/news/20051012/study-same-sex-parents-raise-well-adjusted-kids
"The vast consensus of all the studies shows that children of same-sex parents do as well as children whose parents are heterosexual in every way," she tells WebMD. "In some ways children of same-sex parents actually may have advantages over other family structures."
"Homoavioliitto kiilaisi myös avoliitossa elävän heteroparin ohitse."
Niin siis, aviopari kiilaa avoparin ohitse. Niinhän se käsittääkseni menee jo nyt. Sehän on juuri sitä yhdenvertaisuutta. En näe ongelmaa.
"Homoavioliitto loukkaa syvästi kansalaisten tuntoja - TAI ainakin suurta osaa kansasta!"
Mitä helvettiä? Homoavioliiton vastustus sitten loukkaa sitä toista osaa kansasta. Ihan uskomattoman röyhkeä lausunto. Hirvisaari käytännössä sanoo ääneen, että tietty osa kansasta on demokraattisessa valtiossa tärkeämpi kuin toinen ja toisen osan loukkaaminen on vakavempaa kuin toisen - homoja saa loukata, mutta oleellista on, että kunnon heterot eivät koe tulleensa loukatuiksi kun pyhää instituutiota uhataan! Ironista miten Hirvisaari puhuu kuin positiivinen syrjijä, jonka mukaan muslimin loukkaaminen on pahempaa kuin kantasuomalaisen loukkaaminen. Hirvisaari taitaakin olla vain tekopyhä.
Mikä tämä on tämä Hirvisaaren kaltaisten konservatiivien päähän ilmeisen tehokkaasti takoutunut ajatus, että sukupuolineutraali avioliittolaki tarkoittaa sitä, että sitten kaikkien pitää olla suunnilleen vieraana kaikissa homohäissä? Tai että kun homoavioliitto laillistetaan, niin sitten koko kaupunkimiljöö on täynnä homoaviopareja ja mihinkään et pääse pakoon kun kaikkialla on vaan homoja ja homoutta ja kauheutta. Heteroavioliitot ovat tällä hetkellä laillisia, mutta en minä silti häissä käy, koko ilmiö ei kiinnosta minua, enkä halua naimisiin ja suhtaudun jopa vähän halveksuvasti tyhmiin ämmiin, jotka haaveilevat kalliista prinsessahäistä.
Mutta mitä sitten? Ei mulle kuulu mitenkään se, että joku menee naimisiin ja mulla on omassakin elämässä ihan tarpeeksi kiinnostavia asioita, ettie mun tarvitse vaivata päätäni sillä, että joku tuhlaa rahansa prinsessamekkoon. Siinähän tuhlaa. Ostivat jotkut aikoinaan niitä vilkkuvia lenkkareitakin.
Plus: avioliitto on itse asiassa tuottoisa bisnes ja auttaa markkinataloutta. On siis kaikkien etu, että on ihmisiä, jotka menevät naimisiin. Tämä pointti jää yllättävän usein varjoon.
"Seuraava askel lienee moniavioisuus ja ikärajojen lasku JA NIIN EDELLEEN!"
Viileä http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltevan_pinnan_argumentti veli.
"Lapsen oikeus isään ja äitiin!"
Ja heti perään naturalistinen virhepäätelmä, mihin en edes pureudu, vaan totean, että jos lapsella tulee olla oikeus yhteiskunnassa johonkin, se on oikeus rakastaviin vanhempiin. Sen monimutkaisempaa asiasta on turha tehdä.
"Onko kristillisyys niin kamala asia, että.."
On.
"Vasemmistolaisen tasapääihanteen toteuttaminen, missä ei ole sukupuolta, ei isänmaata, ei äidinkieltä, eikä kukaan omista yhtään mitään, ettei kukaan vaan tulisi kateelliseksi."
Häh? Tämän voi ymmärtää joko niin, että Hirvisaari ymmärtää hänen avioliitto-oikeutensa olevan kateuden aiheuttaja ja on sitä, mieltä että se pitää pitääkin sellaisena - tai sitten Hirvisaari haluaa kieltää kateuden tunteen. Tunteiden kieltäminen! Taas yksi vihervasemmiston bravuuri. Onkohan Hirvisaari sittenkin vihervasurien agentti? Vaihtoehtoisesti Hirvisaari tosiaan tykkää siitä, että hänellä on jotain, joka aiheuttaa kateutta ja haluaa säilyttää sen - missä tapauksessa Hirvisaari on vaan kusipää, eikä ansaitse kunnioitusta.
Mutta siis mä haluaisin ihan paperille kirjattuna sen loogisen jatkumon, joka alkaa premissistä, missä sukupuolineutraali avioliittolaki kirjataan ja päättyy lopputulokseen, jossa elämme Neuvostoliitossa. Siis vaihe vaiheelta mä haluaisin tämän prosessin selvitettynä. Mä en myöskään ymmärrä, miten sukupuolineutraali avioliitto on mikään "vasemmistolainen ideologia" kun meidän KOKOOMUSLAINEN presidenttikin kannattaa sitä, kokoomuspuolue kannattaa sitä ja Keskusta kannattaa sitä - eivät mun mielestä ole suoranaisesti vasemmistolaisia kukaan heistä.
"Siitäkö haaveilette, että ahneet kapitalistit voivat tuoda ulkomaalaista työvoimaa, joka tuhoaa suomalaiset ammattiliitot."
Mä oon ainakin huomannut, että pääasiassa suomalaiset vasemmistolaiset tukee just näitä siis ahneita kapitalisteja ja niiden ihanteita. Käytännössä kokoomuslaisia kaikki. Jep. Tämäkin liittyy olennaisesti sukupuolineutraalin avioliittolakiin.
"Vihervasemmalla halutaan yhteiskunnan yhteisiä moraalisia tukipilareita kaataa."
Se on kyllä ihan totta, mutta ei se tähän liity. Miten ihmiset saa avioliitosta moraalisen tukipilarin? Selittäkää mulle. Moraalia on se, että kaikillla on samat pelisäännöt ja kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia - myös seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Se, että laki asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, ei ole moraalia, vaan tekopyhyyttä.
"Kyseessä ei ole mikään tasa-arvo, vaan kristillisten perinteiden maahanpolkeminen."
Totta, siksi koska kristillisyys ei ole tasa-arvoista. Puhumme nyt uskonnosta, jossa palvotaan Jumalaa, joka hyväksyy orjuuden, rasismin ja seksismin ja jopa rohkaisee siihen. Hirvisaaren kaltaisten kristittyjen suurin ongelma on se, etteivät he ole ikinä lukeneet sitä Raamattua, jonka ympärille rakentavat Pyhät Perhearvonsa(tm). "Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon. Niin kuin seurakunta alistuu Jumalan tahtoon, niin myös naisen on alistuttava miehensä tahtoon." - Efest. 5. Mitähän Hirvisaaren vaimo olisi tuosta mieltä?
"Tässä yhteiskunnassa korostetaan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä ja se on HYVÄ asia!"
Ja nyt tulee tämä klassinen "minäkin siis kannatan suvaitsevaisuutta, mutta.." -kortti, joka ei perustu mihinkään rehelliseen ja on puheessa mukana vain siksi, koska kaikki jotka käyttävät sitä, tietävät että sitä on pakko käyttää. Ei se tarkoita mitään, on vain tyhjiä lauseita peräkkäin. Jos olisi aidosti oikeudenmukaisuuden kannalla, ei tarvitsisi pelata tuollaisia kortteja.
"Täytyy löytyä jokin muu tie siihen, että monenkirjavat seksuaalivähemmistöt voivat tuntea olonsa hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa!"
Siis mistä jää jätkä on oikeesti tullu? Täytyy löytyä joku muu keino siihen, että seksuaalisuudet olisivat yhteiskunnan silmissä yhdenvertaisia, kuin se, että niistä tehtäisiin yhdenvertaisia? Nyt Hirvisaari kuulostaa jo feministiltä.
"Sitä ei mitenkään voida saavuttaa luomalla aina vaan lisää jännitteitä erilaisten ryhmien välille."
Olen täysin samaa mieltä, eli ole hiljaa.
"Miksi juuri avioliittoinstituutioon pitää kajota?"
No tietenkin siksi, koska "avioliittoinstituutio" on se mikä ei ole yhdenvertainen. Ei kukaan yritä muuttaa lakia lemmikin ostamisesta, koska se laki on jo yhdenvertainen.
"Miksi pitää muuttaa toisen ihmisen pyhää sen vuoksi, että pieni vähemmistö ei mahdu tradition raameihin?"
Siksi, koska niin pienellä vaivalla raamit voidaan muotoilla niin, että ryhmä, joka tällä hetkellä niiden sisään ei mahdu, mahtuisi niiden sisään. Kysymys on mun mielestä enemmänkin "miksi ei"?
"Miksi lapselta halutaan riistää oikeus isään ja äitiin?"
Tässä luodaan joko tahallisesti tai tahattomasti se mielikuva ihmiselle, että adoptiojärjestelmä tällä hetkellä olisi suunnilleen ruususänky, missä jokainen orpo lapsi saa itselleen rakastavan heteroparin vanhemmikseen ja kukaan ei jää ilman huoltajia. Tämähän ei ole totta, vaan on lapsia, jotka nykyiselläänkin ovat ilman huoltajia. Olisiko se sitten ihan kauhea asia lisätä potentiaalisten adoptoijien määrää lisäämällä samaa sukupuolta olevat vanhemmat listalle, KOSKA tutkimusten mukaan siitä ei seuraa lapselle negatiivisia seuraamuksia?
"MORAALIRAKENTEET!"
Turpa kiinni.
Thursday, 8 March 2012
Miksi olen valinnut feminismin
Feminismi, eli naisasialiike, on molempien sukupuolien tasa-arvoon tähtäävä ja sortoa vastustava, oikeudenmukainen liike, jonka tehtävä on nousta miesten hirmuvaltaa vastaan yhteiskunnassamme.
Monien mielestä on väärin, että Suomen tasa-arvoyksikössä on ainoastaan naisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Yhteiskunnassamme ainoastaan nainen tietää millaista on todella olla sorrettu! Miehet eivät osaisi asettua naisen rooliin, koska eivät ole koskaan olleet sorrettuja. Sitäpaitsi, mitä siitäkin seuraisi, jos tasa-arvovaltuutetut olisivat kaikki miehiä? Mihin jäisi naisten ajatukset? Miehet olisivat siellä vaan ajamassa omaa etuaan.
Miesten mielestä on epätasa-arvoista, että mies joutuu suorittamaan pakollisen asepalveluksen Suomessa, mikä on naisille vapaaehtoinen. Kysynpähän vaan, että kuinka moni mies joutuu elämänsä aikana synnyttämään. Synnyttäminen sattuu oikeesti tosi paljon ja se on naiselle pakollista. On vaan oikeudenmukaista, että miehilläkin on jokin pakollinen, lakiin kirjattu, epämiellyttävä kokemus. Se on tasa-arvoa, vaikka miehet muuta yrittävätkin väittää, ihan vaan omaa etuaan ajaakseen. Nainen on fyysisesti miestä heikompi ja olisi epätasa-arvoista lähettää nainen sotaan. Sotiminen on miehen rooli ja on olemassa rooleja, joihin ei yksinkertaisesti tule puuttua.
Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) myönsi hiljattain, että hänen mielestään naiskiintiöt eivät ole tasa-arvoisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Kiintiöt ovat tehokkain tapa varmistaa tasa-arvon toteutuminen työelämässä. Tasa-arvo toteutuu, kun miehiä ja naisia on yrityksessä töissä yhtä paljon. Mikä voisi muka olla tasa-arvoisempaa? Epärehelliset, omaa etuaan ajavat miehet levittelevät valetta, että tämä sortaisi miestä sukupuolensa takia, mutta tosiasia on kuitenkin se, että mies ja nainen ovat ihan samanlaisia ja ainoa tie todelliseen tasa-arvoon on 50% kiintiö molemmille sukupuolille. Ehkäpä jopa 60% kiintiö naisille, koska naisten tulee ottaa vähän takaisin kaikki ne jo tähän asti kärsityt sortovuodet. Se on vain reilua.
Naisen euro on 80 senttiä! Lisäksi naisilla on yhä usein kaksinkertainen työtaakka ja monet naiset törmäävät urallaan lasikattoilmiöön, ja tätä salajuonta vastaan feminismi uupumatta taistelee. Naiset tekevät 70% maailman palkkatyöstä, tienaavat 10% palkkatuloista ja omistavat alle prosentin maailman omaisuudesta! Miehet tekevät siis kaikkensa pitääkseen naiset tossunsa alla ylläpitääkseen seksistisiä ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja, joista eivät uskalla päästää irti, koska pelkäävät vaikutusvaltaista naista. On silti olemassa rooleja, joihin yksinkertaisesti tulee puuttua. Eräs miesten valhe on, että naiset ajautuvat usein aloille, joilla palkkaus on huonompi ja tästä samasta työstä miehetkin saisivat samaa palkkaa kuin nainen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska se kuulostaa ihan tyhmältä ja toisekseen naisvaltaisien alojen palkkausta tulisi nostaa, koska siellä on paljon naisia, että naisen eurosta saataisiin euro. Miehet eivät tarvitse niin paljoa rahaa ja on vaan tasa-arvoista, että rahat jaetaan tasapuolisesti. Naisia on sorrettu niin kauan, että on vain tasa-arvoista, että joskus se menee toisinpäin.
Monet salaa sovinistiset salaliitot, kuten "ekvalismi", väittävät ajavansa aitoa yhdenvertaisuutta, mutta tosiasiassa kyse on ainoastaan miesten etuja ajavasta etujärjestöstä, jonka tehtävänä on taata miehen vahva asema yhteiskunnassa ja sortaa naisia. Ekvalistit eivät kannata kiintiöitä, syrjimistä, etuoikeuksia tai muita tasa-arvoisia asioita, vaan heitä kiinnostaa ainoastaan mahdollisuuksien tasa-arvo, eli naisen sorto.
Valitse sinäkin feminismi jo tänään ja liity taisteluun sovinistista hirmuvaltaa vastaan.
Monien mielestä on väärin, että Suomen tasa-arvoyksikössä on ainoastaan naisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Yhteiskunnassamme ainoastaan nainen tietää millaista on todella olla sorrettu! Miehet eivät osaisi asettua naisen rooliin, koska eivät ole koskaan olleet sorrettuja. Sitäpaitsi, mitä siitäkin seuraisi, jos tasa-arvovaltuutetut olisivat kaikki miehiä? Mihin jäisi naisten ajatukset? Miehet olisivat siellä vaan ajamassa omaa etuaan.
Miesten mielestä on epätasa-arvoista, että mies joutuu suorittamaan pakollisen asepalveluksen Suomessa, mikä on naisille vapaaehtoinen. Kysynpähän vaan, että kuinka moni mies joutuu elämänsä aikana synnyttämään. Synnyttäminen sattuu oikeesti tosi paljon ja se on naiselle pakollista. On vaan oikeudenmukaista, että miehilläkin on jokin pakollinen, lakiin kirjattu, epämiellyttävä kokemus. Se on tasa-arvoa, vaikka miehet muuta yrittävätkin väittää, ihan vaan omaa etuaan ajaakseen. Nainen on fyysisesti miestä heikompi ja olisi epätasa-arvoista lähettää nainen sotaan. Sotiminen on miehen rooli ja on olemassa rooleja, joihin ei yksinkertaisesti tule puuttua.
Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies (kok.) myönsi hiljattain, että hänen mielestään naiskiintiöt eivät ole tasa-arvoisia, mutta minä olen ehdottomasti eri mieltä. Kiintiöt ovat tehokkain tapa varmistaa tasa-arvon toteutuminen työelämässä. Tasa-arvo toteutuu, kun miehiä ja naisia on yrityksessä töissä yhtä paljon. Mikä voisi muka olla tasa-arvoisempaa? Epärehelliset, omaa etuaan ajavat miehet levittelevät valetta, että tämä sortaisi miestä sukupuolensa takia, mutta tosiasia on kuitenkin se, että mies ja nainen ovat ihan samanlaisia ja ainoa tie todelliseen tasa-arvoon on 50% kiintiö molemmille sukupuolille. Ehkäpä jopa 60% kiintiö naisille, koska naisten tulee ottaa vähän takaisin kaikki ne jo tähän asti kärsityt sortovuodet. Se on vain reilua.
Naisen euro on 80 senttiä! Lisäksi naisilla on yhä usein kaksinkertainen työtaakka ja monet naiset törmäävät urallaan lasikattoilmiöön, ja tätä salajuonta vastaan feminismi uupumatta taistelee. Naiset tekevät 70% maailman palkkatyöstä, tienaavat 10% palkkatuloista ja omistavat alle prosentin maailman omaisuudesta! Miehet tekevät siis kaikkensa pitääkseen naiset tossunsa alla ylläpitääkseen seksistisiä ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja, joista eivät uskalla päästää irti, koska pelkäävät vaikutusvaltaista naista. On silti olemassa rooleja, joihin yksinkertaisesti tulee puuttua. Eräs miesten valhe on, että naiset ajautuvat usein aloille, joilla palkkaus on huonompi ja tästä samasta työstä miehetkin saisivat samaa palkkaa kuin nainen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska se kuulostaa ihan tyhmältä ja toisekseen naisvaltaisien alojen palkkausta tulisi nostaa, koska siellä on paljon naisia, että naisen eurosta saataisiin euro. Miehet eivät tarvitse niin paljoa rahaa ja on vaan tasa-arvoista, että rahat jaetaan tasapuolisesti. Naisia on sorrettu niin kauan, että on vain tasa-arvoista, että joskus se menee toisinpäin.
Monet salaa sovinistiset salaliitot, kuten "ekvalismi", väittävät ajavansa aitoa yhdenvertaisuutta, mutta tosiasiassa kyse on ainoastaan miesten etuja ajavasta etujärjestöstä, jonka tehtävänä on taata miehen vahva asema yhteiskunnassa ja sortaa naisia. Ekvalistit eivät kannata kiintiöitä, syrjimistä, etuoikeuksia tai muita tasa-arvoisia asioita, vaan heitä kiinnostaa ainoastaan mahdollisuuksien tasa-arvo, eli naisen sorto.
Valitse sinäkin feminismi jo tänään ja liity taisteluun sovinistista hirmuvaltaa vastaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)